sunnuntai 24. elokuuta 2014

II asteen keskeytykset ovat seuraus, eivät syy

Peter Johnson, Pasi Sahlberg ja Martti Hellström jatkavat keskustelua oppivelvollisuuden pidentämisestä  tekstissä Oppivelvollisuusiän jatkamiselle ei löydy tutkimuksista tukea

Itselleni oleellisin kiteytys kirjoituksessa on tämä: "...koulutuksen varhainen keskeyttäminen tuon 3,5 prosentin kohdalla on oire jostakin isommasta ongelmasta, eikä ole itse ongelma."

Täsmälleen näin. Asioiden välillä on varmasti korrelaatio, mutta kausaalisuudesta se ei vielä kerro mitään. Toimenpiteen tehokkuus edellyttää aina syy-seuraus -suhteen ymmärtämistä oikein. Itsekin kirjoittajien ohella olen taipuvainen ajattelemaan, että kausaliteetti kyllä on, mutta niin että keskeytykset ovat seuraus jostain. Mistä, siihen kysymykseen meidän on löydettävä vastaus.

Ennen kuin tehdään ylipäätään mitään,
- pitää tunnistaa ongelma. Oma käsitykseni on oppimisen innon sammuminen - autonomian, kykenevyyden kokemuksen, merkityksen, yhteisöllisyyden puuttuessa?) ja
- määritellä toivottu lopputulos (ratkaisu havaittuun ongelmaan vs koulun institutionaalinen asema)

Rahaa ei kannata lisätä mihinkään eikä vähentää mistään ennen tuon kysymyksen ratkaisemista. Ja se on politiikkaa, joka  toivottavasti luodaan avoimessa yhteistyössä ammattilaisten kanssa ja ennen kaikkea maailman sivistyneimmän kansan kanssa.

Ratkaisuja kyllä on, kunhan löydetään se ongelma.

P.S. Olen päätynyt siihen ajatukseen, että koulua on alettu muuttaa luomalla painetta sen loppupäähän. Siten synnytetään muutoksen pakko aiemmille vaiheille. Miksi koulua pitäisi - muuten - alkaa muuttaa sähköistämällä sen viimeinen vaihe eli kirjoitukset? Siksi, että se luo pakon kaikille aiemmille tehdä sama? Miksi oppivelvollisuuden jatkaminen? Että koulun synnyttämät ja kouluun syntyneet aiempien vuosien ongelmat olisi pakko oikeasti ratkaista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti