sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vihdin kirkonkylään salibandyyn soveltuva liikuntahalli!

Tyttöjä pelin tiimellyksessä
Kirjoitan oikeastaan ensimmäistä kertaa blogiini jostain muusta itselle merkityksellisestä kuin oppimisesta ja koulusta. Mutkan kautta tämäkin liittyy kouluun: Vihdin kirkonkylässä oleva perinteikäs opinahjo Vihdin yhteiskoulu on ison uudisrakennusprojektin edessä. Koko vanha rakennus lukuunottamatta uusinta osaa puretaan ja tilalle rakennetaan kunnan eri toimintoja yhdistävä Campus. Aivan mahtavaa, olen ylpeä kotikunnastani Vihdistä. Täällä todella panostetaan uusiin ja terveisiin koulurakennuksiin JA samalla monipuoliseen kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimintaan!
Silti itselle ja sadoille muille vihtiläisille tällä hetkellä todella tärkeää on saada salibandyn harjoitus- ja peliolosuhteet kuntoon. Salibandy ja sähly ovat parasta osallisuutta, liikunnallisuutta, harrastamista ja kilpaurheilua matalalla kynnyksellä. Siksi olen ottanut yhteyttä moniin paikallisiin toimijoihin seuraavalla viestillä. Ai niin, olen siis Vihdin Salisusien B-C -tyttöjen valmentaja ja innokas pelaaja, ensimmäistä kertaa eläissäni lähdössä sarjapeleihin 54 vuotiaana :D

HYVÄT VIHDIN KUNNAN VIRKAMIEHET JA POLIITTISET PÄÄTTÄJÄT


Kun päätätte kirkonkylän uudesta liikuntahallista, toivon että huomioitte seuraavat asiat:
Vihdin Salisudet C-tytöt 2015-16
  1. KASVAVA LAJI: Salibandy on kasvava (tunnusluvut) ja todella merkityksellinen laji niin kilpaurheilun, nuorisotoiminnan kuin osallisuuden näkökulmista.
  2. HARRASTAMINEN: Rakennettavan uuden hallin täytyy olla sopiva salibandyn harrastamiseen (olosuhdekriteerit) ja salin koon on siksi oltava minimissään 22m x 42m.
  3. PELIT: Tarvitsemme saleja, joissa todella lukuisat paikalliset joukkueet voivat sekä pelata sarjapelejä että järjestää turnauksia. Merkitystä taajaman palveluntuottajille ei kannata väheksyä, kun paikalle saapuu joukkueita huoltajineen. 
  4. NUORET JA LAPSET: Nykyisin jo hyvin pienet juniorit joutuvat matkaamaan pitkiä matkoja sekä peleihin että jopa harjoituksiin. Päivät venyvät ja kynnys harrastamiseen nousee. Lähisalit olisivat parasta lähiliikuntaa ja omatoimisuutta. 
  5. EKOLOGIA: Yhtä treeniä tai peliä varten matkustaa vähintään 5 henkilöautoa kymmenien kilometrien päähän, kun salien määrä omassa kunnassa ei riitä.
  6. KUNNAN IMAGO: pienemmissäkin kunnissa on paljon parempia olosuhteita lajin harrastamiseen.
  7. HARRASTAMINEN: edulliset salitilat mahdollistaisivat tavoitteellisen urheilun lisäksi kerho- ja höntsäpelaamisen. Sen kysynnälle ei oikeastaan ole rajaa, viisivuotiasta vanhuksiin.
Tein asiasta myös nettiadressin, jonka kaikin mokomin voit käydä allekirjoittamassa.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

TOIMINTASUUNNITELMA OPPILAIDEN SUOJAAMISEKSI VÄKIVALLALTA, KIUSAAMISELTA JA HÄIRINNÄLTÄ

Tälläisen pikaohjeen kirjoitin, kun tuppaavat olemaan ohjelmat ja ohjeet niin pitkiä. Toimii minusta niin kiusaamiseen, oppimisen tukeen kuin varmaan auton huoltoonkin. Minusta nämä asiat ovat oikeasti aika yksinkertaisia. Tai olen siis ite yksinkertainen.


Perusohje:

  1. Seuraa ja huomaa.
  2. Kerro eteenpäin.
  3. Puutu heti.
  4. Järjestä perusteellinen seuranta:
    1. Sovi heti kaksi seurantatapaamista viikon päähän ja kahden viikon päähän.
    2. Sovi lisää tapaamisia kunnes on tavattu 2-3 kertaa niin, että kiusaamista ei ole jatkunut.
  5. Kirjaa kaikki ylös.
  6. Ole avoin ja toimi yhdessä muun henkilökunnan, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
  7. Kuuntele nuorta äläkä toimi hänen ylitseen.


Lähtökohta on siis se, että "Minä suojelen sinua kaikelta". Ja välitän. Teen. Ja kirjaan myös :)

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tämän kevään puhe

Hyvät ylioppilaskokelaat, arvoisat juhlavieraat ja kollegat, nykkiläiset!

1. Yleinen osa





Jokaisella lukuvuodella tuntuu olevan joku oma erityinen luonteensa. Sitä ei välttämättä vuoden aikana huomaa, mutta kuten aina, on helppoa olla jälkiviisas ja antaaa asioille merkityksiä, sitten kun ne ovat ohi ja turvallisesti historiaa. Itselle tämä vuosi on numeroiden valossa ollut yksi kohta huomata olevansa jo aika vanha tai ainakin kokenut, kun huomaa omista ylioppilaskirjoituksista on kulunut 35 vuotta ja avioliittoakin on takana 25 vuotta ja 3 päivää.

Millaisena tämä lukuvuosi piirtyy tällaisen keski-ikäisen rehtorin silmin? Tälle lukuvuodelle on minusta ollut koulun aikuisten näkökulmasta luonteenomaista muutos. Muutoksesta koulussa on puhuttu jo pitkään ja on myös totta, että elämä on itsessään jatkuvaa muutosta. Silti tämä vuosi tuntuu minusta siltä hetkeltä, jolloin muutos tulee syliin ja pakottaa joko toimimaan tai ainakin valmistautumaan siihen, että kohta asiat ovat toisin. Yhteiskunnallinen muutos globalisaation, digitalisaation ja talouden näkökulmista on yhä selkeämmin ollut käsinkosketeltavaa vaikkapa kilpailukykysopimuksen melko tuskallisen prosessin muodossa. Koulumaailmassa koulutuksen säästöt eri sektoreilla vaativat kykyä tehdä entiset asiat hyvin entistä pienemmillä resursseilla. Kaikkein konkreettisimmin muutos on kuitenkin näkynyt meille koulun aikuisille hektisenä opetussuunnitelmatyönä. Peruskoulun opetussuunnitelmaa on valmisteltu pitkään ja perusteellisesti. Uusi OPS tulee yläkoulussa käyttöön vuoden päästä syksyllä 2017. Sen sijaan lukion opetussuunnitelman perusteiden laatiminen valtakunnan tasolla kesti todella pitkään ja itse OPS-työlle jäi aikaa vain tämä lukuvuosi. Kun uusi lukion OPS eli LOPS otetaan käyttöön jo ensi syksynä uusien ykkösten kanssa, ollaan todella oltu kiireessä ja paineen alla.

Hyvä suunnittelu on onnistumisen lähtökohta. Silti juuri nykypäivän kaltaisessa tilanteessa on välttämätöntä pystyä elämään ajassa ja arjen toiminnassa on oltava herkkyyttä ja voimavaroja tehdä oikeat asiat oikeaan aikaan. Tämä haaste ei ole koulun opetusammattilaisille pieni ja haluan todella kiittää siitä, miten hienosti olette tähän haasteeseen tänäkin vuonna vastanneet.

Muutos luo väistämättä epävarmuutta ja aiheuttaa pahoinvointia. Siihen voimme vastata vain auttamalla toisiamme ja pitämällä huolta siitä, että meillä on yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt, niin että tiedämme olevamme yhdessä  tekemässä tehtäväämme  ja vaalimassa NYKin henkeä.

Millainen on NYKin henki?

NYK on hyvä koulu, jolla on  yli 85 vuoden vahvat perinteet.

NYK on yhteiskoulu, jossa on aikaa kasvaa, halutessaan kuusi vuotta. Lukion menestys pohjaa peruskoulussa tehtyyn työhön ja tänäänkin jaettavat todistukset ovat tulosta koko kuuden vuoden urakasta - tietenkään unohtamatta edeltäviä vuosia alakoulussa ja kotona sitä ennenkin.

NYK on lukio, joka sijoittui STT:n vertailussa sijalle 38 koko maan yli 400 lukion joukossa. Sijoitus tarkoittaa sitä, että tuotamme nimenomaan lisäarvoa opiskelijalle eli annamme tilaisuuden nostaa tasoa siitä, millä lukioon on tultu. Samaan aikaan meillä kirjoitetaan myös huipputuloksia yksittäisissä aineissa. NYK on kiistatta todella hyvä lukio.

NYK on kehittyvä ja kehittävä koulu: NYKin peruskoulussa toteutettiin kahteen kertaan koko koulua koskettava monialaisten opintojen viikko. Näitä täytyy alkaa toteuttaa reilun vuoden päästä uuden OPSin myötä, mutta toteutimme ne jo nyt ja kehiteltyinä uudelleen ensi vuonna.  

NYK on nuoria osallistava koulu: NYKLAN eli nuorten verkkopelitapahtuma oli nuorten itse ideoima ja toteuttama tilaisuus ja täydellinen menestys, jo perinne kahden vuoden jälkeen.

Näen, että NYK on koulu, jossa arvostetaan oppimista, työn tekemistä ja ahkeruutta. NYK on koulu, jossa ollaan ystävällisiä ja käyttäydytään hyvin. NYK on koulu, jossa jokaisella nuorella on tilaisuus kasvaa omaan täyteen mittaansa. NYK on turvallinen yhteisöllinen koulu, jossa jokaisesta pidetään huolta ja haluamme panostaa ryhmiin, joissa jokainen viihtyy. Olemme yksinkertaisesti hyvä koulu ja haluamme sellaisena pysyä.

Samaan aikaan pitää muistaa emeritus-professori Kari Uusikylän sanat. jokaisessa luokassa on oppilas, jota kukaan ei ole pyytänyt tai halunnut kaveriksi koko kouluaikana. Sellaista ei yksinkertaisesti saa tapahtua ja sille meidän on voitava tehdä enemmän. Toinen asia muistettavaksi on Uusikylää taas lainaten se, että riittää kun tekee parhaansa. Jokaisella on omat parhaansa, niin tason kuin kiinnostuksen suuntautumisen mukaan. Ei kannata kilpailla toisia tai standardeja vastaan, riittää kun pyrit tekemään asiat mahdollisimman hyvin ja olemaan vähän parempi kuin entinen itsesi.

Toivotaan, että joku perustaa Paras koulu ihmiselle -Rankingin ja että me sijoitumme siinä huipulle. Ja toivotaan, että siellä huipulla on tässä asiassa ruuhkaa, koska jokainen nuori ansaitsee sellaisen koulun!

Näillä sanoilla kiitoksia tästä lukuvuodesta kaikille niin koulussa kuin sen ympärilläkin!

2. Ylioppilaille kohdistettu osa

Hyvä uusi ylioppilas, yksi tärkeä vaihe elämästäsi on nyt suoritettu. Rehtorinasi sanon, etttä NYK on ollut hyvä paikka lukion suorittamiseen. Olemme yhtä aikaa riittävän suuri, jotta voimme tarjota mahdollisuudet monipuolisiin opintoihin sekä tarpeeksi pieni siihen, että kukaan ei jää sivuun. En sano, että olemme valmiita tässä, mutta näen teistä, että olemme onnistuneet. Lukiolaisemme ovat suoraan itse kertoneet, kuinka yläkoulun erilaisista nuorista koostunut luma on lukiossa hitsautunut kaikkia yhteen sitovaksi ryhmäksi, jossa jokainen tuntee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Tässä me aikuiset olemme saaneet  auttaa, mutta varsinaisen työn olette tehneet te itse. Te jätätte hienon perinteen seuraaville ikäluokille jatkaa suoritusten näkökulmasta korkeatasoisen ja kaikille turvallisen lukion kulttuuria.

Nyt teidän on aika siirtyä eteenpäin. Suurempiin ympyröihin ja suurempiin haasteisiin. Sille pohjalle, jonka olette täällä luoneet on hyvä rakentaa. Toivon, että rakennatte tästä maan, jossa kaikista  tulee yhä parempia ja yhden onnistuminen ei ole toisslta pois. Tehkää Suomesta maa, jossa on tekemisen meininki ja yhdessä onnistumisen kunniasäännöt. Löydä oma liekkisi ja anna sen valaista yhdessä muiden kanssa.

3. Ylioppilaaksijulistaminen (VAKIO-OSA)

Jaan nyt ylioppilastutkintotodistukset sekä lukion päättötodistukset. Kutsun ryhmänohjaajat Irja Mettiäinen ja Päivi Sikkilä jakamaan ylioppilaslakit.

>Lakkien jako>

Seuraa ylioppilaaksi julistaminen. Pyydän kokelaita nousemaan ylös.

Koska olette suorittaneet hyväksytysti lukion oppimäärään kuuluvat opinnot ja läpäisseet niihin perustuvat ylioppilastutkinnon kokeet, olette suorittaneet koko ylioppilastutkinnon. Merkiksi siitä saatte oikeuden kantaa ylioppilaslakkia. Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuutuksella julistan teidät ylioppilaiksi. Pankaa ylioppilaslakki päähänne.

<APLODEJA>

Hyvät ylioppilaat!

Nyt kun tiemme ovat eroamassa, haluan kiittää teitä koko ikäluokkaa hienoista yhteistyön vuosista ja erinomaisista opiskelutuloksista omasta ja koko koulun puolesta. Toivotan teille, hyvät ylioppilaat, parhainta onnea ja menestystä elämässänne.

5. Onnittelemme uusia ylioppilaita nousemalla seisaalleen ja laulamalla yhteisesti perinteisen ylioppilaslaulun Gaudeamus igitur.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Matematiikan osaaminen on kriisissä!

Minua hämmentää tapa, jolla matematiikan oppimisen ongelmista kirjoitetaan nyt, paljon. En muista lukeneeni yhdenkään opettajan sanoneen, että hän päästää läpi harjoittelematta kertotaulua. Tai että ei anneta läksyjä.

Enkö minä vaan tunne oikeita opettajia vai mikä tässä mättää?

Entä jos on niin, että yliharjoitellaan? Treenataan ja drillataan liikaakin ja ainakin liian monia asioita ja liian nopeasti?

Entä jos kyse ei olekaan matematiikasta, vaan siitä että sen enempää opetus kuin oppiminen ei löydä painoalueita, fokusta, laatutekijöitä?

Painetaan vaan. Opitaan mutta unohdetaan?

Jos liika onkin liikaa? Että kyse ei olekaan matematiikasta, vaan oppimisesta, merkityksestä, ihmisestä? Elämästä, oppimisesta ja lepäämisestä?

Little less, little better.

Tämä ei ole vastaus, koska meiltä puuttuu oikea kysymys.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Läksyjä vai oppimista?

Alla olevan kirjoitin kommentteina yhteen Facebook-ketjuun. Kyse on siis läksyjen merkityksestä ja siitä, kuka voi kommentoida jonkun aineen oppimisen edellytyksiä. Otsikon keksin ihan kaikkien kalasteluksi :)

Kuka saa ottaa kantaa yhden oppiaineen oppimisen ja opettamiseen?
Minusta meidän pitäisi sallia kaikkien ja kaikenlaiset mielipiteet ja näkökulmat.
Jos vain ao. aineen opettaja voi kommentoida ao. ainetta, samalla logiikalla yhden opettajan opetusta voi kommentoida vain sama yksi opettaja. Kuka voi siis kommentoida yhden oppilaan kokemusta oppimisesta koulussa? Oppilas itse vai ei kukaan?

Mieluummin näkisin niin, että kaikilla on oikeus kommentoida, kunhan perustelee näkemyksensä. Itse sanoisin näin: kun kyse on taidosta, oppiminen perustuu aina johonkin määrään toistoja. Kun kyse on ajattelusta, oppiminen perustuu entisen mallin murtamiseen ja korvaamiseen uudella paremmalla. Kummasta aineen xxx oppimisessa on kysymys? Vai molemmista vai jostain muusta?

Ja millainen oppiminen tai oppiaine edellyttää osan tekemistä kotona, siis läksyjä?

Vai voisiko olla niin, että itseohjautuva oppija saa mahdollisuuden jäsentää oman ajankäyttönsä niin, että ehtii saada tarpeeksi aikaa ja erillisiä kertoja kunkin opeteltavan asian oppimiseen sen luonteen edellyttämällä tavalla?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Lupasin osallisuutta - ja osallistumista

Joskus jo aiemmin keväällä lupasin itselleni ja ääneen jollekin muullekin, että teen jotain osallisuudelle ja osallistumiselle omassa koulussani NYK:issä. Ei se siis minun omani ole, vaan minä olen sen oma.

Viikko sitten palatessamme junalla Oulusta kiihkeän viikon jälkeen (Tiimivalmentaja-koulutussessio Oulussa olisi ollut kiihkeä, jos olisin siihen ehtinyt osallistua. Vallu-luokkien informaatiosota sitten oikeasti oli kiihkeä minulle ja siihen totta vie osallistuin) mietimme apulaisrehtori MArian kanssa monia koulun  kehittämisen isoja linjoja. Koulun ovien avaaminen sekö sisään että ulos tuntui tärkeältä. Päätimme siis luoda uuden toimintatavan, jonka nimi on

NYKäsy

NYKäsy ti 26.4. klo 18-20 ruokasalissa
Oletko kiinnostunut kehittämään
- innostavaa, terveellistä ja monipuoliseen oppimiseen kannustavaa kouluympäristöä
- oppilaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia
- NYKin, yritysten, yhdistysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä
- monialaisia oppiaineita laajempia oppimiskokonaisuuksia
- koulun, huoltajien ja koko kylän yhteistyötä?
Niin mekin. Tule kahvikupin äärelle miettimään yhdessä, miten saamme näitä asioita eteenpäin.
Ilmoittautuminen: http://bit.ly/nykasy1
Terveisin Maria ja Mikko


Sitten sattui eilen aamulla käsiin lapsiasiainvaltuutetun toimiston julkaisu "Eriarvoistuva koulu?" Ensin luin Martti Hellströmin nostot julkaisusta, sitten silmäilin itse julkaisua. Ja vimeiseksi luin sen huolela läpi ja jaoin muutamankymmentä lainausta Twitteriin ja Facebookiin. Siinä prosessissa ja syntyneissä somekeskusteluissa kehittyi ajatus siitä, että aika yksinkertaisella jutulla voin lunastaa toisen palan lupauksestani:

NYKin koululaisaloite!

Se voi olla mitä vain: oppimista ja opetusta, tapahtumia, hankintoja, toiminnan kehittämistä, tiloja, ruokailua... sinä päätät!
Jos ehdotuksesi on laajempi kuin koulua koskeva, se toimitetaan oikeaan osoitteeseen! Kaikkien aloitteet viedään eteenpäin yhteistyössä tukareiden, oppilaskunnan hallituksen, opettajakunnan, johtokunnan ja nuorisovaltuuston kanssa.

HUOMIO! Kun olet vastannut, näet kaikki tehdyt aloitteet. Myös oma aloitteesi on muiden nähtävissä. Samoin nimesi on muiden nähtävillä, jos sen kirjoitat.

Molemmat linkit ovat aidon avoimuuden ja osallisuuden hengessä avoimia kaikille. 16-vuotias konsulttini katsoi vähän vinoon, kun ajattelin laittaa nämä saataville vain omaan järjestelmäämme kirjautuneille. Niinhän se on, lähdetään luottamuksesta ja rajataan vasta, jos tarpeen on. Osallisuus syntyy luottamuksesta ja sitä pitää rakentaa niin, että myös nimettömästi voi tehdä aloitteita. Me aikuiset sosiaalisessa mediassa emme tätä aina oikein hallitse, luotetaan silti nuoriin.

Tällaista avoimuutta, kokeilua, osallisuutta ja osallistumista nyt.  

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Ryhmätyö on syvältä


Miten tämä näin meni? Ja menikö? Kaikki ajatukset on taas kerran syntyneet yhdessä, somen syvistä metsissä. Eli ei tainnut mennä ihan noin kuitenkaan...










"Aikainen lintu madon nappaa" eli kannattaa olla liikkeellä ajoissa ja yksin. Kyse on kilpailusta.

"Toinen hiiri saa juuston" eli aina ei kannata olla se ensimmäinen, vaan ajoissa, mutta juuri oikeaan aikaan.

Molemmat ovat yksin tekemisen malleja. Toiset ovat vain kilpailijoita, tosin heitä voi käyttää hyväksi.
Perimmältään ihminen on kuitenkin laumaolento. Laumassa tai parvessa suurin osa voittaa, vaikka jollekin yksilölle voi käydä huonosti.

Teollistuminen teki tästä systeemin. Kokonaisuus on osiensa summa ja kun jokainen tekee hihnalla oman osansa, autoja valmistuu paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin että jokainen yrittäisi tehdä omansa.

Miten sitten ryhmätyö on niin surkeaa?
Koska ryhmä on usein samanlaisten yhteisö, jossa ahkera ja nopea kokee kärsivänsä siitä, kuinka joutuu sopeutumaan toisen tapaan. Tai kuten se koulussa perinteisesti meni, tekemäänkin sen toisen työt. Opettajienkin työryhmät pyrkivät jotenkin luonnostaan jäljittelemään tehdasta. Jaetaan nopeasti kokonaisuus osiksi ja jokainen sitten tekee osuutensa, josta kokonaisuus kasataan. Liukuhihnan koulusovellus. Tuohan toimiikin, kun ratkaistava ongelmaon niin tuttu, että sen voi pilkkoa.

Wicked problems

Olemme siirtyneet aikaan, jossa on vaikeaa päättää edes mikä on ratkaistava ongelma, saati pilkkoa sitä. Siksi tarvitaan uudenlaista kykyä verkostoitua, kasata tiimi joka on paras mahdollinen tähän tilanteeseen, joka kykenee ratkaisemaan asioita, joita kukaan tiimin jäsen ei yksin vain pysty ratkaisemaan.

Tiimi ei ole yhteenlasku. Ei ollut liukuhihnakaan. Auto josta puuttui takapyörät ei ole mikään, jokainen osa tarvitaan. Tiimin kohdalla asia on vielä ilmeisempi. Kun tiimin pitää pystyä todella syvään dialogiin ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen, tiimi on osiensa kertolasku kuten Päivi Valo kirjoituksessaan Innostaja niin hyvin kuvaa. Kirjoituksessa oleva kuva pelkistää asian hienosti.


On tosi ymmärrettävää, että moni on kyllästynyt ryhmätyön tehottomuuteen. Silti yksin tekeminen ei ole kovin hyvä vaihtoehto juuri nyt. Joissain asiossa on, mutta moni asia on juuri nyt niin monimutkainen, että Lonely Rider ajautuu tekemään kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä, pieniä osia ja ratsastamaan unohdettuna auringonlaskuun.

Sama koskee perinteistä osaoptimoitua ryhmätyötä. Se ei vain riitä.