Lupasin osallisuutta - ja osallistumista

Joskus jo aiemmin keväällä lupasin itselleni ja ääneen jollekin muullekin, että teen jotain osallisuudelle ja osallistumiselle omassa koulussani NYK:issä. Ei se siis minun omani ole, vaan minä olen sen oma.

Viikko sitten palatessamme junalla Oulusta kiihkeän viikon jälkeen (Tiimivalmentaja-koulutussessio Oulussa olisi ollut kiihkeä, jos olisin siihen ehtinyt osallistua. Vallu-luokkien informaatiosota sitten oikeasti oli kiihkeä minulle ja siihen totta vie osallistuin) mietimme apulaisrehtori MArian kanssa monia koulun  kehittämisen isoja linjoja. Koulun ovien avaaminen sekö sisään että ulos tuntui tärkeältä. Päätimme siis luoda uuden toimintatavan, jonka nimi on

NYKäsy

NYKäsy ti 26.4. klo 18-20 ruokasalissa

Oletko kiinnostunut kehittämään
- innostavaa, terveellistä ja monipuoliseen oppimiseen kannustavaa kouluympäristöä
- oppilaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia
- NYKin, yritysten, yhdistysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä
- monialaisia oppiaineita laajempia oppimiskokonaisuuksia
- koulun, huoltajien ja koko kylän yhteistyötä?

Niin mekin. Tule kahvikupin äärelle miettimään yhdessä, miten saamme näitä asioita eteenpäin.

Ilmoittautuminen: http://bit.ly/nykasy1

Terveisin Maria ja Mikko

Sitten sattui eilen aamulla käsiin lapsiasiainvaltuutetun toimiston julkaisu "Eriarvoistuva koulu?" Ensin luin Martti Hellströmin nostot julkaisusta, sitten silmäilin itse julkaisua. Ja vimeiseksi luin sen huolela läpi ja jaoin muutamankymmentä lainausta Twitteriin ja Facebookiin. Siinä prosessissa ja syntyneissä somekeskusteluissa kehittyi ajatus siitä, että aika yksinkertaisella jutulla voin lunastaa toisen palan lupauksestani:

NYKin koululaisaloite!

Se voi olla mitä vain: oppimista ja opetusta, tapahtumia, hankintoja, toiminnan kehittämistä, tiloja, ruokailua... sinä päätät!
Jos ehdotuksesi on laajempi kuin koulua koskeva, se toimitetaan oikeaan osoitteeseen! Kaikkien aloitteet viedään eteenpäin yhteistyössä tukareiden, oppilaskunnan hallituksen, opettajakunnan, johtokunnan ja nuorisovaltuuston kanssa.

HUOMIO! Kun olet vastannut, näet kaikki tehdyt aloitteet. Myös oma aloitteesi on muiden nähtävissä. Samoin nimesi on muiden nähtävillä, jos sen kirjoitat.

Tee aloite: http://bit.ly/nykaloite
Katso aloitteet: http://bit.ly/nyk-aloitteet

Molemmat linkit ovat aidon avoimuuden ja osallisuuden hengessä avoimia kaikille. 16-vuotias konsulttini katsoi vähän vinoon, kun ajattelin laittaa nämä saataville vain omaan järjestelmäämme kirjautuneille. Niinhän se on, lähdetään luottamuksesta ja rajataan vasta, jos tarpeen on. Osallisuus syntyy luottamuksesta ja sitä pitää rakentaa niin, että myös nimettömästi voi tehdä aloitteita. Me aikuiset sosiaalisessa mediassa emme tätä aina oikein hallitse, luotetaan silti nuoriin.

Tällaista avoimuutta, kokeilua, osallisuutta ja osallistumista nyt.  

Ryhmätyö on syvältä

Miten tämä näin meni? Ja menikö? Kaikki ajatukset on taas kerran syntyneet yhdessä, somen syvistä metsissä. Eli ei tainnut mennä ihan noin kuitenkaan...

"Aikainen lintu madon nappaa" eli kannattaa olla liikkeellä ajoissa ja yksin. Kyse on kilpailusta.

"Toinen hiiri saa juuston" eli aina ei kannata olla se ensimmäinen, vaan ajoissa, mutta juuri oikeaan aikaan.

Molemmat ovat yksin tekemisen malleja. Toiset ovat vain kilpailijoita, tosin heitä voi käyttää hyväksi.
Perimmältään ihminen on kuitenkin laumaolento. Laumassa tai parvessa suurin osa voittaa, vaikka jollekin yksilölle voi käydä huonosti.

Teollistuminen teki tästä systeemin. Kokonaisuus on osiensa summa ja kun jokainen tekee hihnalla oman osansa, autoja valmistuu paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin että jokainen yrittäisi tehdä omansa.

Miten sitten ryhmätyö on niin surkeaa?
Koska ryhmä on usein samanlaisten yhteisö, jossa ahkera ja nopea kokee kärsivänsä siitä, kuinka joutuu sopeutumaan toisen tapaan. Tai kuten se koulussa perinteisesti meni, tekemäänkin sen toisen työt. Opettajienkin työryhmät pyrkivät jotenkin luonnostaan jäljittelemään tehdasta. Jaetaan nopeasti kokonaisuus osiksi ja jokainen sitten tekee osuutensa, josta kokonaisuus kasataan. Liukuhihnan koulusovellus. Tuohan toimiikin, kun ratkaistava ongelmaon niin tuttu, että sen voi pilkkoa.

Wicked problems

Olemme siirtyneet aikaan, jossa on vaikeaa päättää edes mikä on ratkaistava ongelma, saati pilkkoa sitä. Siksi tarvitaan uudenlaista kykyä verkostoitua, kasata tiimi joka on paras mahdollinen tähän tilanteeseen, joka kykenee ratkaisemaan asioita, joita kukaan tiimin jäsen ei yksin vain pysty ratkaisemaan.

Tiimi ei ole yhteenlasku. Ei ollut liukuhihnakaan. Auto josta puuttui takapyörät ei ole mikään, jokainen osa tarvitaan. Tiimin kohdalla asia on vielä ilmeisempi. Kun tiimin pitää pystyä todella syvään dialogiin ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen, tiimi on osiensa kertolasku kuten Päivi Valo kirjoituksessaan Innostaja niin hyvin kuvaa. Kirjoituksessa oleva kuva pelkistää asian hienosti.

On tosi ymmärrettävää, että moni on kyllästynyt ryhmätyön tehottomuuteen. Silti yksin tekeminen ei ole kovin hyvä vaihtoehto juuri nyt. Joissain asiossa on, mutta moni asia on juuri nyt niin monimutkainen, että Lonely Rider ajautuu tekemään kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä, pieniä osia ja ratsastamaan unohdettuna auringonlaskuun.

Sama koskee perinteistä osaoptimoitua ryhmätyötä. Se ei vain riitä.

Työtä, aikaa ja tuloksia

Tajunnan virtaa Tiimimestari-koulutussession ja päivän Hesarin pohjalta.

Tänään Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu työajasta ja sen kainalossa juttu työn tuottavuudesta. Tässä linkit noihin juttuihin, jaoin ne jo SOKF-ryhmään ja keskustelu asiasta lähti heti liikkeelle. Tärkeästä asiasta tuntuu siis olevan kyse.


HS 3.4.2016: Työaika on menneen maailman mittari – yhä useamman työ on ajasta ja paikasta riippumatonta
HS 3.4.2016: Miten työn tuloksia pitäisi mitata?

OAJ ihan ansiokkaasti puuhaa opettajille uutta työaikajärjestelmää (Mistä vuosityöajassa on kyse? Tässä OAJ:n mallit). Juuri sellaista keskustelua käydään nyt, joka joskus vuoden 2000 aikoihin oli todella ajankohtaista. Mistä asioista opettajan työ koostuu, miten ne asiat voi määritellä, miten työtä ajalla mitattuna voi allokoida ja miten tuosta työstä voidaan maksaa?


MITÄ MIETIN?

• Kuinka järkevää on nostaa kauhea myrsky ja riita asiasta, joka monella muulla asiantuntijatyön alueella on jo todettu ratkaisemattomaksi? 
• Pitäisikö huomioida opettajien oma kokemus, että työaika ei yksinkertaisesti sovi mittaamaan opettajan työssä koettua rasitusta tai saavutettua tulosta?
• Pitäisi määritellä, sopimalla tai määräämällä, mikä on koulun tehtävä? Se ei niin selvä oikeasti ole.
• Jos hyväksytään, että työn tuloksellisuudella - sopivasti määriteltynä - on roolinsa esimerkiksi palkan perusteena, niin miten työn tuloksellisuutta pitäisi arvioida? 

"Yksi kriteeri arvioinnissa voisi hänen mielestään olla asiakas: se, kuinka tyytyväinen asiakas kunkin työn tuloksiin on." Minna Huotilainen HS 3.4.2016

Jos lähdetään siitä, että oppilas oikeasti on asiakas. Koulu palvelee asiakastaan. Asiakas ei anna vastineeksi rahaa, vaan tekee sopimuksen, jota koko ajan säännöllisesti uusinnetaan. Tässä malli Tiimimestarien (lähde: Tiimiakatemia) oppimissopimuksesta:

Oppimisopimus:
1. Missä olemme olleet?
2. Missä olemme nyt?
3. Mihin haluamme mennä?
4. Millä keinoilla?
5. Mistä tiedämme että olemme perillä?


Otetaan lähtökohdaksi siis se kirottu paikallinen sopiminen. Pelottava skenaario, mutta onko vaihtoehtoa? Ja siis samalla kaavalla sopimalla opettajien omat sopimukset. Ja yhteisön yhteiset.

Mitä tähän tarvitaan? Ei muuta kuin toimiva tiimimalli (tai saa sitä, Martti, nimittää  yhteistoiminnallisuudeksikin) ja vahva luottamus.

Teemme yhdessä. 

Siksi: 

Arvostamme toisiamme. 

Siksi:

Luotamme toisiimme.

Siksi:

Olemme tärkeitä itsellemme ja muille.

Siksi:

Olemme iloisia ja voimme hyvin.

(opittu Pertti Parpalalta Ritaharjun koulusta)

Nyt taas muihin hommiin...