Lomalla ja oppimassa

Lähtötilanne:

Minulla oli pari lomapäivää käyttämättä. Vappu oli juuri takana ja laivoilta puuttui innokkaita risteilijöitä. Meidän perheemme on usein tehnyt tässä vaiheessa vuotta kevätretken Tukholmaan.


Matka siis löytyi sopivasti äkkilähtötarjouksena. Kun lapsia on 7-9-12 vuotiaat, olin Wilman kautta yhteydessä opettajiin. Saataisiinko lupa pieneen lomaan? Ehdotin myös opettajille, että lapset voisivat korvaavana tehtävänä tehdä (läksyjen sijaan) kertomusta siitä, mitä matkalla on koettu ja opittu. Taisinpa käyttää sanaa "digitarina" myös. Koululaisillemme kerroin, että koulutyönä tehdään seuraavaa: kuvataan kännyköillä kuvia siitä, mitä on nähty ja opittu. Kotona sitten kootaan niistä juttu. Vanhimmalle on tuttua, mikä digitarina on, mutta ei ole tehnyt sellaista. Pienemmät tiesivät siis lähtiessä vain, että puhelimilla otetaan kuvia ja  niille tehdään jotain.

Matkalla:

Lapsemme ovat tulleet vanhempiinsa - vähän outoja. Meillä museossa käynti on aina ollut ihan varteenotettava vaihtoehto lomamatkan kohteeksi, vaikka huvipuistot ykkösinä ovatkin.
Nyt siis oli lomahumua laivalla, mutta matkan kohteena Tukholmassa oli Naturhistoriska Riks Museet.
Vaimo oli samaan aikaan kirppiksellä, mikä on hänelle yhdistettyä työtä ja huvia. Vaimolle en vielä saanut ujutettua digitarinan tekoa tähän, mutta sekin tulee... bloginsa saisi siitä ihan uutta säväystä :)

Tukholmassa siis menimme kyseiseen museoon. Mukava taksikuski vei meidät museoon kymmeneltä. Matkalla hän tarjoutui tulemaan myös meitä hakemaan. Kello yhdeltä? Sanoin, että joo, tule kolmelta. Tähän päädyttiin, mutta kuski antoi numeronsa, johon voimme soittaa, jos haluamme lähteä aikaisemmin;)
No, kolmelta lähdettiin ja kiire oli ehtiä!

Museossa:

Pilven synty

Täällä on käyty vuosia sitten ennenkin, mutta niin kauan sitten että ei sitä edes itse oikein muistanut. Heti oli vastassa opettamisen suurin haaste - miten vastata erilaisten oppijoiden erilaisiin tarpeisiin? Pienemmillä oli into kierrellä ja katsella. Katseltavaahan tuossa hienossa museossa riittää! (Suomalaiset museot ovat paljon tsempanneet viime vuosina, mutta kyllähän sellaisessa hands on -oppimisessa on vielä kirittävää)

Mobiilia oppimista

Ongelma oli teini-hirmu-oppija. Joka paikkaan pitää pysähtyä. Kun tekstit ovat ruotsiksi, tarvitaan käännöstä. Siinä sitten isä yrittää säätää ja vähän hermot kiristyvät kaikilla. Koko ajan ohjeena oli kuvata kaikkea kiinnostavaa. Lupasin myös kuvailla itsekin ja sovimme, että toistenkin kuvia saa sitten käyttää.



Koko ajan homma sujui paremmin. Porukkamme hajaantui eri hetkinä eri tavoin. Ruokailuineen olimme siis viitisen tuntia, josta 40 min meni Cosmonovan 3D leffassa. Se ei suuremmin sytyttänyt. Sen sijaan "Ilmaston muutos"- näyttelyn vajaan kymmenen minuutin leffa pysäytti kaikki, ilman mitään 3D:tä.

Mitä tuolla sitten opittiin? En vielä tiedä. Digitarinat tehdään viikonloppuna. Pienemmät varmaan Animotolla. Teini sen sijaan haluaa äänittää selostukset, laittaa tekstejä, kuvia ja videota. Tarvitaan ehkä vähän monipuolisempi väline.

Helsingissä

Mobiilia oppimista :)

Perheen naiset meni shoppailemaan, tyttöjen toiveesta. Paavo ja minä taas menimme minun toiveestani Tiedekulmaan kuuntelemaan esitystä mobiilioppimisesta ja pelillisyydestä. Itselle käynti oli kruunaus lomapäiville. Mahtavinta oli kuitenkin olla siellä oman pojan kanssa :)

Leena Krokfors kertoi mobiilioppimisesta - kertoi ihan samasta, mitä olimme tehneet Tukholmassa. Oli hauskaa nähdä se pieni hymy pojan kasvoilla - nyt puhutaan siitä, mitä me teimme. Krokfors pohti opettajuuttakin ja käytti hienoa termiä "oppimisen johtaja". Tuossa on uusi suosikkini korvaamaan opettaja-sanaa uudessa oppimaisemassa!

Tapasin myös tuttuja: Kristian Kiilin, Samuli Salosen ja some-tuttuni Olli Vesterisen. Ja sain pari uutta.

Tällaista. Mitä viikonloppuna syntyy, sen kerron täällä - jos tekijät siihen oikeuden antavat :)