Vähän kärjistystä.
Onkohan ihminen muuten luonnostaan lyhyt- vai pitkäjännitteinen? Jos pitkäjännitteisyys tarkoittaakin kykyä sietää muiden määräämiä, turhan tuntuisia asioita? Sitähän ei nykyihminen diggaa, oli nuori tai vanha.
Nyt kun opettaja ei sotke keskittymistä omilla asioillaan, niin nuoret jaksavat keskittyä?
Keskittymiskyvyttömät oppilaat keskittyvät johonkin muuhun ihan samana päivänä pitkiäkin aikoja, mutta ei koulussa?
Mitä ne "antakaa mun syrjäytyä rauhassa" -tyypit muuten tekevät kun keskittyneesti ovat tekemättä mitään pitkiäkin aikoja? Minä ainakin olen niin lyhytjänneitteinen, että pitkästyn ja alan puuhailemaan kaikenlaista, kun en jaksa olla keskittyneesti hiljaa.
Alkaa retriitti kuulostaa osa-aikasyrjäytymiseltä :)
Ajatuksen tähän antoi Sugata Mitran puhe "Build a School in the Cloud". Se todella kannattaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti