Opetusta vain tarpeeseen

 Some rights reserved by Michel@

"Myyjät on koulutettu kartoittamaan asiakkaan tarve selkeästi ja tarjoamaan juuri oikeaa tuotetta, jolloin myyntiin ei kulu kohtuutonta aikaa....", sanoo HOK-Elannon ryhmäpäällikkö Seppo Huiskonen.

-HS 31.8.2014


Miettikää, jos laitetaan #myyjä tilalle #opettaja? Eikö sen pitäisi mennä nimenomaan niin? Ennen kuin aletaan miettimään kuinka monta asiakasta yhdellä myyjällä voi olla, tai oppilasta opettajalla, pitäisikö miettiä, miten tuo kartoitus ja tarjoaminen parhaiten tapahtuu.

Nyt pedagogiikka pärisee, ei pelkät parrat niin kuin tähän asti!

Paljon on tällä viikolla ollut vääntöä koulun ja oppimisen ylärakenteista #oppivelvollisuus-keskustelun kautta. Aika lailla irti todellisuudesta on siinä liihotellut niin tämän blogin pitäjä kuin muutkin. Mutta tänään tuli niitti. Näin se tehdään. Ei #sveitsinArmeijanLinkkari kaikkiin tarpeisiin, mutta niin hyvä malli, että sen pohjalta voi kunkin tiedonalan #kasvatusammattilainen laatia oman reseptinsä. Paino on alkuosalla #kasvatus.

@LauriHellsten: @MikkoJoo @hahtala #mastery #autonomy #purpose löytyvät opettajan työstä, miksei siis myös opiskelusta? #opehommat

Mistä on hyvät oppimiskokemukset ja kouluviihtyvyyden peruskivet tehty?

Ja huomio! Hyvät oppimistulokset, jota tuohon väliotsikkoon laittanut.
Ne on tehty

1. itsemääräämisen eli autonomian kokemuksesta #autonomy
2. hallinnan eli osaamisen kokemuksesta #mastery
3. merkityksellisyyden kokemuksesta #purpose
4. ja vielä yhteisön merkityksellisen jäsenyyden kokemuksesta #participation
5. itse lisään vielä David Pricen innoittamana intohimon #passion

Ei tarvita turhaa keskustelua viihteen ja viihtymisen rajapinnasta. Tai se on siis vain toinen keskustelu, ei turha.

Tätä asiaa http://opetus.tv :n Eduhakkerit Pekka Peura, Janne Cederberg ja Lauri Hellsten ovat pitkään pohtineet, kokeilleet ja tehneet. Nyt ollaan taas yksi askel pidemmällä kohti niin selkeää toteutusta, että me jokainen voimme ottaa askeleen kohti toteuttamista. http://maot.fi/2014/08/peuran-polku/

Miten se tehdään

Rakennetaan oppimisen tilat - psyykisesti, sosiaalisesti, fyysisesti, pedagogisesti ja teknologisesti - niin että opettaja voi keskittyä siihen missä hän on parhaimmillaan ja tärkeimmillään. Ja ennen kaikkea oppija voi paneutua siihen, että oppii hyvin, paneutuu, kokee osaavansa, edistyy, onnistuu ja jakaa tuon  kaiken muun ryhmänsä kanssa. Olemalla yksilöllinen oma itsensä ja juuri siksi tärkeä ryhmänsä jäsen.

Puhe homogeenisistä ryhmistä ei ole ihan turhaa, mutta on pahasti ohi maalin. Tiedän, että toiset ajattelevat tästä aivan eri lailla. Minun näkökulmani on, että homogeenisten ryhmien ajattelu sopi menneille vuosikymmenille ja täytti tehtävänsä. Nyt on tärkeää puhua ryhmistä, mutta erilaisten yksilöiden yhdessä muodostamista sellaisista. Koulusta, jossa "yksilö innostuu ja yhteisö onnistuu" (oma sloganini).

Eduhakkereiden uusi oivallus ja työkalu - näin se tehdään
http://polku.opetus.tv/

Ryhmistä Hesarissa, Rauno Haapaniemen ja Liisan Rainan uuden hienon kirjan pohjalta
http://www.hs.fi/kotimaa/a1409103165822?jako=b45105d5562b2e3a4b242ed5fc7d90fb

Ja kirja
http://cdon.fi/kirjat/haapaniemi,_rauno/rakenna_oppiva_ryhm%C3%A4-27363308

Jälkikirjoitus

Arviointi

Opetussuunnitemamme ja myös uudet perusteet korostavat arvioinnin monipuolisuutta ja oppilaan oikeutta monipuoliseen osaamisen osoittamiseen - siis muutenkin kuin kirjoittamalla tai perinteellisellä kokeella. Hyvä niin!

Yhä enemmän ongelmalliselta alkaa minusta näyttää se, että tästä seuraa helposti arvioinnin hahmottomuus ja sumuisuus. Oppilaalla pitää olla heti opintojakson alussa selvä kuva, millä teoilla ja näytöillä mikäkin arvosana on saavutettavissa. Väitän, että näin ei peruskoulussa ole. On arvioinnin kriteerit, mutta niiden perusteella ei voi saada tiettyä arvosanaa, jos on ollut pois tunnilta liian useasti. Tai tietyn arvosanan voi saada vain ollemalla tunnilla, vaikka arvosanan kriteerit eivät täyty. Liisa Keltikangas-Järvinen sanoi vähän aikaa sitten, että samalla osaamisella oppilaiden välillä voi tutkimusten mukaan olla kahden arvosanan ero.

Samaan aikaan kun siirrytään kohti yksilöllisempää oppimista arvioinnin pitää muuttua selkeämmäksi. Pekka Peuran kehittämässä mallissa näin on, kokemukseni mukaan myös yleisemmin lukio-opetuksessa (jossa normatiivinen yhteinen koe määrittää toimintaa JA kyse ei ole oppivelvollisuuskoulusta). 

En kaipaa peruskoulun päättökoetta! Kaipaan selkeää arviointia, jossa erilaisten suoritusten merkitys on jokaiselle selvä jo etukäteen. Kaipaan monipuolisempia mahdollisuuksia osaamisen osoittamiseen.

Tässä linkki, jonka kautta pääsee hyvin alkuun arviointi-teeman pohtimisessa, oppimisen edistämiseksi jokaisen oppijan kohdalla:

http://maot.fi/?s=arviointi&submit=Etsi

Oppioikeus ja opetusvelvollisuus

On meillä mielenkiintoisia sanoja. Kalevi Kivistö kertoo Ylen Uutiset -sivuilla:

– Kyllähän se käsite oppivelvollisuus on 1920-luvulta peräisin. Silloin kun peruskoulua perustettiin, oli kovasti puhe siitä että koko käsite korvattaisiin oppioikeudella ja siitähän siinä itse asiassa on kysymys. Ilman muuta pitää tavalla tai toisella taata se, että kaikilla on mahdollisuus saada tällaisen yleissivistävään peruskoulutukseen, Kivistö toteaa.

Koko oppivelvollisuuskeskustelu kiertää kehää itse asian ympärillä. Peruskoulussa voisi tehdä aika paljon ihan ilman lisää rahaa. Ja toki paljon enemmän lisärahalla. Voisi ehkä mennä niinkin, että lisärahallakaan ei tätä ongelmaa ratkaistaisi. Mitä ongelmaa siis?

Suurin ongelma on se, ettei tunnisteta 'yhteistä ongelmaa' eikä sitten voida löytää yhteistä ratkaisua. Kunhan seuhdotaan.

Mikä on se päämäärä, johon peruskoulu on ratkaisu? Onko se ratkaistu hyvin nyt?

Vai yritetäänkö nyt ratkaista lisävuodella sitä, että peruskoulu on kyllä hyvä ratkaisu - päämäärä vain on nyt eri kuin peruskoulua synnyttäessä?

II asteen keskeytykset ovat seuraus, eivät syy

Peter Johnson, Pasi Sahlberg ja Martti Hellström jatkavat keskustelua oppivelvollisuuden pidentämisestä  tekstissä Oppivelvollisuusiän jatkamiselle ei löydy tutkimuksista tukea

Itselleni oleellisin kiteytys kirjoituksessa on tämä: "...koulutuksen varhainen keskeyttäminen tuon 3,5 prosentin kohdalla on oire jostakin isommasta ongelmasta, eikä ole itse ongelma."

Täsmälleen näin. Asioiden välillä on varmasti korrelaatio, mutta kausaalisuudesta se ei vielä kerro mitään. Toimenpiteen tehokkuus edellyttää aina syy-seuraus -suhteen ymmärtämistä oikein. Itsekin kirjoittajien ohella olen taipuvainen ajattelemaan, että kausaliteetti kyllä on, mutta niin että keskeytykset ovat seuraus jostain. Mistä, siihen kysymykseen meidän on löydettävä vastaus.

Ennen kuin tehdään ylipäätään mitään,
- pitää tunnistaa ongelma. Oma käsitykseni on oppimisen innon sammuminen - autonomian, kykenevyyden kokemuksen, merkityksen, yhteisöllisyyden puuttuessa?) ja
- määritellä toivottu lopputulos (ratkaisu havaittuun ongelmaan vs koulun institutionaalinen asema)

Rahaa ei kannata lisätä mihinkään eikä vähentää mistään ennen tuon kysymyksen ratkaisemista. Ja se on politiikkaa, joka  toivottavasti luodaan avoimessa yhteistyössä ammattilaisten kanssa ja ennen kaikkea maailman sivistyneimmän kansan kanssa.

Ratkaisuja kyllä on, kunhan löydetään se ongelma.

P.S. Olen päätynyt siihen ajatukseen, että koulua on alettu muuttaa luomalla painetta sen loppupäähän. Siten synnytetään muutoksen pakko aiemmille vaiheille. Miksi koulua pitäisi - muuten - alkaa muuttaa sähköistämällä sen viimeinen vaihe eli kirjoitukset? Siksi, että se luo pakon kaikille aiemmille tehdä sama? Miksi oppivelvollisuuden jatkaminen? Että koulun synnyttämät ja kouluun syntyneet aiempien vuosien ongelmat olisi pakko oikeasti ratkaista?

Sellainen oppimisympäristö

A depiction of the world's oldest
continually operating university,
the University of Bologna, Italy - Wikipedia

Jäin tässä eilen miettimään tällaista.

Matematiikan perustaitojen aika merkittävääkin drillaavaa vahvistamista perustellaan sillä, että pitää pystyä toimimaan tilanteessa, jossa laskinta/älylaitetta ei ole saatavilla.

Miten valmistaudumme tilanteeseen, jossa autoa/lentokonetta/kahvinkeitintä ei ole käytettävissä?
Emme mitenkään. Pidämme tuollaista asetelmaa täysin typeränä ja keksittynä. Laskimen puutetta sen sijaan pidämme - minäkin -  täysin relevanttina arjen uhkakuvana, ja siten OPSin perusteena.

Miksi koulussa pitäisi vahvistaa sellaisia perustaitoja, joiden "perustavanlaatuinen tärkeys" on elämänmuodollemme vähäisempi kuin kuin vaikka sen autoriippuvuuden?

The Moscow Architectural School by PANACOM
http://retaildesignblog.net

Millainen on siis tulevaisuuden toimiva, pärjäävä ihminen esim. 2030?
Millaiset kyvyt hänellä on aikuisena?
Millaiset kyvyt hänellä on II asteen jälkeen?
Millaiset kyvyt 9-8-7-6-5-4-3-2-1-e luokan jälkeen?

Tuo kykypotentiaali pitää miettiä nimenomaan aikuisesta 2030 taaksepäin tähän päivään.
Tällä viikolla koulun aloittanut on se 2030 aikuinen. Mitä hänen pitää tänään oppia, jotta hän ei opettele turhia taitoja? Ja ennen kaikkea, mitä hänen pitää oppia, jotta hänelle on rakentunut ne palikat vuosi vuodelta, jotka hän 2030 tarvitsee? Kovin paljon ei saisi olla sellaisia polkujen alkuja, jotka jälkeen päin ajatellen eivä't johda minnekään, niillä vain käytiin kun ei muuta keksitty tai niillä poluilla oli vahvat jäljet seurata.

Classic Virtual reality HMD - Wikipedia

Käsialakirjoitus? Ei kai?
Päässälasku? En kyllä oikeasti tiedä
Paikallaan istuminen? Toivottavasti ei.
Auktoriteetin antamien tehtävien suorittaminen esim. 9 vuotta, jonka jälkeen saa alkaa vähän ilmaista mielipidettään? No ei.
Yksilön merkitykselliseksi kokemaa tekemistä? Kyllä
Pystyvyyden kokemusta? Kyllä
Autonomian kokemusta? Kyllä
Itsensä merkitykselliseksi yhteisön jäseneksi kokemista? KYLLÄ
Toisten merkityksellisyyden ymmärtämistä? Jep
Esteettisen ja eettisen kokemuksen tajua. Jep


Helpoin tapa (ei ainoa, mutta melkein välttämätön kuitenkin) muuttaa opettamista ja oppimista on muuttaa fyysinen ympäristö. Mitä asioita sinun tulevaisuuden ihmisesi osaa, kykenee, tuntee?

Sellainen oppimisympäristö.