Olin aamulla jonkin aikaa opastamassa hyvää ystävääni ja kollegaani Satu Nokelaista bloggaamisen alkuun.
 |
Lähde: Flickr.com alamodestuff's photostream(Creative Commons: http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/) |
Blogin aloittaminen on täynnä tärkeitä valintoja:
- Minne perustan, mikä alusta? Blogger, Wordpress etc...
- Mihin sitoudun, kun teen käyttäjätunnuksen?
- Mitä muuta tähän liittyy - esim. Googlen kaikki muut palvelut?
Toinen näkökulma on aloittamisen yleinen tuska:
- Mikä käyttäjätunnus?
- Mikä blogin nimi?
- Mikä osoite?
Eikä se siihen lopu.
- Mitä asiaa minulla on?
- Kenelle kirjoitan?
- Miten saan huomiota blogilleni?
Sitten ollaankin jo "somen" kokonaishässäkässä.
Näistä kun puhuttiin, vastaan tuli Google+. Sitten tuli vastaan Google Drive (joka nyt otettiin; vaihtoehdot Dropbox ja SkyDrive).
Samalla tuli eteen Twitter jakamisen ja saamisen kanavana. Facebook ammatillisen keskustelun kanavana. Nämä jäivät nyt odottamaan sitä seuraavaa kertaa.
Some-norsu syödään palasina ja vain jos on nälkä.
Ei kannata syödä varastoon, koska ähky on vastassa joka tapauksessa.
Satu Nokelaisella on asiaa, siitä ei ole epäilystä. Lukijakin on jo valmiina, minä. Siinä on Sadulle myös yksi valmis markkinoija. Niin se some toimii.
 |
| http://www.flickr.com/photos/owenwbrown/with/4857508633/http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en |
Yksi puoli asiassa on tietysti rehtorin asema oman koulunsa majakkana.
Kun opiskelijat lukiossa ovat somessa joka tapauksessa, onko opettajilla mahdollisuutta tai lupaa olla tietämättömiä somen mahdollisuuksista?
Minusta ei. Jos Wikipedia on "epäluotettava lähde", sitä ja muita netin lähteitä on siis opeteltava käyttämään oikein ja perustellulla tavalla.
Ihan kaikkien (opettajien) ei ehkä tarvi sosiaalista mediaa käyttää, mutta kukaan ei voi pistää päätään pensaaseen. Tai jos laittaa, se kannattaa tehdä tietoisena siitä, kuinka hassulta se pään pensaassa pitäminen sieltä ulkomaailmasta katsottuna näyttää.
Nyt on siis yksi rehtori laittanut päänsä tähän pesään. Tervetuloa, Satu :)
Mahtavaa, Mikko, että olet ollut kannustajana Sadulle. Olin aikanaan Vihdin lukiossa kouluttamassa somen alkeisiin. Satu ei silloin ehtinyt mukaan. Rehtorin kiireitä. Jäin velkaa yhden koulutuksen. Yritän vielä lunastaa paikkani, minäkin.
VastaaPoistaNiin, ja tervetuloa Satu. Jäämme odottelemaan. Sinulla on toinenkin lukija.
Täällä erään rehtorin blogi viettää kohta yksivuotispäivää. Matkan varrella olen miettinyt, että onko tässä mitään järkeä, lukeeko blogia kukaan, olenko tuonut yhtään lisävaloa mihinkään kouluun liittyvään asiaan. (Tiedän yhden: koulumme arviointiprosessin selvitin eräässä blogikirjoituksessa, siitä sain palautetta jopa.)
VastaaPoistaMutta jatketaan blogia, kirjoittaminen on kivaa ja auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja ehkä jopa antamaan vastauksia muiden kysymyksiin.
Terveisin Eija Lohilahti Riihimäeltä.
Juuri niin! Täytyypä minunkin käydä lukemassa sinun blogiasi. Kirjoittaa voi joko itseään varten tai toisille luettavaksi. Tuon päättäminen ratkaisee tietysti paljon senkin, mitä ja miten kirjoittaa. Pääasia, että tietää ketä varten.
PoistaP.S. koulussa kirjoittaminen on usein harjoittelua, jossa kirjoittaja ei todella tiedä kenelle se teksti tuotetaan. Jos tuo asia selviää (eli saadaan oikeita lukijoita), kirjoittamisen motivaatio kasvaa kokemukseni mukaan pojillakin saman tien.
Kirjoittaminen on joko viestintää tai pään sisäistä viestintää. Muuten se on aika turhaa. Vai?