BETT 2015 - messuilla viidentoista vuoden jälkeen

Menossa Lontooseen - Finnairilla ei koneessa ole nettiä.

Lähdin mukaan, kun työnantaja Nurmijärven kunta tarjosi mahdollisuutta lähteä käymään BETT-messuilla rehtoriporukassa. Diili oli sellainen, että matka maksetaan itse, mutta palkallista virkavapaata siihen sai. 
Matkan organisoi tvt-koordinaattorimme Harri Luttinen ja asian mahdollistivat opetuspöäällikkö Kati Luostarinen ja sivistystoimen johtaja Tiina Hirvonen. Kiitos teille!

Miltä BETTissä sitten näytti ja mitä jäi käteen, kun edellinen käynti oli joskus 1998 ja toisaalta ICT, some, (opetus)teknologia, oppimisen muutos ja koulun kehittäminen ovat koko ajan erottamaton osa elämääsi ja suoranainen intohimo?

Tässä nopeasti kyhätty blogaus, en jaksa säätää. Monta kuvaa ja vähän kuvatekstejä.

Matka jatkui lenbtomatkan jälkeen sujuvasti Heathrow Connectilla kohti Paddingtonin asemaa.

Hotelliin saavuttiin alkuillasta hyvissä voimissa, Paddingtonilta käveltiin Hyde Parkin vieressä suijaitsevaan Cantral Park Hotel'iin. Illalla käytiin vielä syömässä ja ensimmäinen ilta oli pulkassa.

Intohimo - Passion!

Ensimmäinen messupäivä

Torstaina lähdimme koko porukka yhdessä kohti ExCeliä, jossa  BETT-messut järjestetään. Hyvillä mielin ja innoissamme, kuten undergroundin portaissa otetusta kuvasta näkyy. perillä oltiin klo 10 maissa, kun messut aukesivat.

selfie heti ovella

Jäin ottamaan selfietä sisäänkäynnillä ja sen jälkeen en sitten enää nähnytkään ketään omasta porukastamme. Lähdin pois, kun messut suljettiin klo 18.

Ohjelmointi oli yksi messujen näkyviä teemoja. Tässä yksi sovellus, jossa koodaus tehtiin vuokaaviota rakentamalla ja sovellus teki siitä samaan aikaan C-koodia. Kun sovellusta vielä käytettiin robotin ohjaamiseen, kokonaisuus oli kyllä toimiva. Mutta kaikkiaan kallis. (Oma innostukseni kohdistuu nimenomaan  Arduinoon sen edullisen hinnan vuoksi.)

Paras juttu messuilla, osa 1

OhBot -robotti messujen Bett Futures -osastolla oli hieno! Robotti,

• joka käyttää Arduinoa
• jota kehitetään joukkorahoituksella
• on edullinen ja innostava
• työllistää edutech-alan kehittäjiä 

Myös 3D-tulostimia messuilla oli paljon. Silmiin pisti se, että kuvan mukaisia pieniä tietokoneohjattuja jyrsimiä ja leikkureita myydään tuoilla edelleen - kuten myytiin jo 1990-luvullakin. Suomeen / Suomen kouluihin ne eivät ole juurikaan saapuneet. Syynä lienee se, että meillä ei ole oppiaoinetta, jonka sisään ne luontevasti mahtuisivat. Meillä on käsityötä ja kuvataidetta, muytta esimerkiksi teknologiakasvatusta omana oppiaineenaan, designista puhumattakaan. Pitäisikö olla, voitte arvata mitä mieltä olen.

Ultimakerilla oli todella vaikuttava osasto kaikesta siitä, mitä uusi teknologia, pedagogiikka ja yhteisöllisyys voivat yhdessä saada aikaan

Oppimisympäristöjä
oli PALJON, jopa niin paljon, että jäin miettimään miten niiden kaikkiejn kehittäjät ajattelvaat muuttavansa kehittämisen liiketoiminnaksi. Kehittäminen joka tapauksessa vie asiaa eteenpäin, vaikka kaikki eivät ehkä jääkään eloon.

#FAIL!

Oppimisympäristö-scenessä oli selkeästi näkyvissä brittiläis-jenkkiläinen arvostelu, ranking, monitorointi, tracking, raportointi - ajattelu. Itselleni oppimisen edistäminen on ykkösasia ja noilla voi varmastikin tukea sitä. Järjestys vain on väärinpäin - oppijan omaa oppimisprosessia, itsesäätelykyä ja minäpystyvyyden kehittymistä ei edistetä ulkopuolisella valvonnalla.

Yhden oppimisympäristön osastolta tämäkin. Intohimo on itselleni aivan ykkösasia, mutta jäin tässä miettimään. Intohimo opettaa on aika pelottava asia. Intohimo oppimiseen sen sijaan on mahtavaa, varsinkin intohimo toisen oppimisen auttamiseen ja mahdollistamiseen. Opettaminenkin on ihan ok, silloin  kun tarkoituksena on nimenomaan se oppiminen ;)

Highligth

Googlen osasto oli yksi oman messukäyntini tärkeistä paikoista ja tässä se ensimmäisen kerran ilmestyi näkyviin.

Pääsin esittämään pari tärkeää kysymystä suoraan Classroomin jenkkiläiselle kehittäjätiimille. Useamman opettajan mahdollistaminen samalle kurssille on kehityslistan kärjessä ja tulossa. Sen sijaan toinen asiani - kokonaisen kurssin kopioiminen - ei ole tulkossa ainakaan ihan näillä hetkillä.

Instagram-kuvana tämä on nurinpäin. Yksi ihan perusohjelma meni esittelyn kautta melkein ostopäätökseen - MindView 6. Mindmap-ohjelma, joka tekee samalla todella tyylikästä Word- dokumenttia ja PP-esitystä. Aikajankaimn syntyy tosi näppärästi. Ja yhteistyöstäminen onnistuu reaaliajassa.

Paras juttu messuilla, osa 2

Raspberry Pi oli näkyvästi esillä. Innostuin siitä uudelleen! Kuvassa on kyseessä ilmapallojen räjäyttäminen Raspin avulla, niin että samalla opitaan mm. vastuksen ominaisuuksia ja transistorin käyttämistä kytkimenä.
Britit pyyhkivät meistä ohi molemmilta puolilta kyvyssään tejdä arkisia opetusjuttuja, joissa yhdistellään pieniöä asioita oppimisyta edistäviksi ja haskoiksi kokonaisuuksiksi. Valitettavasti, meidän kannaltamme, tämä on ollut näin 80-luvulta asti minun kokemukseni mukaan. Ja todennäköisesti paljon kauemminkin.  Aina ei tarvita mitään ihmeellistä, vaan pienten juttujen liittämistä pedagogisesti yhteen.

Mainitsemisen arvoisia ovat Astro Pi, joka sai Luttisen Harrin innostumaan todella kovasti (että skidinä voi saada omaa koodia avaruuteen!)  ja Sonic Pi, jota Carrie Anne Philbin Raspberry Org:sta alla esittelee.

Grok Learning on kiinnostava nettiympäristö ohjelmoinnin opiskelemiseen. Idesana on tarjota 4 eritasoista kurssia, joista jokainen 0n 5 viikon mittainen ja edetä tuon kautta aivan alkeista graafisen Blockly-ohjelmoinnin kautta Python-ohjelmointiin itseohjaavassa nettiympäristössä.

Vähän itse kokeilin eilen, ja ympäristön antama palaute oli kyllä toimivaa ja hyvää. Palvelu on kaupallinen ja maksaa 20€ / opp / vuosi. Ehkä liikaa monelle koululle, mutta kerhoille tai itseopiskeluun voi olla joillekin sopiva?
Tämä antaa uskoa myös siihen, että jotkut palvelut voisivat olla maksullisia, maksaa sen sitten oppija tai koulu.
Lisäarvo maksuttomiin palveluihin verrattuna on vielä tutkimatta.

Pääte ja virta-verkko hubi 24V

Kaikenlaisia härveleitä oli myynnissä, esimerkiksi kaukoidän edustajien myymiä kosketusnäyttöjä jne.



Itseäni kiinnosti kahden firman yhteistyö: toinen valmisti kouluille led-valaistuksia, aurinkosähkö-akku -virtajärjestelmiä ja 24V jännitteellä toimivia palvelin-pääte-verkko-järjestelmiä. Sähkön säästäminen ei ole mikään merkityksetön asia!


Yhteistyöfirma valmisti mielenkiintoisia modulaarisia kalusteita, joissa hyödynnettiin toisen firman 24V-teknologiaa. Ohessa oleva mobiililatausasema toimi yhdellä latauksella norm,aalikäytössä muistaakseni  neljä päivää!

Latauspöytä

24V palvelin

palapelimekanismilla
kiinnittyvä modulaarinen pöytä

.

Yksinkertainen seisomapöytä,
tavallisen pöydän päälle

Pöytä upotettavilla näytöillä,
päätteet pöydän sisällä

Tässä oli mielenkiintoinen dokumenttikamera: 8Mp kennolla ja kuvanlaatu oli ällistyttävä. Hintaa oli £350 ja omalla kosketusnäytöällä/tietokoneella varustettuna n.£600.

Esimerkiksi biologiassa tällaisella pääsisi aivan toiseen tarkkuuteen kuin perinteisemmillä dokkareilla. En osaa arvioida todellista käyttöarvoa, mutta bang for the buck oli kyllä kohdallaan




Ihan viittä vaille kuusi törmäsin osastolle, jolla myytiin
a) teräväkärkisiä kosketusnäyttökyniä (ei kuvaa valitettavasti) - ostin sellaisen pojalleni ja
b) 30-40 punnan Hue-kameroita. Sellaisen ostin tytöilleni, animaatioiden tekemistä varten. Kokeilematta vielä...

Perjantai 23.1.

Perjantainakin koko Nurmijärven porukka saatiin liikkeelle heti aamuyhdeksältä. Hyvää tsemppiä!

Tässä vaiheessa, heti aamulla, päätin että kävelen vähemmän ja istun enemmän luennoilla. No, toteutui se osittain.

 Paljon oli muitakin menossa heti aamukymmeneltä.

Päivän ohjelman aloitti Vicki Phillips Melida ja Bill Gatesin säätiöstä. Voi olla, että kuuntelin huonosti, mutta sen verran löperöä hengennostatusläppää se minusta oli, että lähdin kävelemään. Vaikka ei pitänyt kävellä :)

Samalla Bett-areenalla eli suurimmalla esiintymislavalla oli esitys myös jo aiemmin mainitsemastani Astro Pi -hankkeesta. Se jäi mieleen, että tällaista pitäisi saada Suomeenkin. Ollaan oikeasti ihan surjkeita ottamaan koulun ulkopuolta tulevua juttuja osaksi koulun arkitoimintaa. Ne eivät ole mikään mauste tai varsinkaan häiriö. Ne ovat oikeaa elämää ja niiden myötä (erilaisten, liikuntaa, tekniikkaa, taidetta, musiikkia, businesta, vaikka mitä...) saataisiin intoa ja liekkiä syttymään useampien mieliin.

Ei koulu ole mitään puurtamista, se on hehkuvia poskia ja tekemisen iloa. Ja sen tueksi sinnikästä ponnistelua, mutta tässä järjestyksessä.

If it isn't fun, we are not interested!  

I've seen the Ligth!

Josain vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo paukut lopussa, mutta onneksi tapasin kolme suomalaista naista, jotka vetivät minut mukaan imuunsa.
Jäin sitten odottelemaan myös Sir Ken Roboinsonia, joka oli perjantain iltapäivän lopettaja. Jono kirjojen signeeraukseen oli pitkä ja paikalla suorastaan rockstara-meininkiä.

Sir Ken oli juuri niin hyvä kuin YouTubessa tai TED-videoilla. Eli loistava, mutta en saanut uskonnllista kokemusta.

Paras juttu messuilla, osa 3

Ajatuksena jäi mieleen jo tviittaamanikin:

"Tehokoulu keskittyy tuloksiin, hyvä koulu kulttuuriin. Oppiminen tulee sen myötä." - Sir Ken Robinson

Sir Ken rakensi ajatuksena vertaukseen tehomaataloudesta, joka keskittyy lopputuotteeseen eli kasviin verrattuna ekologiseen tuotantoon, joka pitää huolta maaperän kunnosta - ja hyvin kasvava kasbvi tulee seurauksena itsestään. Pidän tästä ajatuksesta. Kasvaminen ja oppiminen ovat itsessään tärkeitä ja pyhiä asioita ihmisyydelle. Sen sijaan yritys määritellä "hyvä, suuri kasvi" johtaa helposti ylilannoitukseen jne. Millaiseen opetussuunnitelmaan tämä meidät johtaa - vai pois siitä?

Reppu jäi toisena päivän tyhjäksi.

Sir Ken Robinson ja ja tupa täynnä

Hyde Park

Lauantai 24.1.2015

Viimeinen matkpäivä ei enää vienyt messuille, vaan kävelemään Hyde Parkiin ja sen kautta Science Museumiin

Hyde Parkissa oli mahdollisuus kävellä 5 mailia
Gazan lasten nimissä. Valitettavasti en ehtinyt.

Google ohjasi kävelemään
kivaa reittiä.

Teollistumisen alkuaikaa

Googlen fillari

"The Hiiri" - se ensimmäinen

Matematiikkaa...

Babbagen differenssikone no 2 

Koneessa matkalla kotiin

Ja takaisin Suomessa!

Tällaisia ajatuksia näin ensimmäisen työpäivän iltana, BETTin jälkeen.
Sanoisin, että sopii teknologisesti suuntautuneille, muille löytyy ehkä parempiakin vierailukohteita.

Nöyryyttä lisää käydä katsomassa, kuinka paljon kekseliäämmin ja yritteliäämmin muualla tätä teknologiakasvatusta tehdään. Sama ajatus jäi mieleen silloin 90-luvun lopullakin. Eli vielä riittää töitä ja opittavaa :)

Onnellisuus, itsesäätely ja arviointi koulussa

Onnellisuus Frank Martelan mukaan, kuultuna tänään aamulla kauppareissulla Yle Puheelta - ja sen mukaan miten muistan (edit 12.1.2015 tässä linkki juttuun http://areena.yle.fi/radio/2245897 ja tässä linkki tekstiin aiheesta http://oppiminen.yle.fi/psykologia-ihmissuhteet/nakokulmia-positiiviseen-psykologiaan/onnellisuus-syntyy-hyvan-tekemisen-sivutuotteena), koostuu seuraavista kokemuksista

• Merkityksellinen tekeminen
• Omien tekojen merkityksellisyys muille
• Hyvän tekeminen

Martela  vetosi tutkimuksiinkin, joissa on todettu seuraava. Ihmisiltä kysyttiin, mitä he tavoittelevat. Nämä tavoitteet jaettiin ulkoisiin (raha, maine, ulkonäkö) ja sisäisiin (itsensä kehittäminen, ihmisssuhteet, hyvän tekeminen; olikohan merkityksellisyys/pystyvyys vielä viimeinen?). Seurannassa ihmiset olivat saavuttaneet niitä asioita, joita tavoittelivatkin. Sisäisiä tavoitteita haluavien onnellisuus oli lisääntynyt, ulkoisia tavoitteita haluavien laskenut. 

Kannattaa siis tavoitella noita sisäisiä.

Itsesäätely ja sen pohjalla itsetuntemus ovat tärkeitä asioita. Mikko Saari kirjoittaa blogissaan 9.1.2015: "Lapsen itsetuntemuksen ja itsekunnioituksen perustana on hänen olemuksellisuuden tunteminen, kunnioittaminen ja rakastaminen. Rakastamalla lasta sellaisenaan, kuin hän on tähän maailmaan sattunut syntymään opetamme häntä rakastamaan itseään terveellä tavalla. Itsensä hyväksynyt ja itsensä tunteva ihminen on vapaa katkeruudesta, kateudesta, kyynisyydestä, vihasta sekä inhosta toisia ihmisiä kohtaan." 

Millainen koulu auttaa ihmislasta kasvamaan kohti muiden ja omaa onnellisuutta, itsetuntemuksen, itsesäätelyn avulla ja kohti autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia? 

Oikein toimiva arviointi on minusta vahvin tapa kehittää koulua instituutiona haluttuun suuntaan. Oli äimistyttävää huomata kuinka sähköisen ylioppilaskokeen tulo toi e-oppimishypen varhaiskasvatukseen asti kahdessa vuodessa. Arvioinnin äärimmäistä merkitystä, hyvässä ja pahassa, ei siis voi yliarvioida nimen omaan opetus- oppimis- ja arviointi-instituutio koulun kehittämisessä. Tästä asiasta kirjoittaa tänään Pekka Peura hienossa, käytännöllisessä ja kokemuksellisessa tekstissään Oppimisen omistajuus ja arvioinnin omistajuus: "Itsearviointi ja oman osaamisen tunnistaminen on toki aluksi oppilaille vaikeaa, vaatihan se kuitenkin korkeamman tason ajattelutaitoja, mutta jos he jossain vaiheessa vuosien harjoittelun kautta tämän oppisivat, voisivat opettajat siirtyä jatkuvan arvioimisen sijaan kannustamiseen ja oppimaan ohjaamiseen (huom. perusopetus- ja lukiolaki)." Arvioinnin muuttaminen on siis koko koulun toiminnan muutoksen vipuvarsi.

Mihin me pyrimme? Millainen on se onnellinen, muille ja itselleen hyödyllinen ihminen, jollaista haluamme olla kasvattamassa? Ohjaako toimintaamme sellainen ajattelu, että jokainen tekomme on itselle ja nuorelle ymmärrettävä askel kohti yhteistä ja selkeästi julkilausuttua unelmaa ja tavoitetta?

Vastaan itse, että en tiedä. Minusta tuntuu, että toimimme jonkun intuition vallassa, jota ohjaa käsitys vaikkapa nyt tottelemisen välttämättömyydestä,  että voisi vähän myöhemmin olla itsesäätelykyinen ja oma-aloitteinen. Eikö tuossa kuljeta ilman mitään selitystä yhteen suuntaan ja oleteta perään (lähes?) 180 asteen käännöstä ilman mitään sen kummempaa selitystä tai perustelua. Minusta tavoitteemme puheissa ja teoissa ovat eriytyneet. Nuoret eivät voi nähdä, mihin kasvatus pyrkii, kun aikuisten sanat ja teot ovat ristiiriidassa.

Kiitos teille ajattelun herättäjille Frank MArtela, Mikko Saari ja Pekka Peura. Aion tämän pohjalta, Pekka Peuran käytännöllisyyden innoittamana ja muiden valaisemana, pitää pedagogisen kahvilan omassa koulussa aiheesta: 

"ENTÄS JOS - arvioinnin omistajuus?"      

- Puhetta omista unelmista, 

yhteisestä visiosta 

ja teoista 

polkuna kohti yhdessä omistettua tulevaisuutta.

Kasvatusopillinen vakio

mbtphoto (away a lot)

Kasvatusopillinen vakio:

Aikuiset ovat aina yhtä huolissaan nuorten ja lasten elämässä:

• A:n liian suuresta määrästä 
• B:n kasvavasta määrästä
• C:n liian pienestä määrästä
• D:n pienevästä määrästä

Näin syntyy niin sanottu "vanhemmuuden huolivakio"   A/C*B/D = ∞

Jos huoltajana tai naapurin setänä huomaat, että yhtälö muuttuu epätodeksi, asia on helposti korjattavissa!

• kokeile A:n ja B:n tilalle sellaisia asioita, joita nuoret mielellään tekevät

C:n ja D:n tilalle kannattaa kokeilla sellaisia ilmiöitä, joista itse pitää.


Muutamalla kokeilulla arvo muuttuu taas äärettömäksi ja aikuisuus on kunnossa!

Miten tulevaisuus tehdään

Olen alkanut kysyä eri paikoissa, eri ihmisiltä ja itseltäni:

Jeffrey W. Spencer: The Road to Utopia

Missä olet viiden vuoden päästä, kun kaikki mihin ryhdyt onnistuu? Missä olet, kenen kanssa, mitä teet? Kirjoita se ylös nyt.

Samaa voi kysyä kouluyhteisöltä ja (ensin) sen jokaiselta jäseneltä. Seuraava kysymys kysytään  uudelleen - ja uudelleen - huomenna:

"Mikä on se unelmasi toivotusta tulevaisuudesta viiden vuoden päästä, jonka kirjoitit viimeksi ylös? 

Kun mietit tekojasi siitä tähän hetkeen, ovatko ne olleet askelia kohti unelmaasi?"

Jos ovat olleet, jatka! Jos eivät ole, vaihda unelmaasi tai ala tehdä oikeita tekoja.






Tämä nyt ei liittynyt oikein mjihinkään ja silti kaikkeen.