Tarvitaanko kouluun tiukemmat säännöt?

Lähde: http://www3.familyoldphotos.com

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään, nyt iski tarve sanoa pari sanaa. Uusi duuni on vienyt veronsa kirjoittamiselta, mutta kuinka ollakaan, juuri rajoja piti käydä muutaman teinin kanssa läpi viime viikolla.

Hesarissa oli juttu "Rehtori vaatii keinoja kurinpitoon", josta tosin netissä näkyy vain pätkä. Koko kohu on ajatteluttanut, nyt alkoi kiteytyä ihan puheeksi. Ajatukseni kulkee jotenkin näin: Jos esitys ei kiinnosta, kumpaa pitää muuttaa, esitystä vai yleisöä? En kommentoi ollenkaan rehtori Anderssonin ajatuksia. Esimerkiksi hänen listansa asioista, joita pitäisi parantaa on minusta aiheellinen ja hyvä.

Sen sijaan mietin tätä: Olen ollut koulussa töissä vuodesta 1987. En ole kohdannut kovin montaa lasta ja nuorta, joka ei kuulisi ja ymmärtäisi. Olen kyllä kohdannut todella monta, jotka eivät kuuntele. Koska esitys on kehno ja kuulostaa kymmenenneltä uusinnalta. Mitäs siinä kasvattajana teet? Ainakin minä koetan löytää jonkun uuden ja yllättävän, henkilökohtaisen kanavan päästä sinne kuulemisen  alueelle. Sitten kun vielä itse osaisi kuulla, niin päästäisiin jo keskusteluun. Sitähän tässä on kai ajettu takaa: että nuori kuuntelisi ja vielä muuttaisi käytöstään toivottuun suuntaan?

Ja ei sitä keskustelua kerralla rakenneta. Kunhan päästään siihen, että nuorelle tulee olo, että kannattaa kertoa, että kuunnellaan. Ja että tuolla äijällä on oikeasti asiaa minulle.

Lähde: Worcester Academy's photostream

Suurin osa nuorista on halukkaita ja kykeneviä parantamaan - sen sijaan kaikilla ei kyllä ole ollut edes mahdollisuuksia "hyvään käytökseen". Toinen fakta on se, että emmehän me aikuiset sitä peliä koulussa nuorelle häviä. On vain vaikea sovittaa yhteen 'välittäminen nuoresta', 'yhteisön säännöt' ja 'oma arvostuksen tarve'. Jos lopettaa nuoresta välittämisen, koululla ja aikuisilla ei ole hätää. Hei haloo, mitä minä kirjoitin? Ketä varten koulu siis on.


Lopputulemani:

• Tarvitaan tiukemmat säännöt. Ei ankarammat, mutta yksiselitteiset ja selkeät.
• Jos ei viesti mene perille, lähettävän pään kannattaisi muuttaa toimintaansa. Yleisö äänestää aina jaloillaan. Nykymaailmaan ei oikein sovi pakotettu innostuminen.

Tässähän on kyse ihan samasta kuin koko koulun muutoskeskustelussa. Jos halutaan innostavaa, elämänikäistä oppimista, se perustuu kunnioitukseen: oppimisen, työn, yhteisön ja yksilön. Ei se kyllä sääntöjä tiukentamalla onnistu. Eikä varsinkaan ilman sääntöjä.  

Edit: Pitää kommentoida itse itseään heti. Minulle on ollut aina itsestään selvää, että omat jälkensä pitää siivota ja LAITTAA siivoamaan. Pointti tulee tässä: onko se rangaistus? No ei ole, ei todellakaan. Silloin mennään minusta kyllä heikolle jäälle, jos oppilas on sotkenut ja laitetaan siivoamaan muiden jälkiä jälkeenpäin. Ei ole sellainen rangaistus, että sen pelko kasvattaisi, mutta saa kyllä inhoamaan niin opettajaa, työntekoa kuin kiinnijäämistä.

Eli päästään aika pitkälle heti: pitäisi olla niin paljon aikuisia, että aikuiset ovat 'läsnä' eivätkä 'valvo'. Pikkuhölmöilyt korjataan lennossa. Jos nuori ei siihen suostu, keskustellaan niin kauan että suostuu. Joo, ottaahahn se aikaa, mutta siitähän mulle maksetaan. :)
Ja vähitellen kaikki ovat läsnä ja korjaavat omaa ja toisten toimintaa. Ja kaikilla on jos ei nyt aina kivaa, niin ainakin taju mitä, missä, milloin ja välillä oikeasti mukavaakin.