Erään Facebook-keskustelun osana päädyin puolustamaan tiedonrakenteluun pohjautuvien e-oppimateriaalien perusteita. Tässä tämä puheenvuoroni:
Esittetty kritiikki (oppimateriaalin aineiston niukkuudesta) on oikeutettua, kun pitää lähtökohtana ajatusta, että oppikirja on yhteenpaikkaan kerätty tiivis, hyvin toimitettu tietopaketti, jota opettaja valikoiden käyttää.
Nyt puheena olevassa konseptissa asiaa lähestytään vähän toisin. On pedagoginen ja osin varmaan mielipidekysymyskin, mitä pitää toivottavana. Konseptia pitäisi kuitenkin arvioida siitä näkökulmasta, miten se ratkaisee sen ongelman jota se pyrkii ratkaisemaan. Muuten keskustelu saa vähän outoja kaikuja.
Kyseisen konseptin lähtökohtana on yksilöllinen ja yhteisöllinen tiedonrakentelu ja ajatus siitä, että tekemällä oppii. Lähdekriittisyys syntyy parhaiten siinä, kun lähteitä käytetään ja samalla opitaan arvioimaan niitä. Tietokäsitys ja tiedon rakenne muotoutuvat aktiivisen ja vuorovaikutteisen prosessin kautta, jossa oppija ja oppimisyhteisö yhdessä kontribuoivat, opettajan ohjauksessa.
Opettajan rooli voi olla monenlainen, kuitenkin todennäköisesti aina enemmän ohjaava kuin perinteisessä luentomaisuutta painottavassa ja opettajan strukturoimassa opetuksessa.
Sanoisin noin omana näkökulmanani, että konsepti jäljittelee tiedoyhteisön tapaa rakentaa ja validoida tietoa, vaikka nyt tavoitteena ei olekaan universaalisti uuden tiedon tuottaminen.
Tässä mielessä valmiina oleva oppimateriaali on tosiaan vain pohja, jota opettaja, oppija ja yhetisö voivat opettajan ohjaamassa prosessissa viedä haluttuun suuntaan.
Tällaisesta mainioita esimerkkejä ovat (ainakin) Tabletkoulu, e-Oppi&Pedanet sekä myös avoimen oppimateriaalin käyttäminen jossain opettajan ohjaamassa ympäristössä - oli se sitten digitaalinen tai ei.Wikirjaston perusopetuksen osasto ja tyottajanyhteiseön Facebook-ryhmä antavat tästä hyvän kuvan. Suosittelen tutustumista!
Tämä pitkä kirjoitus siis siksi, että tämä konsepti ei pyri olemaan kiillotettu ja "valmis" paketti keittokirjamaisine käyttöohjeineen, kuten kaupallisesti menestynyt perinteinen oppimateriaali tuppaa olemaan.
Me kustannettujen digikirjojen kirjailijat olemme erittäin tarkkoja, että opsin sisällöt tulevat tekstin ja harjoitusten kautta varmasti opituiksi. Materiaalin niukkuus voi olla siis myös näköharhaa, kun oppimateriaali ei ole 200-siuuinen kirja vaan koostettu aivan erilaisilla periaatteilla. Tabletkoulun lukiokirjoista voin todeta, että kyllä sieltäkin opettaja joutuu vähän valikoimaan, mitä ottaa esille - ei ole mielekästä teettää kaikkia harjoituksia kaikille eikä edes kaikkia tekstejä luetuttaa kaikilla. Sisältö on yllättävän laajaa, moni hybridikirjoihin tottumaton ei vain näe sitä heti. Opettajan ei tarvitse luoda lisämateriaaleja, mutta toki hän voi niin halutessaan tehdä, ja oppikirjaa myös päivitetään (esimerkiksi linkkien toimivuus, tietojen ajantasaisuus, joskus sisältöä käyttäjien toiveesta täydennetään) jatkuvasti eli siinä mielessä kyseessä ei ole valmis tuote. Kustannettu materiaali on kuitenkin monipuolista ja monien seulojen läpi kulkenutta, arvostan esimerkiksi ammattilaisten kielentarkistusta ja graafikkojen suunnittelemaa ulkoasua.
VastaaPoistaJuuri näin! Hyvin toimitetun oppimateriaalin arvoa ei kiistä kukaan. Sellaisen tekeminen on kallista ja siksi nuo materiaalit myös maksavat
PoistaSen rinnalle verkkopohjaisuus on luonut uudenlaisen mahdollisuuden luoda ja julkaista avointa, yhteisöllistä materiaalia, jonka paikka on kustannetun rinnalla. Uskon, että erilaiset toimintavat yhdessä ja rinnakkain tuottavat vaihtoehtoja, innostusta ja korkampaa laatua kaikille!
Yhä edelleen suurin osa kustantajien tarjoamasta verkkomateriaalista on oppikirja/työkirja siirrettynä verkkoon. Itse oppimisprosessi ei muutu mitenkään siitä tehdäänkö sama asia verkossa vai paperilla jos tehtävät ovat samanlaisis. Kaipaisin sitä, että materiaalit hyödyntäisivät verkon sellaisia ominaisuuksia, joita ei voi paperilla saavuttaa; riippumattomuus ajasta JA paikasta, mahdollisuus kommentoida ja sparrata toisten työtä ja jakaa linkkejä (jaettu asiantuntijuus) sekä yhteistyön helpottuminen. Olen itse sata vuotta sitten kirjoittanut samasta aiheesta. Vaikka Blogger ei kommenteissa tuekaan linkkejä, linkkaan silti ;-) http://kouluajakasvatusta.blogspot.fi/2011/09/milloin-tvt-edistaa-oppimista.html
VastaaPoistaJuuri näin, Esa.
PoistaNäitä on tosiaan mietitty ja tehty jo 90-luvulta alkaen, tuskastuittavam hitaastkin, mutta toisaalta yllättäviä askeleitakin on saatu otettua. Luulen, että ollaan aika jännien asioiden äärellä juuri nyt. Kivaa sille, joa´ka näkee tämän mahdsollisuutena!
Erinomainen teksti. Kiitos siitä!
VastaaPoistaRehtorina olen pohtinut kuluvan talven aikana paljon näitä erilaisia sähköisiä materiaaleja. Niissä tuntuu olevan todella hyviä, tavallisen hyviä ja sitten niitä, joita olisi kannattanut kehittää ennen markkinoille laittamista. Eri kustantajien tuotteiden vertaileminen on lisäksi vaikeampaa kuin perinteisten kirjojen kohdalla. Materiaalit ovat todella monimuotoisia vanhaan verrattuna.
Yksi asia on harmittanut minua suuresti. Digiloikkimiseen ei ole ainakaan meillä olemassa mitään suuria lisärahoja. Kaikkea ei voi mitata rahalla, mutta sillä samalla rahalla nyt kuitenkin pitäisi hoitaa koko digiloikka koulutuksineen, laitteineen ja materiaaleineen. Olin jo muutama kuukausi sitten toiveikkaampi, mutta nyt alkaa hiukset harmaantua sähköisten oppimateriaalien kustannusvaikutuksia laskeskellessa. Jos hankkisimme ensi vuodeksi sähköisiä materiaaleja samassa laajuudessa kuin takavuosina olemme hankkineet oppikirjoja, nousisivat kustannukset jopa 1,5-2 kertaisiksi. Onko osaan kustantajista iskenyt ahneus? Totta kai uskon, että hinnat asettuvat ajan myötä kuntalisenssien, volyymihinnoittelun, asiakaspalautteen yms. vaikutuksesta. Olisi kuitenkin ollut mukavaa, jos sähköisiä materiaaleja tekevät firmat olisivat kuunnelleet tolkun ääntä jo heti alussa.
Tärkeintä tietenkin on, että samme aiempaa parempia materiaaleja. Vielä kun pystyttäisiin hankkimaan ne käyttöön kouluihin.
Katsotaan mihin tämä kehittyy. e-kirja on jo käsitteenä outo, silti sitä käytämme. Ehkä otamme kohta ne askelet, että homma todella herää henkiin. Silloin ehkä ansaintamallitkin muuttuvat niin, että hankkiminen on kouluille samassa määrin mahdollista kuin paperikirjojen kanssa tähän asti.
PoistaNiukkuus on aina kanssamme, siitä saamme varmasti kuitenkin lähteä... :)
Kritiikki tuntuu kohdistuvan nimenomaan tuohon, kun opettajajohtoisessa mallissa yleensä ope välittää eteenpäin kustantajan materiaalia, eikä rakenna, muokkaa tai kerää tietosisältöä oppijoiden kanssa yhdessä. Oppikirja ei ole ainoa resurssi siihen tarkoitukseen, vaikka kirjojen pänttääjät usein niinluulevatkin.
VastaaPoistaTähän suuntaan!
Poista