Älkää yksinkertaistako maailmaa!

Editointia 23.9.2013: Jotenkin jäi tämä asian kaivamaan ja lähetin sitten niin vieraille kuin toimittajallekin sähköpostia. Lopputulos: vaihdettujen viestien tuloksena kuuntelin jutun vielä kahdesti. Muutanpa vähän blogaustani. Tosiasia on, että olen

• täysin samaa mieltä kolminkertaisin hurraahuudoin ensimmäisestä n. 25 minuutista
• samaa mieltä vieö' 10 minuuttia sen jälkeen
• loppuosassa kasvatustieteen tikunnokkaan nostaminen menee minusta ohi maalin, mutta ei vähennä aiheen merkittävyyttä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelin tänään eilen tullutta Yle Puheen ohjelmaa
"Puheet ja teot: Apinat pulpetissa eli tutkijat koulunpenkillä", jossa toimittaja Leena Mattila sekä uusintakoululainen Tommi Hoikkala ja ammattikouluja tutkinut Antti Maunu keskustelivat nykykoulun tilanteesta ja haasteista.

Ohjelma alkaa mahtavan lupaavasti. Lähdetään purkamaan koulun eri merkityksiä, rooleja ja tarpeita.

Toisella kuuntelulla noin 25 minuutin kohdalla alkaa kuulua, loppua kohti kiihtyen, meille niin tyypillinen tapa dualistisesti asettaa asioita toisiaan vastaan. Tässä huomion kohteeksi nousee kasvatustiede, mistä påitäisi ehkä olla tyytyväinenkin. Itse näen ohjelmassa esiin nostettujen teemojen takanaehkä vahvempiakin vaikuttimia. 

Oma näkökulmani  ja kommenttini ansiokkaaseen ohjelmaan  - samalla innolla odottamaani Petri Pajun ja Tommi Hoikkalan kirjaan "Apina pulpetissa", vaikka moni ohjelmassa ollut asia ei varmastikaan noussut kirjan pohjalta.

 Sekä kirja että tämän mainitun ohjelman alkupuoli pitäisi laittaa pakolliseksi niin oppilaille, opettajille, vanhemmille, kasvatustieteilijöille :) kuin päättäjille.

• Koulu on ainejakoinen
• Niin on. Kysymys kuuluu, ketä varten. Riittäisikö vähempi ainejakoisuus ja pakollisuus, vastapainona isompoia kokonaisuuksia ja valinnaisuutta/vapautta/vastuuta?
• Nuorille koulu on ennen kaikkea paikka oman paikan etsimiselle, näyttäytymiselle ja sosiaaliselle vuorovaikutukselle.
• Tämä on juuri näin ja jokainen kouluyssa ollut sen tietää. Ratkaistaanko asia tuomalla asiaan perehtyneitä yhteisöpedagogeja, nuorisotyöntekijöitä... lisää lokeroita? Vai muutetaanko koko systeemiä, niin että aineet, asiat, taidot ja teot muodostavat yhden nkokonaisuuden?
• Koulussa on teoria-aineita ja käytännön aineita
• Niinhän sitä sanotaan. Eikö melkein kaikki ole kuitenkin ajattelua ja tekoja, rinnakkain ja vuorotellen? Onko kyse vain kirjoita ja ei-kirjoista?
• Koulussa hankitaan yleissivistystä ja pohjakoulutusta
• Kyllä! Kun vain osataan määritellä, mitä se tarkoittaa!
• Ammattiosaaminen hankitaan työpaikoilla
• Tässä ei kai ole mitään utta eikä ole tulossakaan?
• Ala- ja yläkoulun raja on kehityspsykologisesti ja kehityssosiologisesti hankalassa paikassa.
• Tästä ovat varmasti samaa mieltä myös kasvatustieteilijät, vaikka Hoikkalan näkökulma kasvuhypyn/metamorfoosin siirtämisestä kouluinstituution harteille on mielenkiintoinenI
•  Kasvatustiede määrittää opettajankoulutusta
• ... hmm, ehkä, eikö pitäisikin?
• Yhteiskunnallinen päätäntäjärjestelmä tuottaa koululle haasteellisia tehtäviä hoidettaviksi

Kirjoitin muistista nuo muutamat teemat ohjelman perusteella. Minusta ne ovat kaikki tosia. Onko maailma sitten kuitenkaan niin dualistinen, sitä jäin miettimään. Päästäisiinkö pidemmälle katsomalla, mitä kaikkea maailmaan mahtuu. Tätä vähän vielä pureskelen.

[teoria-aineet] vs [käytännön aineet]

Onko nykyään enää olemassa tällaista jakoa? Pidetäänkö sitä väkisin yllä kpoulun rakenteissa ja kaikkien kouluja käyneiden ajattelussa? Kumpaa on vaikkapa robotiikka, metsäkoneen kuljettaminen, lääkkeiden annostelu, lämpötiskin lämpötilan valvonta? 

 [Oppiaineet] vs [Sosiaalinen kasvaminen]

Tämä dualismi on tuskallisen totta. Miksi siitä pidetään kiinni? Mikä on perustelu sille, että oman paikan löytäminen ja siihen liittyvät sosiaaliset kompetenssit eivät kuulu koululle? Miksi ne ovat oppiaineiden ulkopuolella? Ovatko ne?

[Yleissivistys] vs [Ammattiosaaminen]

Onko olemassa jotain erillistä yleissivistystä? Onko olemassa tietoja, jotka kaikkien pitää osata ja taitoja, jotka kaikkien pitää taitaa? 

[Taidot] vs [Tiedot]

Onko tällainen jako enää ollenkaan järkevä? Kyky kommunikoida eri kielillä ja välineillä - tietokoneohjelmointi - autolla ajaminen - kyky tuottaa asioita ryhmässä - onko kyse kompetensseista, jotka koostuvat yksilön ja ryhmän tiedoista, taidoista ja vuorovaikutuksesta? 

[Kasvatustiede] vs [oikeat tieteet]

Tätä keskustelua en tuossa ohjelmassa ymmärtänyt ollenkaan. termiä "kasvatustieten ylivalta" en ole koskaan ennen kuullut ja jäin sitä ihmettelemään. Jäin ihmettelemään sivistyneiden ja fiksujen ihmisten taaskin dualkistista halua asettaa asiat vastakkain.

[HÄH] vs [HÖH]

Olisiko aika päästää irti länsimaista ajattelua kahlitsevista dualismeista. eivät nuo asiat muodosta mitään joko/tai akselia, eivät akselia ylipäätään ollenkaan. Maailma on moniulotteinen ja tuolaisilla jäykillä ajatuslukoilla saadaan aikaa vain pahaa.

Ihminen ei välttämättä pidä lukemisesta, mutta se ei tarkoita kyvyttömyyttä ja haluttomuutta teoreettiseen, käsitteeliseen ajatteluun. Kyky tehdä taitavia asioita käsillään ei sulje pois halua pohtia takanan olevaia ilmiöitä ja teorioita.

Jos haluamme ratkaista yhteiskuntaa vaivaavan merkitys- ja kokemusongelman, aletaan toimia kohti tavoitetta. Jos ja kun sosiaalisista kompetensseista on puute, rakennetaan ne sisälle koulutoimintaan, eikä se ole irti/vastaan/ulkopuolella oppiaineiden. Jos tarvitaan kädentaitoja, harjoitellaan niitä, mutta  sen ei tarvitse tarkoittaa luopumista ajattelusta. Ne eivät yksikertaisesti ole toisiaan vastaan, ne ovat vain eri asioita. Vaikka liittyvät yhteen!  

P.S. Odotan kirjaa innolla! En ole vielä saanut sitä käsiini. Toinen mainio ohjelma samasta kirjasta oli
"Kalle Haatanen: Ysiluokkalaisten yhteisöllisyys". Sekin kannattaa kuunnella