Samat ihmiset kirjoittavat samat kommentit, ilman Pisaa ja Pisan kanssa. Minä mukaan lukien.
Meillä vain oikeasti on vähän erilaisia käsityksiä siitä, millainen on ideaalinen koulu ja ideaalinen kasvatus.
Meillä sekä henki että systeemi ajaa kohti sitä, että pitää löytää se yksi totuus. Sillä me toki olemme talvisotamme sotineet ja yhteiskunnan nostaneet. Vaan onko se entinen vahvuus nyt vain irvikuva itsestään ja johtaa erimielisten väkinäiseen väittelyyn, käsitteiden tahalliseen väärin ymmärtämiseen - ja lopulta siihen, että mitään ei saada aikaan?
Onko aika ajanut ohi? Osa on miehiä, osa naisia, osa muita - se ei vaan sovi kaikille koska #sukupuoli. Osa on suomalaisia muita vastaan, osa muiden kanssa, osalle on ihan sama - sekään ei sovi kaikille koska #suomi.
Nämä ihan vaan esimerkkeinä. Millainen on se ideaali, jota kohti kasvatetaan ja millaisilla teoilla? Onko edes realismia ajatella, että on yksi yhteinen? Ja jos ei ole, onko oikein että on yksi yhteinen systeemi, jossa jokainen koulu ja jokainen opettaja itse vapaasti määrittelee ne hyvät ja tavoiteltavat? Johonkin syntyy aika pahoja hankauspintoja, luulen.
Tätä on vaikea sanoittaa. Ajattelen, että entinen ajattelun malli on, että on olemassa yhteiset käsitteet ja että on olemassa taho, joka voi, jonka kuuluu ne määritellä.
Koen ongelmaksi, että kokemukseni mukaan näin ei ole. Tuntuu olevan aika yleistä, että 'kyllä voin noudattaa lakia, jos se on hyvä' ja 'ihminen käyttää käsitettä määritellyllä tavalla, jos se hänelle sopii'.
Edelleenkään, kyse ei ole ymmärtämisen kyvystä vaan sitoutumisen halusta yhteisiin normeihin ja käsitteisiin.
Tämä ei ole tässä nuorten vaan meidän aikuisten, ehkä somessa villiintyneiden, ongelma.
