"Sun täytyy varoo mitä sä haluut koska sä voit saada sen"

http://www.flickr.com/photos/araschools/
 Some rights reserved

"Ihmistä motivoi itsenäisyys, yhteys muihin ihmisiin sekä se, että on taitava siinä, mitä tekee" - Frank Martela / HS 18.8.2013

Ainakin minulle henkilökohtaisesti tuo täysin totta. 

Se selittää suurimman osan pyrinnöistäni. Frank Martela nimittää tuota "sisäiseksi motivaatioksi" ja saikin minut lisäämään lukulistalle hänen ja Lauri Järvilehdon kirjoittaman raportin  Ammattiosaajan hyvä elämä

Kaipaan itsenäisyyttä innostua, kiinnostua, paneutua, kehittää. Haluan jakaa kokemukseni toisten kanssa sekä saadakseni kertoa omista ajatusretkistäni että saadakseni uusia kulmia. Haluan myös kuulla muiden matkoista, vaikka joskus en malttaisi kuunnella. Kaiken aikaa haluan tehdä sitä, missä olen taitava ja tulla koko ajan paremmaksi. Jos innostun jostain uudesta, haluan saada paneutua siihen ja tulla niin taitavaksi, kuin rahkeeni riittävät.

Ohjaa minua myös velvollisuus

 Velvollisuus on sitä, että koen jonkun asian niin tärkeäksi, että alan toimia asian puolesta, vaikka se ehkä on vastoin sen hetken omaa mielitekoani. Velvollisuus syntyy sekin sisälläni, sitä ei voi opettaa. Minulla on velvollisuus, koska pidän asiaa tärkeänä.

http://www.flickr.com/photos/h-k-d/
 Some rights reserved

Ja mitä pidän tärkeänä?

 Niitä asioita, jotka edistävät toisten hyvää. Toisten hyvä on minulle monimutkaisempi kuin se miten kristinopin ymmärrän opettavan - olisiko muuten samasta kyse noilla islamisteillakin? "Tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän". En kai voi olettaa, että muut haluaisivat samaa kuin minä? Oikea kysymys kuuluu "Miten voin olla avuksi siinä, missä sinä haluat onnistua?" Mikä on sinun intohimosi ja velvollisuutesi?

Voisiko niin työn maailma kuin koulukin rakentua tällaisen ajatuksen varaan? 

Byrokratialla pyrimme tason varmistamiseen ja virheiden välttämiseen suunnittelemalla tarkasti, arvioimalla suunnitelman toteutumista ja raportoimalla. Voisiko toiminta rakentua toisin, sisäisen motivaation, systeemiälyn ja yhteisöllisen hyvän kehykseen? Minulle byrokratia on savupiippujen aikaa, ei hyvä eikä huono, mutta ei vain toimi enää vaikka kuinka kirjoittaisimme uusia suunnitelmia ja arvioisimmem niitä.

Olemme tulleet knowmadien aikaan, jossa oma intohimo ja yhteisöllinen kokemus määrittelevät elämän, ihan toisin kuin ennen. Osaltaan se on palaamista nomadien ja keräilijöiden aikaan, jossa työ ja vapaa-aika lomittuvat. Asiaa voi arvottaa akselilla hyvä-paha, ehkä sellainen on tarpeellistakin. Totta se kuitenkin on jo nyt ja sen kanssa on etsittävä uusi tapa olla ja toimia.

Joka tapauksessa, meidän tiemme onnellisuuteen (ja menestymiseen) on erilainen kuin teollistuvien esi-isiemme tai aikalaistemme kehittyvissä talouksissa. 

P.S. Otsikko on lainaus Andy McCoyn haastattelusta 80-luvulta.