Suomi eilen tänään huomenna

Onko lukiomme sellainen, että sinne on kerätty opinhaluisimmat nuoret, joiden opinhalua ja -taitoa sekä yhteisen uuden luomisen potentiaalia vaalitaan siellä kaiken muun kustannuksella?

Millainen on hyvä koulu? Mitä on yleissivistys? Mikä on Suomen talouden ongelma ja miten se pitää ratkaista? Mikä on globaalin maailman suurin ongelma, joka pitää heti ratkaista?

Olisiko aika lopettaa askartelu lillukanvarsissa? Mennyt maailma on mennyt eikä suoraan sanottuna ole kovin ikäväkään. Uusi on vasta tulossa, joten on hyvä aika kääriä hihat. Nykyinen koulu vastasi johonkin tarpeeseen, josta ei nyt enempää. Oikea kysymys on se, mitä meillä on odotettavissa, mihin voimme vaikuttaa ja mihin haluamme vaikuttaa. Ja sitten vain hommiin.

Tämän päivän Hesarissa on sekä poliitikon ajatuksia tilanteesta että tulevaisuuden tutkijoiden ajatuksia siitä, mitä on 20 vuoden päästä. Siis todella pian. Kummassakaan kirjoituksessa ei näy merkkejä siitä, että vanhat eväät olisivat syömäkelpoisia tulevaisuudessa. Varsinkin kun näyttää, että ne on syöty loppuun.

"Työvoimavaltaiset duunit liian kalliita, muut hoitavat robotit - pääoma voittaa aina. Suomi siis keskittyy pienempään!" - @mikkojoo

Jokainenhan tämän tajuaa. Pääoma menee aina sinne, missä on nopeasti - äärettömän nopeasti - saatavilla suurin tuotto pääomalle. En siitä mekanismista paljon ymmärrä, mutta tajuan kyllä, että sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä ja sille eivät enää poliitikotkaan mitään voi. Se vain on niin ja muutokset täytyy tehdä toista kautta.

Ne toiminnan alat, joissa työvoimalla on mitään merkitystä joko siirtyvät halvan työvoiman maihin tai robotisoituvat. Todennäköisesti lopuksi kaikki robotisoituvat. Suomella ei ole tuossa pelissä osaa eikä arpaa ja korkeintaan voidaan pitää muistotilaisuus ja sen jälkeen keskittyä olennaiseen.

"Pieni on sitä, missä etsitään vielä reseptiä. Ja se on työvaltaista. Isoilla on resepti … pelkkää executionia." - @aukia

Juuri näin. Koko yhteiskunnan resurssit pitäisi uskaltaa kohdentaa tällaiseen toimintaan. Pääoman liikettä ei voi hallita ja sen vuoksi paikallista työtä ei voi suojella. Ja kuka haluaisikaan, koska haluamme mahdollisimman halpoja hyödykkeitä.

Suomen pitää luoda kasvualustaa pientuotannolle yhteiskunnan rakenteissa lainsäädännöstä rahoitukseen. Koulussa pitää siirtää painopiste muistamisesta oppimiseen, toistamisesta keksimiseen, pakosta innostumiseen, yksilöstä yhteisölliseen.

"Juuri. Miksi sitten arvostetaan toistamista, niin koulussa kuin työpaikoilla. Unelmana, että saisi olla pysähtymättömän koneen ratas?" -@mikkojoo
"Se oli tarpeen 70-luvulla, että saatiin tehtyä paljon huonoja supikoiralakkeja idänvientiin. Koulu muuttuu hitaammin kuin y-kunta." - @aukia

Henna Virkkunen esittää yliopistokursseja lukioon. Sehän on mahdollista jo nyt. Kärki onkin siinä, että onko lukiomme sellainen, että sinne on kerätty opinhaluisimmat nuoret, joiden opinhalua ja -taitoa sekä yhteisen uuden luomisen potentiaalia vaalitaan siellä kaiken muun kustannuksella?

Niin sen pitäisi olla.

On sanottu, että Leonardo Da Vincin jälkeen ei ole ollut yleissivistynyttä ihmistä. No, vaikka menisi 500 vuodella pieleen, niin se on mahdoton tavoite tänään. Tänään tavoitteena on oppimisesta innostunut yksilö, joka toimiim yhdessä muiden kanssa kasvokkain ja teknologian avustuksella - ja tuottaa näin paljon enemmän kuin edes todellinen nero yksinään voi saada aikaan. Kyse ei ole vain jonkun osaeliitin asiasta, vaan jokaisen ihmisen mahdollisuudesta.

Jakaminen tuottaa avoimuutta, joka tuottaa vapautta, joka tuottaa luottamusta. Tämä kaikki tuottaa niin taloudellista toimeliaisuutta kuin yhtä lailla niitä valmiuksia, joilla toimitaan kansalaisyhteisöissä tai katastrofitilanteissa. Ja humanismista -  se tekee ihmiset uudelleen tietoisiksi toisistaan ja siitä, että yksin ei pärjää. Toisista välittäminen nyt vain on oikein ja kannattaa.

Oppiminen ei ole "jotta sitten osaisit", vaan koska se on  tärkeää nyt. Opitaan tehdessä ja tehdään oppiessa.

Ennen opetettiin ryhmää ja  opittiin yksilönä. Nyt opetetaan yksilöä ja opitaan yhteisössä.

Oppimisen pitää perustua yhteisöllisyyteen, intohimoon ja olla merkityksellistä.

Sellainen koulu, sellainen yhteiskunta.