sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Maailma on muuttunut. Ok. Pidetään koulu ennallaan ja koetetaan saada maailmakin entiselleen


Tietotekniikkaa - 
vai viestintää, vuorovaikutusta ja remiksausta?


Facebookissa käytiin keskustelua Kari Haakanan kirjoituksesta Kiiltävä laatta on helppo ja väärä ratkaisu. Kirjoituksessa haluttiiin nähdä mobiililaitteet, erityisesti tabletit ja iPad, kuluttamisen välineinä. Siksi Haakana toi esille Raspberry Pi:n vaihtoehtona, jota käyttäen opetus ja oppiminen pääsisivät paljon syvemmälle tietojenkäsittelyn olemukseen. Omassa näkemyksessään RasPi:sta Kari Haakana on ehdottomasti oikeassa. Mobiiliuden merkityksen hän hahmottaa ehkä toisin kuin koulusta katsotttuna. Mobiililaitteet eivät kilpaile RasPin kanssa - tosin kumpaakaan ei osata Suomessa ainakaan vielä oikein hyödyntää pedagogisesti parhaalla tavalla, kuten Facebookin keskustelussakin todettiin.

iPadin voittokulun takana on nimenomaan sen erinomaiset median tuottamisen mahdollisuudet. Siksi sanon ihan kunnioituksella ja ystävyydellä: Kari Haakana on aivan kuutamolla ja kirjoittaa asiasta, josta ei joko tiedä tai ymmärrä. Voihan tietysti olla, että tavoite on provosoida. Tässä on kuitenkin se iPadin vallankumouksellisuus. Toki se on tehty ennen kaikkea kuluttamiseen, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun käyttäjä tekee sen todellisen innovaation. Samoin kai kävi tekstiviestien kanssa aikanaan.

iPadien ylivalta tietty ärsyttää, ainakin minua. Se on kuitenkin sivuseikka ja aika korjaa asian jos aihetta on. Opettajan näkökulman korostaminen laite- ja menetelmävalinnoissa on sekin aika lailla sivuseikka. Oleellista on se, miten oppiminen muuttuu ja on jo muuttunut. Jos laitteilla voisi parantaa opetusta, kenet tahansa voisi koneistaa opettajaksi. Niinhän ei ole eikä tule. Silti oppimisen maisema on muuttunut niin paljon, että paluuta ei ole. Opettajien tehtävä on omaksua teknologia etujoukoissa ja hoitaa se, mitä teknologia ei pysty hoitamaan. Muuten päätöksiä tekevät muut kuin pedagogit.

Uskon, että iPad on välivaihe. Ei kohti RasPia ja tietotekniikan ydintä, vaan kohti  ubiikkia, mobiilia uutta yhteiskuntaa, jossa jokainen kuluttaa, tuottaa, miksaa ja remiksaa oman juttunsa.  Itse, mutta yhdessä. Ja tätä ei opi opettelematta. Miten käy koulun, jos se jää vain RasPien maailmaan. Tosin se ei ole päässyt sinnekään.

Koulun pitää tuottaa taito opiskella verkkomaailmassa, niin tekninen kuin oppimisen taito. Koulun pitää ottaa muuttuneen maailman kaikki uudet mahdollisuudet käyttöön, jotta jokainen oppija oppii parhaiten. Ja siksi, jokaisen opettajan ammattitaitoon kuuluu tutkia ja opetella näitä asioita. Rauhassa ja omassa tahdissa, mutta kuitenkin.

Kuinka merkittävää tämä oppimisessa on, sen tulee aika näyttämään. Kulttuurisesti se on mullistavaa eikä koululla ole mahdollisuutta jäädä ulkopuolelle - jäämättä koko jutun ulkopuolelle. Oppilaat ovat joka tapauksessa sisäpuolella.


4 kommenttia:

  1. Ytimekkäästi. Jos nyt en tällä kertaa googlaa "ubiikkia" vaan pyydän että, jos haluat, kerrot mitä se on ja miksi se on tärkeää

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti. Ei pitäisi käyttää tuollaisia hypetys-termejä. Sanottaisiinko, että "jokapaikan tietotekniikkaa" ja että maailman tieto on läsnä, kun kävelet kadulla.

    Miksi se on tärkeää? Siksi, että 13-vuotias poikani haastaa minut keskusteluun fruktoosin terveysvaikutuksista ja argumentoi paremmin kuin minä (siis minä ilman Googlea, Wikipediaa ja maailman yliopistoja, joita poika käyttää lähteinään).

    Niin maailma on muuttunut. Minusta se on sekä hyvä juttu että tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä. Tiedon status muuttuu. Tämä, mitä kirjoitat, ja flipped classroom ajattelu molemmat kertoo minulle että koulussa tulemme keskittymään enemmän sosialisiin kykyihin, yhteistyöhön, kanssakäymiseen, enne kaikkea arvojen je hyvin käytöstapojen opetukseen ja oppimiseen (hyödyntäen ubiikkia tietoa). Mikäli haluamme terveitä lapsia siis, eihän me voida unohtaa että seuraava haaste koulussa on oppilaiden ja opettajien hyvinvointi, eihän? Se on tutkimusten mukaan huonossa jamassa. En ole asiaa ennen ihan näin kelannut, mutta flipped classroom ja "ubiikki" tieto voisi jopa vapauttaa resursseja niille jutuille jota täällä pohjolassa tarvitaan.

      Poista
  3. Täsmälleen noin, Kim.
    Mikään laite ei saa eikä voi korvata inhimillistä kokemusta. Lopulta, oppimisessa on tärkeintä nimenomaan se sosiaalinen kokemus. Ilman sitä oppiminen jää kyseisen ihmisen eli oppijan itsensä kannalta toisarvoiseksi.
    En toivo, että kehitämme osaamista ilman että "hyvä elämä" ja kokemus itsestä tärkeänä ja osana suurempaa on aina keskiössä.

    VastaaPoista