Mihin oikein pyrimme?

http://www.flickr.com/photos/keithius/
Photo license:  Some rights reserved

Olin tänään palaverissa, jossa - sanotaan nyt näin - taas kerran pohdittiin uutta maailmaamme, sen globaaleja haasteita, uutta tapaa toimia  ja oppia yms.

Miten onnistumme niin suomalaisina kuin kouluna nykymaailmassa ja tulevaisuudessa?

Perinteisin tapa on lähteä teollisesta ajattelusta

 - siis niin, että luodaan tehdas, jossa jokainen osa toimii parhaalla mahdollisella tavalla ja lopputuloksena (laadun kehittämisen, johtamismallien, organisaation kehittämisenavulla) saamme parasta mahdollista oppimista, tai mitä meistä kukin nyt on tuottamassa.
Se ei vain enää riitä. Pääoma vaatii aina hyvää tuottoa ja työmme on kalliimpaa kuin niiden, jotka ovat vasta astumassa teollistumisen aikaan Aasiassa ja Afrikassa. Tehtaat menevät sinne, missä eletään tehtaiden aikaa.

http://www.flickr.com/photos/lab604/  Some rights reserved

Se usein tarjottu tapa: hypätään gurun kelkkaan

Etsitään oma stevejobs ja toivotaan että hänen imussaan pääsemme osalliseksi jostain elämää suuremmasta. Näinhän on kieltämättä joillekin käynyt.

Kumpikaan noista ei kuulosta hyvältä - kiinnostavalta tai realistiselta

Miten voisimme toimia niin, että osaamme tuottaa hyviä ideoita (ei kovin vaikeaa) ja saada niiden pohjalta aikaiseksi jotain, joka on jollain tavalla omaleimaista, merkittävää ja sellaista, että sitä ei voi huomenna siirtää Kiinaan tai Afrikkaan?

Vastaus on 

ketterämpi, ihmisen näköinen tapa toimia. Ei niin, että tehdään paksuja suunnitelma-asiakirjoja, vaan niin, että jokaisella on mahdollisuus innostua. Itse. Kokeilla yhdessä syntynyttä ideaa, pienin askelin. Jatkaa, jos tuntuu hyvältä ja korjata, jos ei onnistu. Pienin askelin.

Mihin pyrimme

yhteisönä? Ainakaan koulussa se eio nole mitenkään yksinkertainen asia. Jos saamme siitä aikaan yhteisenkuvan, voimme onnistua luomaan  uuden tavan toimia, jossa jokainen pienimmästä vanheimpaan voii innostua, turvallisesti ja iloisesti.

Siinä meille haastetta.

http://www.flickr.com/photos/cycleologist/
Photo license:  Some rights reserved

(Loppusanat: Ei tämä käpyjä keräämällä ratkea. Ne, jotka haaveilevat matalapalkkatöistä Suomeen ja vähemmän koulutetusta suorittavan työn tekijöiden porukasta - ei. Millä käpyjen kerääjille maksetaan, jos kukaan ei tuota mitään, minkä voi vaihtaa globaalisti johonkin muuhun? Kuka nykyään haluaa matalapalkkaiseksi käpyjenkerääjäksi? Ei kukaan, sillä se matalimminkin koulutettu on paljon sivistyneempi kuin puusta pudonnut liukuhihnalle heitetty lukutaidoton isovaarinsa/-mummonsa. Meidän selviämisemme on kiinni YHTEISESTÄ onnistumisesta ja siitä, että tehdään sitä, missä ollaan hyviä: ollaan siis entistä parempia! Ja se palaveri oli todella innostava.)