Nurmijärven uutiset s.14 |
Avoin kirje opettajillemme
Näin loman alkajaisiksi sanon teille kaikille "Kiitos!" siitä* mahtavasta jutusta, jonka te - itse - ja - yhdessä - teitte.
Tästä on hyvä jatkaa. Hyvä tuottaa lisää hyvää. Kun hyvästä puhuu, alkaa toimia hyvän puolesta. Ja kun tekee hyvää, alkaa ajatella hyvää.
Riittääkö tämä? Kyllä ja ei. Kyllä, tämä oli todellakin tarpeeksi hyvä, enemmänkin. Ei, tähän ei voi lopettaa. Olemmeko nyt niin hyviä ja taitavia, että voimme tämän kokemuksen perusteella jäädä miettimään? Emme ole. Ajattelemme, puhumme, ajattelemme yhdessä - ja teemme uudelleen.
Meidän ei tarvitse olla Suomen parhaita tai hyviä keneenkään muuhun verrattuna. Sen sijaan meidän pitää miettiä, olemmeko nyt niin hyviä kuin voisimme olla. Juuri siinä meidän kuuluu olla mallina nuorille - kestäviä epävarmuuden edessä, valmiita haasteisiin, yhtenäisiä, valmiita panostamaan siihen mikä on tärkeää. Ja laitan tähän disclaimerin: mietithän varmaan sanaa hyvä siinä mielessä, että toimii hyvän puolesta, ei vertailevana hyvänä suorituksena?
Itse koen, että hyvässä koulussamme on yksi asia, jossa emme ole paras - tai mieluummin vain hyvä - oma itsemme - osallisuus. Osallisuus niin, että nuoret ovat mukana kaikessa missä voisivat olla. Niin että nuorilta kysytään ENSIN ja sitten ammattilaiset miettivät asiaa ja parantelevat sitä yhdessä, kunnioittavasti, nuorten kanssa.
Haluamme nuoriltamme sitoutumista ja itsesäätelyn kykyä, halua sitoutua itseä suurempiin asioihin. Itse näen, että paatoksellinen puhe velvollisuudentunnosta ja muista perinnehyveistä kolisee tyhjille seinille. Minulle se ei kerro, että nuoret olisivat piittaamattomia. Se kertoo, että suuret kokemukset rakentuvat nyt toisin. Miten, mietitään sitäkin yhdessä.
Ja otetaan tähän mukaan ensimmäisenä nuoret, mutta myös huoltajat ja koko kylä. Se ei ole ammattilaisten arvostuksesta pois, päin vastoin. Kun kuuntelee muita, muutkin kuuntelevat sinua. Tiedätte, että tiedän.
* monialaisten oppimiskokonaisuuksien, ilmiömäisten oppimiskokemuksen viikko #nykmok
Ystävällisin terveisin,
Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti