VAIHTOEHTOPEDAGOGIIKKAA JA VIRTUAALIOPETUSTA

Ajatuksia tämän päivän
TOISENLAISET PEDAGOGIAT JA VALTAPEDAGOGIAN HAASTE (8.-10.12.2011) -webinaarin ja Valtakunnalliset virtuaaliopetuksen päivät 2011 pohjalta
Kirjailen tänne lauseita sitä mukaa kuin niitä päivän aikana herää. Katsotaan syntyykö tästä josklus joku kunnon kirjoituskin

• Valtapedagogia vs. vallaton pedagogia (ja "joustava perusopetus" vs. joustamaton perusopetus) Mielenkiintoisia vastinpareja...
• Toivottavaa, että opettaja valitse pedagogisen ajattelunsa. Totta, jos toinen tie on valita pedagoginen ajattelemattomuus.
• "Vaihtoehtopedagogiikka = nimetään jonkun ukon tai akan mukaan eikä se kehity. Se jää paikoilleen."
• Paitsi esim. "Freinet-pedagogia"... Freinet ei halunnut olla ukko kaapin päällä. Haastoi toiset ja nostettiin jalustalle. Aiheesta kyllä.
• Vaihtoehtopedagogiat ovat mahdollisia vain silloin, jos on vallalla vaihtoehdoton pedagogia. Tämä jotenkin konkretisoitui 90-luvulla, kun näytti, että valtapedagogia moniarvoistuu. Oven valta pedagogisena perusrakenteena jätti kaiken kuitenkin ennalleen.
• Opettajuuden synnynnäisyyden myytistä puhui Jukka Ahonen joskus. Synnyt hyväksi opeksi. Jos huomaat sitten olevasi huono ja ei-synnynnäinen, paras pitää se omana tietona. Ovi kiinni. Siinä se.
• "Valtapedagogia = ei normatiivista, vaihtoehtopedagogiikka = valmis resepti eikä tutkimusta tarvita. Se toimii, jos uskot siihen."
• Vaihtoehtopedagogia syntyy historiallisesti siitä, että yhteiskunnallinen kehitys on ohittanut koulun enemmän kuin rinnanmitalla. Takana voi olla yhteiskunnallinen eriarvoisuus tai esim. teknologinen kehitys, kuten some nyt. Vaihtoehtopedagogia tarkoittaa etsimistä ja kysymyksiä, ei vastauksia ja dogmeja. Se, että vaihtopehtopedagiogia on dogmatisoitunut kertoo eniten valtapedagogiikan  täydellisestä pysähtymisestä. 
• "Nykyään nuorisokulttuuri (kasvatusosiolian alue) haastaa koulun. Ei siinä mitään vaihtoehtopedaa 1800-luvulta tarvita."
• Olet oikeassa! On todella sääli, että 1800-luvun reformit ovat edelleen ajankohtaisia.
• Sosiaalisen median aikana näkyy mielenkiintoinen ilmiö. Maailma avautuu, nuoret ja lapsetkin löytävät tietoa joka puolelta ympäriltään. Ilman mitään "tiedonkäsitystä" ja "medialukutaitoa" he huomaavat, että tietoa on monenlaista, monessa paikassa ja monen kertomana. En kyseenalaista metataitoja, totean näin: sehän on itsestään selvää. Mutta mitä tekee ope? Miettii, onko tähän nyt syytä lähteä. Meneekö tässä lapsi pesuveden mukana. Mitä pois, jos otan jotain lisää.
• Ja se lapsi ehtii kasvaa aikuiseksi. Todeten, että opettaja on yksi, kylläkin auktorisoitu, tiedonlähde. Paremmin tietoa saa kyuitenkin muualata. Ope jää arvioijaksi, normeeraaksi ja luokittelijaksi. Laittaa lapsen laariin, joka määrää tulevaisuuden. Jos määrää. 
• Miten käy koulun?