Nelosvaroitus!

"Nelosvaroitus" - assesment OF/FOR/AS learning?
Mikä on "nelosvaroitus"? Sellainen annetaan oppilaalle ennen arviointia, jotta hänellä olisi mahdollisuus parantaa tuloksiaan. Ihan hyvä juttu siis, ettei nelonen tule yllätyksenä. Varsinkin esimerkiksi ysiluokkalaiselle jouluarvioinnin aikaan, jotta jää aikaa tsempata.

Nelosvaroitusta ei kuitenkaan aina voida antaa, koska tietoa huonosta suoritumisesta ei ole ajoissa olemassa. Tällainen tilannehan syntyy esimerkiksi silloin, kun jakson koe on vasta esimerkiksi pari viikkoa ennen jakson päättymistä. Silloin tieto mahdollisesta nelosesta syntyy arviointiprosessissa vasta juuri ennen jaksoarvioinnin antamista.

Mitä jään miettimään? OPH:n ja muut suuren mailman gurut kirjoittavat "Assesment OF learning", "Assesment FOR learning" ja "Assesment OF learning". OPS:n perusteet edellyttävät ainakin noita kahta ensimmäistä: oppimisen arviointia suhteessa tavoitteisiin ja oppimisprosessin arviointia. Toiveissa on myös tuo viimeinen, arviointi oppimisena, niin että oppijan "metakognitio" syvenee - ymmärrys itsestä oppijana ja omasta oppimisprosessista jäsentyy ja tulevaisuus näyttää ehkä siten kirkkaammalta.

NELOSVAROITUS! Kun annetaan nelosvaroitus, on kyse vain tavoitteen saavuttamisen arvioinnista. Jos nelosvaroitusta ei ehditä antaa, edes sitä ei ole saatu kunnollisesti tehtyä.

KOULU, OPETTAMINEN, OPPIMINEN
Nyt tulee kärjistävä lopputyhteenveto:
Opettajan tehtävä on kaikin mahdollisin (toki kohtuullisin) keinoin ja ponnistuksin mahdollistaa oppijan paras mahdollinen oppiminen.

Kun opettaja toteaa, ettei voi antaa nelosvaroitusta, hän toteaa samalla: en tiedä mitään kyseisen oppilaan oppimisprosesista. En tiedä edes saavuttaako hän minimitavoitteen ja pääsee läpi. Mitä opettaja on silloin kyseisen jakson ajan tehnyt? Opettanut, sellaisen määritelmän mukaan, että opettaminen on opettajan etukäteen tekemän(?) suunnitelman enemmän tai vähemmän onnistunutta läpiviemistä.

Johonkin unohtui oppilas, se joka oppii.

P.S. Mikä sitten on "koulu"? Sen pitäisi olla paikka, jossa paras mahdollinen oppiminen sujuu paremmin kuin missään muualla!

VAIHTOEHTOPEDAGOGIIKKAA JA VIRTUAALIOPETUSTA

Ajatuksia tämän päivän
TOISENLAISET PEDAGOGIAT JA VALTAPEDAGOGIAN HAASTE (8.-10.12.2011) -webinaarin ja Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät 2011 pohjalta
Kirjailen tänne lauseita sitä mukaa kuin niitä päivän aikana herää. Katsotaan syntyykö tästä josklus joku kunnon kirjoituskin

• Valtapedagogia vs. vallaton pedagogia (ja "joustava perusopetus" vs. joustamaton perusopetus) Mielenkiintoisia vastinpareja...
• Toivottavaa, että opettaja valitse pedagogisen ajattelunsa. Totta, jos toinen tie on valita pedagoginen ajattelemattomuus.
• "Vaihtoehtopedagogiikka = nimetään jonkun ukon tai akan mukaan eikä se kehity. Se jää paikoilleen."
• Paitsi esim. "Freinet-pedagogia"... Freinet ei halunnut olla ukko kaapin päällä. Haastoi toiset ja nostettiin jalustalle. Aiheesta kyllä.
• Vaihtoehtopedagogiat ovat mahdollisia vain silloin, jos on vallalla vaihtoehdoton pedagogia. Tämä jotenkin konkretisoitui 90-luvulla, kun näytti, että valtapedagogia moniarvoistuu. Oven valta pedagogisena perusrakenteena jätti kaiken kuitenkin ennalleen.
• Opettajuuden synnynnäisyyden myytistä puhui Jukka Ahonen joskus. Synnyt hyväksi opeksi. Jos huomaat sitten olevasi huono ja ei-synnynnäinen, paras pitää se omana tietona. Ovi kiinni. Siinä se.
• "Valtapedagogia = ei normatiivista, vaihtoehtopedagogiikka = valmis resepti eikä tutkimusta tarvita. Se toimii, jos uskot siihen."
• Vaihtoehtopedagogia syntyy historiallisesti siitä, että yhteiskunnallinen kehitys on ohittanut koulun enemmän kuin rinnanmitalla. Takana voi olla yhteiskunnallinen eriarvoisuus tai esim. teknologinen kehitys, kuten some nyt. Vaihtoehtopedagogia tarkoittaa etsimistä ja kysymyksiä, ei vastauksia ja dogmeja. Se, että vaihtopehtopedagiogia on dogmatisoitunut kertoo eniten valtapedagogiikan  täydellisestä pysähtymisestä. 
• "Nykyään nuorisokulttuuri (kasvatusosiolian alue) haastaa koulun. Ei siinä mitään vaihtoehtopedaa 1800-luvulta tarvita."
• Olet oikeassa! On todella sääli, että 1800-luvun reformit ovat edelleen ajankohtaisia.
• Sosiaalisen median aikana näkyy mielenkiintoinen ilmiö. Maailma avautuu, nuoret ja lapsetkin löytävät tietoa joka puolelta ympäriltään. Ilman mitään "tiedonkäsitystä" ja "medialukutaitoa" he huomaavat, että tietoa on monenlaista, monessa paikassa ja monen kertomana. En kyseenalaista metataitoja, totean näin: sehän on itsestään selvää. Mutta mitä tekee ope? Miettii, onko tähän nyt syytä lähteä. Meneekö tässä lapsi pesuveden mukana. Mitä pois, jos otan jotain lisää.
• Ja se lapsi ehtii kasvaa aikuiseksi. Todeten, että opettaja on yksi, kylläkin auktorisoitu, tiedonlähde. Paremmin tietoa saa kyuitenkin muualata. Ope jää arvioijaksi, normeeraaksi ja luokittelijaksi. Laittaa lapsen laariin, joka määrää tulevaisuuden. Jos määrää. 
• Miten käy koulun?