Helsingin Sanomat uutisoi eilen:
"YKSI kannettava tietokone jokaista 7–9-luokkalaista helsinkiläistä kohden, lisää laitteita muillekin luokka-asteille. Opettajille koulutusta digivelhoksi. Koulujen onnettomat tietoverkot kuntoon." (lue koko juttu)
Mielenkiintoista, innostavaa ja pelottavaa. Mielenkiintoista on se, että tähän käytettävät rahat ovat jostain muusta pois. Todennäköisesti jostain muusta koulutus- ja kasvatussektorilla. Millaisia linjauksia tähän asiaan liittyy Helsingissä?
Innostavaa on minulle henkilökohtaisesti se, että koska koulun tehtävä on tarjota mahdollisuus oppia tärkeäksi harkittuja tietoja ja taitoja, Helsinki on nyt oikeasti päättänyt tarjota kaikille tasapuolisesti mahdollisuuden oppia mahdollisuudet oppia digitalisaatioon liittyviä tietoja ja taitoja. Tämä on katsottu tärkeämmäksi kuin joku muu, jolle jää nyt vähemmän resursseja. Millaista toimintaa tämä päätös saa aikaan Helsingissä seuraavien kolmen vuoden aikana?
Pelottavaa on se, mitä tästä seuraa.
Joku kunta lähtee tekemään samaa "koska Helsinki". Ostetaan jotain laitteita sopimustoimittajalta karmaisevaan hintaan, koska kunnassa ei ole ketään, jolla on osaaminen ja visio tehdä hyviä ratkaisuja. Tai päätösvalta vain on värillä ihmisillä.
Jopa pelottavampi näky on sellainen kunta, jossa digitalisaatio päätetään todeta hetken huumaksi ja pidetään kiinni vanhasta ja tutusta. Millaisiksi muodostuvat erot erot koulujen ja kuntien välillä oppilaiden tasa-arvon kannalta?
Pelottavinta on kuitenkin jo nyt alkanut ääripää-meininki. Helsinki on joko oikeassa tai väärässä. Todennäköisesti asia on kuitenkin sekä että. Elämme digitalisoituneessa maailmassa, jossa on osattava sen vaatimat (ja mahdollistamat!) taidot ja toimintatavat. Silti, kaikkein tärkeintä on kasvaa hyväksi ja vahvaksi ihmiseksi, joka on merkityksellinen yhteisölleen ja sitä kautta itselleen. Kykenevä ratkaisemaan yhdessä ongelmat, olivat sitten pieniä tai isoja.
Digitalisaatio on. Se ei ole hyvä tai paha. Me olemme.
Loistava kirjoitus, Mikko.
VastaaPoistaKiitos, Esa!
PoistaMihin peruskoululaiset omia läppäreitä tarvitsevat? Mitä tapahtuu ATK-luokille ja ATK-kursseille?
VastaaPoistaAutomaattinen tietojenkäsittely ei ole oikein tämän päivän käsite. Kun oppiminen on vuorovaikutteista sekä kasvokkain että verkon välityksellä, jokainen tarvitsee päätelaitteen käyttöönsä, silloin kun vuorovaikutuksen tarve on. Ei lukujärjestyksen mukaan vaikkapoa joka kolmannen viikon tiistaina, siellä atk-luokassa :)
PoistaTilanne on sama myös tiedon hankinnan ja rakentelun kannalta. Tietoa olisi voitava hakea koko ajan, ja niinhän nuoret kännyköillään tekevätkin. Omaehtoisen toiminnan kohteena ei vain useinkaan ole kouluoppiminen vaan ihan muut asiat.
Kun halutaan rakennella tietoa monipuolisesti tarvitaan minusta sekä se oma kännykkä, jolla voidaan kuvata, videoida ja äänittää. Sen lisöksi tarvitaan näpopäimistöllä varustettu laite tekstin tuottamiseen.
Siis: ATK-luokat voidaan lopettaa ja käyttää noita tiloja monipuoliseen oppimiseen koko ajan liiketeltavien laitteiden kanssa. Opetusta verkon ja TVT-laitteiden käyttöön sen sijaan tarvitaan vielä enemmän kuin ennen. Mutta ei kerran kuussa, vaan koko janan ja tarpeen mukaan vaativuutta lisäten. Ja usein varmasti myös niinkin, että opettajana toimiva onkin se taitava oppilas.