Wahlroos ja syrjäytyminen

Kuva ko. HS:ssa

Tänään Hesarissa oli juttu, joka piti lukea oikein ajatuksella. Wahlroos lausuu mielipiteitään. Menestynyt ja viisas  mies, mutta nyt kyllä ärsyttää Björn Wahlroos: Suomalainen yhteiskunta kannustaa syrjäytymään.

Lähden siitä ajatuksesta, että juttu siteeraa Wahlroosia oikein. Jos tässä menee pieleen, pahoittelen.

"Jos me kehitämme yhteiskuntaa jatkuvasti sillä lailla, että syrjäytymiseen johtavat vaihtoehdot ovat helppoja valita, niin me saamme lisää syrjäytyneitä ihmisiä."

"Ilmainen koulutus on merkinnyt sitä, että ei menetetä varmaankaan yhtään lahjakkuusreserviä."

Olen Wahlroosin kanssa samaa mieltä siitä, että syrjäytymistä ei saa tehdä helpoksi valita. Sitä ei saa tehdä ollenkaan valittavaksi, ainakaan siinä mielessä, jos syrjäytyminen merkitsee oman elämän ja tulevaisuuden hallinnan tunteen menettämistä, passivoitumista ja masentumista jne. Mielenkiintoiseksi asia tulee tuon "lahjakkuussreservin" kautta.Kasva(tetta)vat koululaiset ovat siis reservi, jota hyödynnetään, varmaankin vielä systeemin tarpeen mukaan. Tätä ajatusta vastustan sydämestäni.

Me kaikki koulussa toimivat tiedämme - väitän näin, vaikka en kaikkia koulussa toimivia tunne - että lahjakkuutta menetetään. Syrjäytyneen perheen lapsi ei koe koulua mielekkääksi ja lahjakkuuspotentiaalistaan huolimatta syrjäytyy. Surullista, mutta totta.

Väitän, että Wahlroos ei ole kokenut syrjäymistä. Väitän, että hän ei ole nähnyt syrjäytymistä. Väitän, että hän ei ymmärrä syrjäytymistä. Ihmettelen, että sillä pohjalla haluaa sanoa jotain syrjäytymisestä.

Ja mikä tärkeintä - syrjäytymisen ongelma ei ole ollenkaan lahjakkuusreservissä Se on jokaisen ihmisen ainutkertaisessa arvossa, joka on pyhä ja loukkaamaton. Nyt sitä loukattiin ja samalla minua.