Miten opin vol. 2

 Some rights reserved by opensourceway

"Voi elämänkevät!" 

(lainaus radio-ohjelmasta, joka kertoi Ilmo Launiksesta)

Miten tällaista tapahtuu. Jaoin Facebookissa linkin, joka oli mielestäni ajatuksia herättävä, vaikka ehkä vähän poleeminen ja ristiriitainenkin. Mitä tapahtui?

Syntyi loistava keskustelu parissa tunnissa. Hienoja ajatuksia useammalta ihmiseltä. Sitten tulen todella väsyneenä kotiin klo 20 maissa, päättäneenä että tänään en koneeseen koske.

Ja sitten viedään Martti "non-Huu-Haa" Hellström alkaa laittaa ajatuksiani koetukselle. Minä yritän perustella ajatukseni ja esittää ne selvemmin ja kirkkaammin. Välillä haen netistä perusteluja näkemykselleni ja lainaankin Wikipediaa keskusteluun.
Ei ole oikein  väliäkään onnistunko, se nautinto, minkä kipinöivästä keskustelusta saa!

 Some rights reserved by juan tan kwon

Sinä, joka väität, että "Facebook on paskaa" ja "netti syrjäyttää" - voit olla oikeassa joskus, jonkun kohdalla, mutta minun kohdallani ja juuri tänään - OLEN ERI MIELTÄ!

Linkki keskusteluun, joka on oppimista parhaimmillaan:
Mielenkiintoisia ajatuksia

Älypuhelimen käyttö lukiossa

Parhaat helpot älykannyideat lukioon. Klikkaa sanaa tai kirjoita uusi sana  at AnswerGarden.ch.

Osallistu yläpuolella idean kehittelyyn klikkaamalla jo esitetty sopivaa sanaa tai kirjoita oma uusi juttu. Klikkaa "Submit" lopuksi. Kun viet kursorin sanan päälle, näet kuinka monta kertaa sitä on kannatettu.

27.11.2012: lisäsin ohjelmien kohdalle linkit esimerkkiin tai vähintään ko. ohjelman kotisivulle.

Tänään HS:n yleisönosastolla opettajaihminen varoitteli, kuinka käy jos oppilaat saavat vapaasti käyttää älypuhelimia koulussa. Minä koetan nyt tarkastella sitä, mitä voisi tapahtua jos siihen käyttöön rohkaistaan. Näkökulma on nyt lukiossa, koska sellaisia vinkkejä tänään Facebookissa kyseltiin.

Aluksi pitää todeta se, että älypuhelinten käyttämistä koskevat samat hankaluudet kuin tablettienkin käyttöä: käyttö perustuu suurelta osin appseihin eli sovelluksiin. Ne taas ovat käyttöjärjestelmäsidonnaisia (iOS, Android, WindowsPhone, Symbian, Meego, Sailfish ainakin), joten on tuurissaan jos sama sovelus löytyy kaikille. Helppoa on, jos haluttu juttu pyörii sellaisella nettisivulla, että puhelintenkin selaimet sen avaavat. Tällaisia ovat esim. TodaysMeet ja AnswerGarden. Tablettien kohdalla ongelma ei ole yhtä iso, koska tabletit hankkii useimmiten koulu = ne ovat kaikilla samanlaisia. Puhelimet taas ovat tyypillisiä BYOD-laitteita  (Bring Your Own Device), jolloin ne ovat kaikenlaisia. No, sen kanssa pitää vain elää. Parempi erilaisia kuin ei ollenkaan!

Voi myös ajatella - ainakin lukiossa! - niin, että opettaja kertoo millaista juttua on tarkoitus tehdä. Opiskelijat sitten etsivät siihen sopivan sovelluksen omasta sovelluskaupastaan. No, vähän utopistinen näkökulma, mutta sopii uhkarohkeille propellipäille.

Alla erilaisia sovelluksia, nyt mitenkään lajittelematta. Suluissa on joidenkin kohdalla mainíttu, mille laitteille se ainakin löytyy.

• Google ja muut hakukoneet (kaikki)
• Nettisanakirjat (kaikki)
• Twitter
• microblogi alunperin
• keskustelu
• "orgaaninen tiedonhaku" eli kirjoitat asiasi sinnen ja odotat millaisia tuloksia yhteisöverkkosi tuottaa (kaikki)
• Wikipedia - parjattu, turhaan. Opettaa siihen, että tieto löytyy joskus helposti, mutta se pitää aina tarkistaa (kaikki)
• Facebook - ryhmät toimivat hyvänä keskustelupaikkana yhtenäiselle ryhmälle, jos kaikki siihen suostuvat
• TodaysMeet - moneen taipuva keskustelualusta. (kaikki) 
• keskusteluun, backchannel-meininkiin (siis siihen, että opiskelijat käyvät omaa keskustelua siitä, mitä opettaja/asiantuntija kertoo)
• ideointiin, 
• kertaamiseen
• MindMeister (Android, iOS)
• mindmap
• tiedonrakenteluun
• ideointiin

• AnswerGarden - vastauksia äänestys-tyyliin yksinkertaisiin kysymyksiin (toiminee kaikilla)
• GoogleDrive
• yhteiseditoitointi:
• opiskelijaryhmä tuottaa yhdessä dokumentin
• opiskelija tuottaa yksi dokumentin ja antaa kommentointioikeuden a) opettajalle ja/tai b)opiskeloijaryhmälle
• Google Form -lomakkeet

• YouTube
• videoita joka asiasta
• voi myös tuottaa itse!
• Khan Academy
• enempi luonnontieteellinen, englanniksi
• Socrative (Android, iOS)
• vastausjärjestelmä; ope tekee kysymykset
• blogit
• Animoto - videomaisia kuvakertomuksia (esimerkki). Käy monenlaisen oppimisprosessin ja tuotoksen tekemiseen. Ainakin alkuun tosi innostava, esim. realiaineiden juttuihin. Ilman edu-lisenssiä vain 30s, mutta ope saa edu-lisenssin kun vain pyytää. Sitten sen voi jakaa 50 opiskelijalle.
• Cinemagraph - "liikkuvat kuvat" Harry Potter -tyyliin. Kiehtovaa, mutta en keksi mihin sitä voisi käyttää :) Fotodanz (Android), Cinemagram (iOS)

Suunnitelmia ensi viikolle: GAFE kehiin!

Koska asian ääneen sanominen on paras tapa saada se tapahtumaan, kerron tässä suunnitelman  ensi viikolle.

Lähtökohta:

---

Lukioläppärit on saatu joku viikko sitten lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Prosessissa oli sen verran viivästystä, että 2. jakson alku ehti onneksi ohi. Nyt on koeviikko meneillään ja 3. jakso alkaa perjantaina. Lupasin joku aika sitten eräälle opettajalle, että materiaaleja ei tarvitse kopioida, vaan hän pystyy jakamaan ne 3. jaksolla sähköisesti. Aika lunastaa lupaus.

Tavoite:

---

1. Otetaan Google Apps For Edu (siis GAFE) käyttöön yhteisenä välineenä. 
• Ei siksi, että se olisi ainoa tai parasvaan siksi, että se on olemassa, riittävän yksinkertainen ja riittävän monipuolinen
2. Joillakin on käytössä Facebook-ryhmiä tai Moodle-kursseja
• näiden käytön jatkaminen on ilman muuta oikein, mutta uusille aloittajille on hyvä lähteä yhteisellä pohjalla siis GAFE:lla

Toimintatapa:

---

1. Yhteiset tutustumiskoulutukset/workshopit opettajille
• tiistaina klo 13-14
• keskiviikkona klo 13-14
• aiheina:
• miten kirjaudun
• miten käytän Google Drive -ominaisuuksia materiaalin jakamiseen opiskelijoille
• tiedoston tekeminen GoogleDrivessa
• tiedoston lataaminen GoogleDriveen omasta koneesta (valmis tiedosto siis)
• tiedoston jakaminen opiskelijalle sekä kokonaiselle ryhmälle
• GoogleDriven käyttö opiskelussa
• yhteinen työskentely
• opiskelijan työskentely ja opettajan kommentointi
2. Opiskelijoiden tuki
• GAFE-tutorit
• valitaan n. 5 kiinnostunutta GAFE-tutor -opiskelijaa
• vaatimukset:
• GAFEn peruskäytön opiskelu
• ajankäytön dokumentointi
• tehtävä: auttaa ja opastaa muita opiskelijoita GAFEn käytössä
• toiminnasta saa kurssisuorituksen
• Tekniset tutorit
• valitaan n. 2 kiinnostunutta teknistä verkko-/käyttöjärjestelmätutoria
• vaatimukset
• käyttöjärjestelmän ja perusohjelmistojen tekninen osaaminen
• ajankäytön dokumentointi
• tehtävä: auttaa ja opastaa laitteen, käyttöjärjestelmän ja ohjemistoasennusten asioissa
• toiminnasta saa kurssisuorituksen
• Opastus mediateekissa
• myöhemmin sovittavalla tavalla opettajatiimi järjestää opastusta aikataulun mukaan lukion mediateekissa
3. Jatkokehittäminen
• opettajille jatkuva workshop-koulutus esiin nousevista GAFEn, somen ja tvt:n teemoista
• opiskelijoille osaamisen varmistamisen toimintamalli
• lukioläppärit uusille opiskelijoille 2. jakson alussa
• samassa yhteydessä kurssi, jonka suoritus (tai vastaavan osaamistestin suoritus) sisältyy sitoumuksena lukioläppärin saamiseen 

Ilon aihe:

---

Muutama opettaja oli some-kursseilla viime viikolla. Into ja osaaminen ovat käsinkosketeltavia!

Miten opin?

Taisi olla keskiviikkona, kun olin pitämässä 8. lk valinnaista ATK-tuntia. Opettaja oli pois ja atk-valinnaista ei ihan kaikki sijaiset osaa tai halua opettaa. Siinä sitten opetin PaintShopPro:n käyttöä, vaikka en ole ko. ohjelmaa ainakaan viiteen ... siis 10 vuoteen käyttänyt. No, ihan ok onnistuin.

 Some rights reserved by dmanipulated

Tuo parituntinen muodostui oppimisen ja pohdinnan paikaksi itselle. Opetin aiheeksi annettuja asioita joillekin, suuri osa osasi omin neuvoin. Aktiivisin tai taitavin - en tiedä kummasta oli kyse -oppilas neuvoi muita enemmän kuin minä. Hyvä niin.

Käytin tilaisuutta myös sosiaalisen median asioista puhumiseen. Tämä on oma missioni, koska koulussa some-työkalut eivät ole vielä mitenkään arkipäivää sen enempää oppilaille kuin opettajillekaan. Käytimme TodaysMeet'iä ja AnswerGarden'ia. Mainitsin myös Animoton.


Tuossa kohdassa joku poika otti puheeksi cinemagraphit. Muistin joskus kuulleeni sanan, mutta ei kytkenyt sen enempää. Poika ei osannut tai halunnut sen enempää asiasta kertoa. Selväksi tuli kuitenkin, että ne ovat siistejä juttuja.

 Some rights reserved mendhak's photos

Mitä asiasta seurasi?

Onneksi muistin sanan vielä eilen illalla.

Googlasin.

Päädyin AppleStoren Cinemagram-appsin esittelyyn.

Siitä jatkoin etsimään Androidille sovellusta haulla "cinemagram android".

Seuraavaksi kyseinen app asennettiin minun, 10 v. tyttären ja äidin kännyihin.

Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tehtiin pöljiä cinemagrapheja.
Tuo kuva on vieressä on Flickr'istä, mutta idea on juuri tuo.

Näin sitä oppii uutta. Silmät auki.

Ja mikä oli oleellisinta?
En vieläkään tiedä, onko cinemagraph jotenkin tärkeä tai oleellinen. Kokeilen sitä. Opettajilla on koko ajan se peikko olkapäällä, että pitää keskittyä löytämään se tärkeä, oikea ja oleellinen. Se tie vie hiljaiseen kuristumiseen (kirjoitin ensin vahingossa kutistumiseen, vois olla parempikin sana).

Pitää:
etsiä,
kokeilla,
lopettaa, jos ei toimi
jatkaa, niin kauan kuin toimi
ja palata lähtöruutuun: etsiä.

Kun löydät sen hyvän ja oikean, olet todennäköisesti vähän hidas ja myöhässä :) No, älä välitä, ei se mitään! Mutta varaudu siihen, että huomenna täytyy taas olla silmät auki. 
Onneksi olet töissä koulussa, jossa niitä vinkkejä kyllä saa!

Tahdonvoima, koulu ja kasvatus

 Some rights reserved by E Tran

Luin aamutuimaan Lauri Järvilehdon blogin "Ajattelun ammattilainen" kirjoitusta

Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

Heräsi heti ajatuksia omien kokemusten pohjalta:

1. Etäopiskelu (tai vaikka tietokoneen käyttö oppitunnilla ilman Facebookia) vaatii "tahdonvoimaa". 
2. Perinteinen koulu heitti oppilaan puolesta vaahtokarkin kaapin päälle. Hyvä vai paha?
3. Jotkut luuserin reppanat menevät ja pärjäävät koulun jälkeen, vaikka tahdonvoimaa ei ole osoitettu pätkääkään. Eivät kyllä kaikki.

Pitäisikö siis nykyisen kaltaisessa ylivirikkeellisessä maailmassa opetella tunnistamaan oma turhautuminen ja suuntaamaan oma toiminta siinä tilanteessa uudella tavalla? Kuulostaa ihan fiksulta esim. oman etäopiskelun kohdalla, mutta entä vaikkapa peruskoululainen avaruusgeometrian tunnilla?
Vaihtoehto 1: Käytän tahdonvoimaa, yritän keskittyä pallon tilavuuden kaavaan tuijottamalla sitä kiihkeästi
Vaihtoehto 2: a) Turhaudun b) Suuntaan toimintani uudelleen.

Vaihtoehto 2. kuulostaa ihan hyvältä. Kouluun vietynä kuitenkin arveluttaa, jos oppilas suuntaa tarmonsa häiritsemiseen tai kokonaan ulos luokasta, jopa koulurakennuksesta.
Jos vähän pidemmällä tähtäimellä asiaa ajatellaan, kaavan tuijottamisen metodi ei taida sekään johtaa menestymiseen elämässä - ""En ymmärrä mitään ja haluaisin toimia toisin, joten tuijotan sitä mitä en ymmärrä enkä halua".

 Some rights reserved by timhulmephotography

Hmmm.

Mieleen nousee pari jatkoajatusta. Tahdonvoima saattaa olla huonosti käyttökelpoinen. Tuo röökiaski kannattaa lannistaa jollain muulla kuin tuijottamalla, vaikka rutistamalla tai antamalla kaverille jne.
Entä sitten käsitteenä jonkinlainen "velvollisuudentunto", joka saa niin oppilaan kuin opettajankin saapumaan koululle sovittuun aikaan.
Omassa kotikasvatusprojektissani huomaan puhuvani usein ajasta, hetkestä ja valinnoista. Näen toiminnan sarjana jatkuvia valintoja teoista

1. NYT
2. TÄNÄÄN ja
3. myöhemmin. 

Näistä ainoa todellinen valinta on se ensimmäinen eli mitä teen NYT! Noilla "tänään" ja "myöhemmin" on jotain tekemistä tahdonvoiman kanssa, se mitä teen juuri nyt on enemmän vain valintojen tietoiseksi tekemistä. Sen sijaan niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ne ovat haavekuvia, jotka sitten tulevaisuudessa lähinnä vahvistavat tai romuttavat minäkuvaa ja itsetuntoa sen mukaan, onnistuiko oma suunnitelma tahdonvoiman, otollisten olosuhteiden tai vaikka sattuman ansiosta. Tulkinta tapahtuneesta kertoo enemmän tulkitsijan minäkuvasta kuin todellisuudesta, luulen. Björnwahlrosit ovat tahdonvoiman tulosta , lapsilisän tarvitsisjat tahdonvoiman puutetta, niinhän.

Mitä minulle jää käteen?

Kun lauantaina menen kouluttamaan opettajia sosiaalisen median hyödyistä ja mahdollisuuksista, jätän tahdonvoiman ja velvollisuudentunnon käsitteet kotiin. Lähdetään näkökulmasta turhautuminen-tarkoituksenmukainen-flow.

Some-palvelut opettajan arjessa

Mietin tässä parasta aikaa, mitkä ovat opettajan kannalta hyödyllisimmät some-palvelut ja mitkä helpoimmin lähestyttäviä, jos on käyttöä vasta aloittamassa tai vain kokeilemassa. Asia on itselle mielenkiintoinen aina, mutta juuri nyt kahdesta eri syystä. Ensimmäiseksi: olen menossa puhumaan aiheesta ensi viikonloppuna opettajien koulutuspäivään. Toiseksi: omassa koulussa on juuri saatu sekä avoin wlan että lukion aloittajille läppärit. Tämä toinen syy ei aiheuta mitään pakkoa, mutta antaa mahdollisuuksia.

Opettaja voi käyttää sosiaalista mediaa ainakin

• ajatusten jakamiseen/saamiseen muiden kanssa - vuorovaikutukseen
• porukkaan kuulumisen tarpeeseen - löydän samoin ajattelevia, jos niitä ei ihan vieressä satu olemaan
• oppimiseen/opiskelemiseen
• yhteistyöhön
• opettamisen välineenä
• opiskelijoiden oppimisen tukemiseen ja ohjaamiseen

Vastaa - jos haluat - alla, miten yksittäinen opettaja voi hyödyntää sosiaalista mediaa?

Voit kirjoittaa 20 merkillä oman vaihtoehdon tai klikata jo kirjattua. Mitä enemmän klikkauksia, sen isompana ko. juttu näkyy.

Mihin opena voin hyödyntää sosiaalista mediaa... at AnswerGarden.ch.

Jos sosiaalinen media alkaa kiinnostaa vaikkapa yllä pohdittujen asioiden vuoksi, seuraava näkökulma voisi olla käyttöönottokynnys. Pelkkä merkityksellisyys ei riitä - palvelun käyttöönoton helppous suhteessa olettamaani saavutettuun hyötyuyn on jatkuvassa puntaroinnissa, kun uutta palvelua kokeilee. Siis:

Kysymys: Mitkä ovat helpoimpia palveluja ottaa käyttöön opettajana?

Mitkä ovat opelle helpoimmat some-palvelut... at AnswerGarden.ch.

Eikä se tietysti siihen jää...

Pitääkö olla yhteinen alusta koko koulun käyttöön vai saako/pitääkö jokaisen valita omansa? 

Tuo on aika keskeinen kysymys. Yhteinen alusta ei välttämättä hirveästi motivoi. Se voi olla 

1. ns. "moodle", joka on ollut jo pitempään käytössä. Siis verkko-oppimisympäristö, joka on perinteinen, rakenteinen, ehkä graafisesti ankeahko, käyttökynnys korkeahko, oppilaille vanhahtava...? 
2. Toinen ääripää on "jokainen ope valitsee itse ja joka päivä, mitä käyttää" -lähtökohta. Hyvää tässä on se, etä some-aktiiviset opettajat pääsevät koko ajan käyttämään sitä ratkaisua, joka kulloinkin tuntuu palvelevan parhaiten. Huono puoli taas on se, että hitaammille lähtijöille kynnys kasvaa, kun vaihtoehtoisia tapoja toimia tulee joka päivä lisää ja "valmista" ratkaisua ei koskaan päätetä.
   Lisäongelmia saadaan lupien kyselystä huoltajilta, yksityisyyden suojasta ja käyttäjähallinnasta. Jossain vaiheessa opiskelijatkin kyllästyvät monien palvelujen kirjoon.
3. Jonkun tahon valitsema "riittävän hyvä ja riittävän yhtenäinen palvelu", joka voisi olla vaikkapa Google Apps For Education, Microsoft 365 tai joku moderni Facebook-sukupolvelle suunnattu oppimisalusta.

Tässä sitä riittääkin miettimistä. Tulkaa mukaan miettimään kertomalla ajatuksenne noissa ruuduissa, jos kiinnostutte. 

Ja siirrän vielä lukioläppäri-ideointiruudun tänne tuolta toisesta blogista, koska eipä sinne ehkä oikein kuulukaan:

Mitä ajattelet lukioläppäreistä?... at AnswerGarden.ch.

Myytinmurjojat: "Facebook on hölynpölyä"

No niin heti aluksi - loukkaan ihan vähän brandia. MythBusters on brandi, ja sen loukkaaminen on väärin. Loukkaan toista saman tien: Karpolla on asiaa.

Minulla on asiaa. Haluan testata myytin (oikeasti haluan murjoa myytin maan rakoon).

Testattava myytti:

Facebook on joutavaa ajanhukkaa?

Testaan esitetyn myytin kokeilemalla sitä esimerkkien kautta. Käytän esimerkkiaineistona omaa Facebookin käyttöäni.

1. Avasin uutisvirtani. Tällaista tuli (näkyy kuvassa)

• yhden albumin kehumista
• yksi nimitysuutinen
• Teachers as Intellectuals: -kirjan puffaamista

Tulos: Myytti ei ole totta.

2. Oma aikajanani:

• Linitin blogikirjoitukseeni, rehtorin bloggaamisen aloittamisesta
• Linkitin Unohda turhuus ja voi paremmin – 6 vinkkiä
• Linkitin hyvään kirjoitukseen science-opetuksesta kotona Scientific American: Bring Science Home
• Linkitin: Ihan näpsän tuntuinen juttu:Edcanvas Easily Create Rich Multimedia Lessons for your Class

Tulos: Myytti ei ole totta.

3. TÄRKEIN - Facebookin ryhmät - näissä vietän eniten FB-aikaani

• Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education
• Tablet-laitteet opetuksessa
• Tietokoneet yo-kirjoituksissa

Ei sanaakaan turhaa. Paljon todella fiksujen ihmisten asioiden ja ongelmien jakamista.

Tulos: Myytti ei ole totta.

LOPPUTULEMA:

Myytti on murrettu!

Facebook on monenlainen - sen mukaan mihin sitä käyttää. Ja sen juuri halusin sanoa. 

Käyttö on silti vapaaehtoista :)
Se, mikä on varmasti totta - Facebook on mestari viemään aikaa. Mutta sehän taas on ihan sitä normaalia elämänhallintaa.

Rehtori aloittaa blogin pitämisen?

Olin aamulla jonkin aikaa opastamassa hyvää ystävääni ja kollegaani Satu Nokelaista bloggaamisen alkuun.

Lähde: Flickr.com alamodestuff's photostream 

(Creative Commons: http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/)

Aamu oli tosi kiva, niin kuin Sadun kanssa aina on, mutta myös opettava itselleni. 

Blogin aloittaminen on täynnä tärkeitä valintoja:

• Minne perustan, mikä alusta? Blogger, Wordpress etc...
• Mihin sitoudun, kun teen käyttäjätunnuksen?
• Mitä muuta tähän liittyy - esim. Googlen kaikki muut palvelut?

Toinen näkökulma on aloittamisen yleinen tuska:

• Mikä käyttäjätunnus?
• Mikä blogin nimi?
• Mikä osoite?

Eikä se siihen lopu.

• Mitä asiaa minulla on?
• Kenelle kirjoitan?
• Miten saan huomiota blogilleni?

Sitten ollaankin jo "somen" kokonaishässäkässä. 

Näistä kun puhuttiin, vastaan tuli Google+. Sitten tuli vastaan Google Drive (joka nyt otettiin; vaihtoehdot  Dropbox ja SkyDrive). 

Samalla tuli eteen Twitter jakamisen ja saamisen kanavana. Facebook ammatillisen keskustelun kanavana. Nämä jäivät nyt odottamaan sitä seuraavaa kertaa.

Some-norsu syödään palasina ja vain jos on nälkä. 

Ei kannata syödä varastoon, koska ähky on vastassa joka tapauksessa. 

Satu Nokelaisella on asiaa, siitä ei ole epäilystä. Lukijakin on jo valmiina, minä. Siinä on Sadulle myös yksi valmis markkinoija. Niin se some toimii.

http://www.flickr.com/photos/owenwbrown/with/4857508633/http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en

Yksi puoli asiassa on tietysti rehtorin asema oman koulunsa majakkana.  

Kun opiskelijat lukiossa ovat somessa joka tapauksessa, onko opettajilla mahdollisuutta tai lupaa olla tietämättömiä somen mahdollisuuksista? 

Minusta ei. Jos Wikipedia on "epäluotettava lähde", sitä ja muita netin lähteitä on siis opeteltava käyttämään oikein ja perustellulla tavalla. 

Ihan kaikkien (opettajien) ei ehkä tarvi sosiaalista mediaa käyttää, mutta kukaan ei voi pistää päätään pensaaseen. Tai jos laittaa, se kannattaa tehdä tietoisena siitä, kuinka hassulta se pään pensaassa pitäminen sieltä ulkomaailmasta katsottuna näyttää.

Nyt on siis yksi rehtori laittanut päänsä tähän pesään. Tervetuloa, Satu :)