En ole filosofian tuntija. Georg von Wright lienee teknologisen imperatiivin käsitteen lanseerannut. Se mitä voidaan tehdä, tullaan myös vääjäämättä tekemään. Uuden keksinnön myötä avautuvat uudet mahdollisuudet realisoituvat aina. Ja teknologian kehitys luo uusia tarpeita, jotka luovat uutta kehitystä, joka luo uusia tarpeita.
Millainen on siis mahdollisuuksien, tarpeiden ja kehityksen kehä, joka koulumaailmassa nyt toteutuu? Itse ajattelen, että alla kuvattu järjestys on se, jolla saamme koulun maailman positiivisesti kehittymään uuteen suuntaan mahdollisuuksien kautta.
1) WLAN
2) Avoin WLAN
3) Nopeampi avoin WLAN
4) Ainakin jonkinlainen byod-politiikka, koska kaikki kuitenkin käyttävät laitteita - opettajia koulussa on niin vähän, että "kaikki" on joka tapauksessa riittävän totta
5) Laitteet opettajille
6) Laitteita oppilaille / opiskelijoille
7) Kokeiluja - ja lisää kokeiluja
8) Jatkuva yhteisöllinen keskustelu siitä, mikä on yhteistä kaikille ja mikä kunkin oma säätöä.
9) Kaikki jaetaan, kokemukset ja resurssit
10) Jatketaan silmät auki ja tehdään päätöksiä pala kerrallaan.
Kun koulusta yritetään tehdä nykyaikaista ja opetusvälineet digitalisoituvat. Niin eikö olisi hyvä että koulun nuoria kävisi valistamassa joku vakavasti otettava internetin asiantuntija (kuten F-securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen) Nykissäkin on ollut avoimet Wifi verkot jo muutamia vuosia, mutta oppilaille ei ole kerrottu miten niissä kuuluu toimia ja miten ylipäätään netissä kuuluu toimia. Asiantuntevan henkilön puheet voisivat estää tulevaisuudessa Wifin väärinkäytöksiä. Ja yleisesti muutenkin nuorten netinkäyttö on lisääntynyt ja sen vaaroista silti kerrotaan liian vähän. Nuorien olisi hyvä miettiä mitä sinne nettiin kannattaa laittaa ja mitä ei, sillä osalla se tuntuu olevan hakusessa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Asia on todella tärkeä.
VastaaPoistaItse ajattelen näin: kyse on kansalaistaidosta - ei sitä Mikko Hyppönen ehdi käydä joka koulussa kertomassa. Eikä tarvitsekaan, sillä asian _pitäisi_ olla niin itsestään selväösti tuttu jokaiselle aikauiselle, että sen osaa suoralta kädeltä kuvata ja kertoa, oli opettaja tai vanhempi. Kysymys kuuluu tässä osaammeko? Olen enemmänkin huolissani aikuisista, jotka eivät osa ohjata ja auttaa nuoria, niin kuin aikuisten ilmiselvä velvollisuus on.
Jos Hyppöstä ei saada meille tulemaan - voin toki kysyä! - mitä voisimme yhdessä tehdä? Ota suoraan minuun yhteyttä,m niin voiimme alkaa yhdessä suunnitella tekoja, joilla tämä asia saadaan kuntoon, niin nuorten kuin meidän aikuistenkin kohdalla.