Perustiedot kuntoon!

Kumpi tuottaa enemmän yhteistä hyvää, se että annetaan innostuksen elää ja kasvaa vai että tehdään varmistuksia niille, joita ei kiinnosta?

Minusta tämä ei ole jokotai. Perustietoja tarvitaan. Niitä voi hankkia etukäteen, just in time , learning by doing, tai myös jälkikäteen. Se että tehdään ja kokeillaan ei tarkoita perustietojen väheksymistä.

Arkikokemus sanoo, että suurin osa oikeista asiantuntijoista on ensin kiinnostunut ja sitten tehnyt ja oppinut. En tunne oikein ketään, joka olisi esim. opiskelut elektroniikan perusteet ja sitten innostunut värkkäämään. Tai sama autojen korjaamisen kohdalla. Laita tuohon tilalle salibandy, ja vastaus on ilmeinen - tekemällä oppii ja teoria tulee jos tulee. Entä matematiikka? Siinä jää jo miettimään onko 'perustietojen oppiminen' mahdollista ilman, että sitä edeltää omatoiminen tekeminen matematiikan parissa.

Sen sijaan toisin päin tunnen ihmisiä, joiden osaaminen perusteista erikoisosaamiseen on häkellyttävää.

Mietin, onko meillä paradigma oikein ja kohdillaan? Perustiedot kyllä, mutta pitääkö ne (kaikki) hankkia "etukäteen"?

Toiset kyllä kiinnostuvat teorian kautta, mutta he yleensä kiinnostuvat nimenomaan siitä teoriasta. Osaamista ja oppimista on monenlaista, pitääkin olla.

Perimmältään kysymys taitaa olla induktiivisesta ja deduktiivisesta päättelystä. Ensimmäinen on lähempänä kokemusta ja mahdollista pienemmillä pohjatiedoilla. Deduktiivinen päättely ja tutkimus luonnollisesti taas edellyttää erinomaista tiedonalan tuntemusta.

No, minusta molemmille on paikkansa. Mutta oppimisen halua ei korvaa mikään!

Vihdin kirkonkylään salibandyyn soveltuva liikuntahalli!

Tyttöjä pelin tiimellyksessä

Kirjoitan oikeastaan ensimmäistä kertaa blogiini jostain muusta itselle merkityksellisestä kuin oppimisesta ja koulusta. Mutkan kautta tämäkin liittyy kouluun: Vihdin kirkonkylässä oleva perinteikäs opinahjo Vihdin yhteiskoulu on ison uudisrakennusprojektin edessä. Koko vanha rakennus lukuunottamatta uusinta osaa puretaan ja tilalle rakennetaan kunnan eri toimintoja yhdistävä Campus. Aivan mahtavaa, olen ylpeä kotikunnastani Vihdistä. Täällä todella panostetaan uusiin ja terveisiin koulurakennuksiin JA samalla monipuoliseen kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimintaan!

Silti itselle ja sadoille muille vihtiläisille tällä hetkellä todella tärkeää on saada salibandyn harjoitus- ja peliolosuhteet kuntoon. Salibandy ja sähly ovat parasta osallisuutta, liikunnallisuutta, harrastamista ja kilpaurheilua matalalla kynnyksellä. Siksi olen ottanut yhteyttä moniin paikallisiin toimijoihin seuraavalla viestillä. Ai niin, olen siis Vihdin Salisusien B-C -tyttöjen valmentaja ja innokas pelaaja, ensimmäistä kertaa eläissäni lähdössä sarjapeleihin 54 vuotiaana :D

HYVÄT VIHDIN KUNNAN VIRKAMIEHET JA POLIITTISET PÄÄTTÄJÄT

Kun päätätte kirkonkylän uudesta liikuntahallista, toivon että huomioitte seuraavat asiat:

Vihdin Salisudet C-tytöt 2015-16

1. KASVAVA LAJI: Salibandy on kasvava (tunnusluvut) ja todella merkityksellinen laji niin kilpaurheilun, nuorisotoiminnan kuin osallisuuden näkökulmista.
2. HARRASTAMINEN: Rakennettavan uuden hallin täytyy olla sopiva salibandyn harrastamiseen (olosuhdekriteerit) ja salin koon on siksi oltava minimissään 22m x 42m.
3. PELIT: Tarvitsemme saleja, joissa todella lukuisat paikalliset joukkueet voivat sekä pelata sarjapelejä että järjestää turnauksia. Merkitystä taajaman palveluntuottajille ei kannata väheksyä, kun paikalle saapuu joukkueita huoltajineen. 
4. NUORET JA LAPSET: Nykyisin jo hyvin pienet juniorit joutuvat matkaamaan pitkiä matkoja sekä peleihin että jopa harjoituksiin. Päivät venyvät ja kynnys harrastamiseen nousee. Lähisalit olisivat parasta lähiliikuntaa ja omatoimisuutta. 
5. EKOLOGIA: Yhtä treeniä tai peliä varten matkustaa vähintään 5 henkilöautoa kymmenien kilometrien päähän, kun salien määrä omassa kunnassa ei riitä.
6. KUNNAN IMAGO: pienemmissäkin kunnissa on paljon parempia olosuhteita lajin harrastamiseen.
7. HARRASTAMINEN: edulliset salitilat mahdollistaisivat tavoitteellisen urheilun lisäksi kerho- ja höntsäpelaamisen. Sen kysynnälle ei oikeastaan ole rajaa, viisivuotiasta vanhuksiin.

Tein asiasta myös nettiadressin, jonka kaikin mokomin voit käydä allekirjoittamassa.

TOIMINTASUUNNITELMA OPPILAIDEN SUOJAAMISEKSI VÄKIVALLALTA, KIUSAAMISELTA JA HÄIRINNÄLTÄ

Tälläisen pikaohjeen kirjoitin, kun tuppaavat olemaan ohjelmat ja ohjeet niin pitkiä. Toimii minusta niin kiusaamiseen, oppimisen tukeen kuin varmaan auton huoltoonkin. Minusta nämä asiat ovat oikeasti aika yksinkertaisia. Tai olen siis ite yksinkertainen.

Perusohje:

1. Seuraa ja huomaa.
2. Kerro eteenpäin.
3. Puutu heti.
4. Järjestä perusteellinen seuranta:
1. Sovi heti kaksi seurantatapaamista viikon päähän ja kahden viikon päähän.
2. Sovi lisää tapaamisia kunnes on tavattu 2-3 kertaa niin, että kiusaamista ei ole jatkunut.
5. Kirjaa kaikki ylös.
6. Ole avoin ja toimi yhdessä muun henkilökunnan, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
7. Kuuntele nuorta äläkä toimi hänen ylitseen.

Lähtökohta on siis se, että "Minä suojelen sinua kaikelta". Ja välitän. Teen. Ja kirjaan myös :)