Ryhmätyö on syvältä

Miten tämä näin meni? Ja menikö? Kaikki ajatukset on taas kerran syntyneet yhdessä, somen syvistä metsissä. Eli ei tainnut mennä ihan noin kuitenkaan...

"Aikainen lintu madon nappaa" eli kannattaa olla liikkeellä ajoissa ja yksin. Kyse on kilpailusta.

"Toinen hiiri saa juuston" eli aina ei kannata olla se ensimmäinen, vaan ajoissa, mutta juuri oikeaan aikaan.

Molemmat ovat yksin tekemisen malleja. Toiset ovat vain kilpailijoita, tosin heitä voi käyttää hyväksi.
Perimmältään ihminen on kuitenkin laumaolento. Laumassa tai parvessa suurin osa voittaa, vaikka jollekin yksilölle voi käydä huonosti.

Teollistuminen teki tästä systeemin. Kokonaisuus on osiensa summa ja kun jokainen tekee hihnalla oman osansa, autoja valmistuu paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin että jokainen yrittäisi tehdä omansa.

Miten sitten ryhmätyö on niin surkeaa?
Koska ryhmä on usein samanlaisten yhteisö, jossa ahkera ja nopea kokee kärsivänsä siitä, kuinka joutuu sopeutumaan toisen tapaan. Tai kuten se koulussa perinteisesti meni, tekemäänkin sen toisen työt. Opettajienkin työryhmät pyrkivät jotenkin luonnostaan jäljittelemään tehdasta. Jaetaan nopeasti kokonaisuus osiksi ja jokainen sitten tekee osuutensa, josta kokonaisuus kasataan. Liukuhihnan koulusovellus. Tuohan toimiikin, kun ratkaistava ongelmaon niin tuttu, että sen voi pilkkoa.

Wicked problems

Olemme siirtyneet aikaan, jossa on vaikeaa päättää edes mikä on ratkaistava ongelma, saati pilkkoa sitä. Siksi tarvitaan uudenlaista kykyä verkostoitua, kasata tiimi joka on paras mahdollinen tähän tilanteeseen, joka kykenee ratkaisemaan asioita, joita kukaan tiimin jäsen ei yksin vain pysty ratkaisemaan.

Tiimi ei ole yhteenlasku. Ei ollut liukuhihnakaan. Auto josta puuttui takapyörät ei ole mikään, jokainen osa tarvitaan. Tiimin kohdalla asia on vielä ilmeisempi. Kun tiimin pitää pystyä todella syvään dialogiin ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen, tiimi on osiensa kertolasku kuten Päivi Valo kirjoituksessaan Innostaja niin hyvin kuvaa. Kirjoituksessa oleva kuva pelkistää asian hienosti.

On tosi ymmärrettävää, että moni on kyllästynyt ryhmätyön tehottomuuteen. Silti yksin tekeminen ei ole kovin hyvä vaihtoehto juuri nyt. Joissain asiossa on, mutta moni asia on juuri nyt niin monimutkainen, että Lonely Rider ajautuu tekemään kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä, pieniä osia ja ratsastamaan unohdettuna auringonlaskuun.

Sama koskee perinteistä osaoptimoitua ryhmätyötä. Se ei vain riitä.