Yhden lehtijutun perusteella jäin miettimään suomalaista tapaamme kohdata tämä hetki ja tulevaisuus. Ollaanko jossain suomalaisuuden ytimessä, kun ollaan johtavia "valmiudessa" milloin mihinkin eli osataan jotain tulevan varalle, "just in case".
Meneekö silti niin, että jostain toisesta maasta vaan tullaan ja tehdään, ilman "valmiuksia", koska tehdään ja opitaan samalla. "Just in time".
Tämä maailma ei enää arvosta hyvää suunnittelua ja huolellista valmistelua, vaan hommaan tarttumista ja rohkeaa kokeilemista. Tekemisen rytmi ja sykli on muuttunut eikä huuto Suomesta kuulu. Tuntuu pahalta, kun toiset siellä höntyilevät ja diskuteeraavat, kukaan ei kysy suunnitelmia.
Me, Pohjolan aasialaiset, pelkäämme mokaamista ja kasvojen menettämistä. Valmistaudumme koko ajan pahan päivän varalle. Ja niitähän riittää. Toiset nimittävät niitä mahdollisuuksiksi.
Suomi Euroopan johtava maa ihmisten valmiudessa tietoyhteiskuntaan
P.S. En halua herättää keskustelua siitä, mikä on "oikea tapa" toimia ja hahmottaa maailmaa.
En pyri olemaan oikeassa. Sen sijaan etsin sellaista, joka tuntuu toimivan, on innostavaa ja tuottaa hyvinvointia laajemmin.
Deci, Ryan, Martela, Price, Dweck ja te kaikki. Eihän nämä omia ajatuksia ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti