Ensimmäinen puheeni ylioppilaille

Ei tällä ehkä hirveän suurta uutisarvoa ole, mutta pidin tänään ensimmäisen puheeni ylioppilaille. Itselleni kokemus oli merkittävä, joten laitanpa puheeni tänne.

Nurmijärven yhteiskoulu
rehtori  Mikko Jordman

Itsenäisyysjuhlan puhe 5.12.2012

Hyvät ylioppilaskokelaat ja juhlavieraat,

hyvät kollegat, Nurmijärven yhteiskoululaiset!

Olemme kokoontuneet yhdessä juhlimaan Suomen 95.  itsenäisyyspäivää. Itsenäisyys tuo mieleemme ne ajat, jolloin Suomen itsenäisyyttä on rakennettu, sen eteen on taisteltu ja sitä on puolustettu. Nuo ajat voivat tuntua kaukaisilta nuoren ihmisen mielessä, silti ne ovat vain parin sukupolven takana. Historian tapahtumat siis koskettavat siten henkilökohtaisesti jokaista meistä.

Itsenäisyys, joka tuntuu meistä itsestään selvältä, on samanlaisen taistelun kohteena tälläkin hetkellä monessa paikassa maailmassa. Meidän on hyvä muistaa, että itsenäisyys ei ole sitä, että on tarpeeksi vahva puolustamaan voimakeinoin omaa riippumattomuuttaan. Itsenäisyys on ennen kaikkea sitä, että on vahva Niin vahva, että voi antaa myös pienemmälleen oikeuden omaan vapauteen – oli kyse sitten valtioista tai ihmisistä – vaikkapa koulumme oppilaista ja opiskelijoista.

Mitä itsenäisyys siis perimmiltään on? Ajattelen, että itsenäisyys on vapautta. Vapaus taas syntyy vallasta päättää omista asioistaan. Mihin tuo valta perustuu? Se perustuu kykyyn kantaa vastuuta omista päätöksistä.

Juhlapäivänä on hyvä katsoa taaksepäin ja ymmärtää, mihin ketjuun me jokainen liitymme. Suomen itsenäisyyttä juhlimme siis 95. kertaa. Nurmijärven yhteiskoulu on toiminut itsenäisenä 83 vuotta ja täällä tehdyn opiskelu- ja opetustyön tuloksena ylioppilaaksi täällä kirjoitettiin ensimmäisen kerran 76 vuotta sitten. Kaikki nuo vuosiluvut kuvaavat suurin piirtein yhden ihmisiän mittaista ajanjaksoa – ei siis kovinkaan pitkää aikaa maailmanhistorian näkökulmasta, mutta yhdelle ihmiselle se aika on pitkä.

Nyt ylioppilaaksi valmistuvat ovat osa suomalaista yleissivistysperinnettä. Kansainvälisestikin meidät suomalaiset tunnetaan tällä hetkellä ehkä parhaiten siitä, kuinka korkeatasoinen ja ennen kaikkea tasa-arvoinen koulujärjestelmä meillä on. Uudet ylioppilaamme ovat hieno esimerkki tästä. Suomessa jokaisella on oman halunsa ja vastuunsa puitteissa mahdollisuus opiskella ylioppilaaksi ja siitä eteenpäin, niin pitkälle kuin halua ja kykyjä riittää. Tätä asiaa ei määrittele vanhempien varallisuus tai yhteiskuntaluokka. Pidän tätä todellisena mahdollisuutena itsenäisyyteen. Tässäkään itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Se on toisaalta vaatinut 40 vuoden koulun kehittämisprojektin peruskoulumme puolesta. juuri tänään Helsingin Sanomissa eräs vaikuttaja totesi, että pitää Suomea tällä hetkellä sivistyneempänä maana kuin Ruotsia, johon maamme aikanaan kuului. Tässäkin itsenäisyysprojektimme on siis onnistunut, sivistyksen kautta. Teiltä ylioppilaskokelailta sama henkilökohtainen projekti on vaatinut vähintään 12 vuoden opiskelun.

TODISTUSTEN JA YLIOPPILASLAKKIEN JAKO RYHMÄNOHJAAJAT AVUSTAVAT

Seuraa ylioppilaaksi julistaminen. Pyydän ylioppilaskokelaita nousemaan ylös.

Olette nyt läpäisseet ylioppilastutkintoon vaadittavat kokeet sekä suorittaneet koko lukion oppimäärän. Täten olette suorittaneet koko ylioppilastutkinnon. Merkiksi tästä saatte oikeuden kantaa ylioppilaslakkia. Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuutuksella julistan teidät ylioppilaiksi.

Pankaa ylioppilaslakki päähänne.

******** APLODEJA ***********

Hyvät ylioppilaat!

Valkolakki päässänne on symboli, joka kytkee teidät vuosituhantiseen sivistyksen ketjuun. Valkolakki on myös velvoite: se velvoittaa kantajaansa pyrkimään totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen.

Mitä on sivistys? Se on tietenkin edellä kuvattua yleissivistystä - tietoja ja taitoja, mutta ennen kaikkea se on asennetta ja ymmärrystä: kykyä ja halua ottaa huomioon toiset ihmiset ja ympäristö eli lyhyesti sanoen vastuullisuutta.

Kouluvuodet ovat nyt jääneet taaksenne. Toimikaa itsenäisesti, kunnioittakaa toisten itsenäisyyttä ja vapautta ja tuntekaa vastuunne suomalaisen sivistysperinteen kantajina. Oma elämäntienne on vielä nousukiidossaan - toivotan teille onnea sekä menestystä jatko-opinnoissanne ja koko tulevaisuudessanne.