Tulevaisuudesta

Kolmekymmentä vuotta sitten oli aika helppo nähdä, että digitalisaatio tulee muokkaamaan maailman ihan uudeksi. Voi olla, että kaikki eivät merkkejä nähneet. Toiset näkivät jo aiemmin, jotkut myöhemmin, jotkut eivät koskaan.

Nytkin voi nähdä. Asioita, jotka tulevat väistämättä toteutumaan. Asioita, joiden pelkää toteutuvan. Asioita joiden toivoisi toteutuvan.

Aika oleellista on ymmärtää, että nykyisyyttä emme voi muuttaa. Se on meille aiemmin annettu. Sen sijaan, juuri nyt voimme muuttaa tulevaisuuden. Tarvitaan arvoja, unelmia, tahtoa - ja yhteisiä tekoja.

Miten ajattelen yhdessä, kiitos juuri sinun!

Kiitos sinulle someystäväni, teet minut onnelliseksi ja viisaammaksi joka päivä!

Päätin äsken laittaa blogiin yhden ajatelman, joka syntyi Facebookissa vastauksena keskusteluun viisaan ystäväni Merja Kankaan kanssa.

Haluan nyt kirjoittaa talteen ja näkyville tämän - jonka paradoksaalisesti jaan juuri kanssa-ajattelijoideni kanssa uudelleen - ajatuksen:

Facebook ja koko some toimii yhteisen ajattelun välineenä. En keksi ajatuksia itse tai yksin. Luen jotain mielenkiintoista ja jaan sen toisten kanssa, vaihtoehtoisesti kommentoin jonkun toisen jakamaa.

Keskustelu saattaa välillä olla kohdalle osuvan ihmisen kanssa kasvokkain, yhtä kaikki lisäarvoa syntyy ja ajatus kehittyy.

Näin some toimii hyvän puolesta ja rikastuttaa ajattelua. Samoin se kyllä toimii myös ajattelun kapeuttajana, jos itsellä ei ole halua oppia, ymmärtää ja koko ajan laajentaa näkemystään.

Siksi sosiaalisen media, kaikista varjopuolistaan huolimatta.

Julkaisen tähän perään muutaman muunkin samalla tavalla syntyneen ajatusaihion. Keräsin ne talteen facesta parin viime viikon ajalta.

Koulu tasapäistää!

Koulu tasapäistää? Se on ehdottoman totta, koska siksi koulu on olemassa. Sen tehtävä luoda yhteistä kokemusta ja yleissivistystä, kaikille.

Hukkaako koulu tässä jotain? Ilman muuta. Lähes jokainen voisi jossain asiassa olla keskivertoa parempi. Koulu voisi paremmin tukea yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden rinnalla.

Löytyvätkö erityislahjakkuudet varhain ja seulomalla? En usko - ajattelen, että sitä on samoin kuin urheilussa. Lapset kehittyvät eri tahdissa ja varhain nähtävät erot ovat usein jotain muuta kuin yksinkertaista "lahjakkuutta".

Annetaan siis kaikille tilaisuus kasvaa ja kehittyä omaan parhaimpaansa, merkityksellisenä yhteisölleen ja tärkeinä itselleen.

Hei, toivon että sinulla on tosi kiva päivä tänään!

Aloitetaanko tästä lähtien #wilma- ja #helmi-viestit sun muut:

"Hei, toivottavasti voit hyvin tänään!" - lisää hyvää mieltä maailmaan :)

Vai pitäisikö olla vielä henkilökohtaisempi:

"Hei, toivon että voit hyvin tänään!"

#hyvänpuolesta

Luokka, ryhmä ja viihtyminen

Yksi iso ajatusvirhe on, että huonosti toimiva ryhmä pitää hajottaa.

Huonosti toimiva luokka == aikuisten tekemätöntä työtä.
Huonosti toimiva ryhmä luokassa == "teillä on ryhmän muodostuminen vielä niin kesken, että tämän ryhmän on jatkettava yhdessä".

Oma kokemus on, että kun ryhmään panostetaan ja se vastuutetaan, sitä autetaan kasvamaan ja kehittymään, se myös onnistuu.

Koulussa ongelma on joskus se, että ryhmää ei oikeasti ole. On lauma yksinään työskenteleviä oppilaita, joilla ei ole yhteistä päämäärää eikä yhteisiä keinoja sen saavuttamiseen.
Silloin ryhmä on lauma, jossa vahvin voittaa ja kiusaaminen on keino pysyä hierarkian yläpäässä.

Ihmisen hyvinvoinnin ja merkityksen kokemuksen - siis sen hemmetin "viihtymisen" - kannalta tärkeää on, että kokee olevansa tärkeä, arvokas ja merkityksellinen jäsen ryhmässä, jonka itse kokee tärkeäksi, arvokkaaksi ja merkitykselliseksi.