lauantai 10. joulukuuta 2016

Tämä on näin.

Samat ihmiset kirjoittavat samat kommentit, ilman Pisaa ja Pisan kanssa. Minä mukaan lukien.

Meillä vain oikeasti on vähän erilaisia käsityksiä siitä, millainen on ideaalinen koulu ja ideaalinen kasvatus.

Meillä sekä henki että systeemi ajaa kohti sitä, että pitää löytää se yksi totuus. Sillä me toki olemme talvisotamme sotineet ja yhteiskunnan nostaneet. Vaan onko se entinen vahvuus nyt vain irvikuva itsestään ja johtaa erimielisten väkinäiseen väittelyyn, käsitteiden tahalliseen väärin ymmärtämiseen - ja lopulta siihen, että mitään ei saada aikaan?

Onko aika ajanut ohi? Osa on miehiä, osa naisia, osa muita - se ei vaan sovi kaikille koska #sukupuoli. Osa on suomalaisia muita vastaan, osa muiden kanssa, osalle on ihan sama - sekään ei sovi kaikille koska #suomi.
Nämä ihan vaan esimerkkeinä. Millainen on se ideaali, jota kohti kasvatetaan ja millaisilla teoilla? Onko edes realismia ajatella, että on yksi yhteinen? Ja jos ei ole, onko oikein että on yksi yhteinen systeemi, jossa jokainen koulu ja jokainen opettaja itse vapaasti määrittelee ne hyvät ja tavoiteltavat? Johonkin syntyy aika pahoja hankauspintoja, luulen.

Tätä on vaikea sanoittaa. Ajattelen, että entinen ajattelun malli on, että on olemassa yhteiset käsitteet ja että on olemassa taho, joka voi, jonka kuuluu ne määritellä.

Koen ongelmaksi, että kokemukseni mukaan näin ei ole. Tuntuu olevan aika yleistä, että 'kyllä voin noudattaa lakia, jos se on hyvä' ja 'ihminen käyttää käsitettä määritellyllä tavalla, jos se hänelle sopii'.

Edelleenkään, kyse ei ole ymmärtämisen kyvystä vaan sitoutumisen halusta yhteisiin normeihin ja käsitteisiin.

Tämä ei ole tässä nuorten vaan meidän aikuisten, ehkä somessa villiintyneiden, ongelma.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Pedagoginen vapaus

Freedom
https://www.flickr.com/photos/bohman/
llman pedagogista vapautta ei olisi Pekka Peura eikä Lauri Hellstén eikä Markus Humaloja eikä eikä eikä. Tärkeä asia!

Samaan aikaan, eikö ole todennäköistä että samanlaisia poikkeuksia ns. "normaalista" on moneen suuntaan - mikä on kenenkin mielestä "hyvä", "toivottava"... - ja oppilas on täysin tuurin varassa millaiseen kouluun ja varsinkin millaiseen koulukulttuuriin sattuu. Siinä on pedagogista vapautta ja opettajalla pelimerkkejä, mutta oppilas ja huoltaja ovat ajopuita maisterien virrassa.

Sehän on kai selvää, että tälla hetkellä opettajien väliset erot ovat suurempia kuin koulujen väliset. Paitsi joidenkin koulujen väliset.

Joopati joo ja omg. Ei mulla muuta.

torstai 1. joulukuuta 2016

Koulun valta ja vastuu

Pitääkö koululle antaa lisää valtaa? Koulumatkoilla tapahtuviin juttuihin liittyen? Kurinpidossa ylipäätään?

Oikeastiko koulu haluaa hoitaa kaiken itse? Jos haluaa tähän "rajattoman vallan", ottaa myös kaiken vastuun.
Ongelma on aivan oikea ja todellinen, siitä olen alla olevan lehtijutun kanssa samaa mieltä. En kuitenkaan kaipaa yhtään lisää valvontavelvollisuuksia, nykyisetkin on vaikea täyttää.

Ymmärrättekö - jos koululla on virkavalta puuttua koulumatkojen tapahtumiin, siitä seuraa virkavastuu puuttua niihin. Se olisi periaatteessa ihan OK, en vain tiedä millä se hoidetaan. Kuka on valvomassa ja turvaamassa tapahtumia koulumatkoilla?

Sellaista maailmaa on turhaa haaveilla, jossa koululla on oikeus puuttua silloin kun sopivaksi näkee. Ei kai sellaista kukaan toivokaan.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tunnettu-rehtori-juristit-estavat-puuttumisen-kiusaamiseen-eihan-tassa-ole-mitaan-jarkea-24096607/

Mitä koulussa tehdään?

Sitä jää miettimään, että mitä me siellä koulussa tehdään. Opetetaan aineita, unohdetaan oppilaat, jotka alkaa käyttää aineita?

En syyllistä, kaikki koulussa tekee todellakin parastaan. Mutta kun astia on täynnä ja jotain puuttuu, niin pitää uskaltaa tyhjentää astiaa ja tehdä tilaa.

Mikä meille on oikeasti tärkeää?

(Sinä. Haluan moikata jokaista joka päivä, katsoa silmiin, välillä pysähtyä ja kysyä mitä kuuluu. Ei ole mitään muuta, ei asiaa eikä keinoa.)

http://tesso.fi/artikkeli/mina-kaytin-verorahasi

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tulevaisuudesta

Kolmekymmentä vuotta sitten oli aika helppo nähdä, että digitalisaatio tulee muokkaamaan maailman ihan uudeksi. Voi olla, että kaikki eivät merkkejä nähneet. Toiset näkivät jo aiemmin, jotkut myöhemmin, jotkut eivät koskaan.
Nytkin voi nähdä. Asioita, jotka tulevat väistämättä toteutumaan. Asioita, joiden pelkää toteutuvan. Asioita joiden toivoisi toteutuvan.
Aika oleellista on ymmärtää, että nykyisyyttä emme voi muuttaa. Se on meille aiemmin annettu. Sen sijaan, juuri nyt voimme muuttaa tulevaisuuden. Tarvitaan arvoja, unelmia, tahtoa - ja yhteisiä tekoja.

Miten ajattelen yhdessä, kiitos juuri sinun!

Kiitos sinulle someystäväni, teet minut onnelliseksi ja viisaammaksi joka päivä!

Päätin äsken laittaa blogiin yhden ajatelman, joka syntyi Facebookissa vastauksena keskusteluun viisaan ystäväni Merja Kankaan kanssa.

Haluan nyt kirjoittaa talteen ja näkyville tämän - jonka paradoksaalisesti jaan juuri kanssa-ajattelijoideni kanssa uudelleen - ajatuksen:

Facebook ja koko some toimii yhteisen ajattelun välineenä. En keksi ajatuksia itse tai yksin. Luen jotain mielenkiintoista ja jaan sen toisten kanssa, vaihtoehtoisesti kommentoin jonkun toisen jakamaa.

Keskustelu saattaa välillä olla kohdalle osuvan ihmisen kanssa kasvokkain, yhtä kaikki lisäarvoa syntyy ja ajatus kehittyy.

Näin some toimii hyvän puolesta ja rikastuttaa ajattelua. Samoin se kyllä toimii myös ajattelun kapeuttajana, jos itsellä ei ole halua oppia, ymmärtää ja koko ajan laajentaa näkemystään.

Siksi sosiaalisen media, kaikista varjopuolistaan huolimatta.

Julkaisen tähän perään muutaman muunkin samalla tavalla syntyneen ajatusaihion. Keräsin ne talteen facesta parin viime viikon ajalta.

Koulu tasapäistää!

Koulu tasapäistää? Se on ehdottoman totta, koska siksi koulu on olemassa. Sen tehtävä luoda yhteistä kokemusta ja yleissivistystä, kaikille.

Hukkaako koulu tässä jotain? Ilman muuta. Lähes jokainen voisi jossain asiassa olla keskivertoa parempi. Koulu voisi paremmin tukea yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden rinnalla.

Löytyvätkö erityislahjakkuudet varhain ja seulomalla? En usko - ajattelen, että sitä on samoin kuin urheilussa. Lapset kehittyvät eri tahdissa ja varhain nähtävät erot ovat usein jotain muuta kuin yksinkertaista "lahjakkuutta".

Annetaan siis kaikille tilaisuus kasvaa ja kehittyä omaan parhaimpaansa, merkityksellisenä yhteisölleen ja tärkeinä itselleen.