torstai 15. marraskuuta 2012

Tahdonvoima, koulu ja kasvatus

AttributionNoncommercial Some rights reserved by E Tran

Luin aamutuimaan Lauri Järvilehdon blogin "Ajattelun ammattilainen" kirjoitusta

Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

Heräsi heti ajatuksia omien kokemusten pohjalta:

  1. Etäopiskelu (tai vaikka tietokoneen käyttö oppitunnilla ilman Facebookia) vaatii "tahdonvoimaa". 
  2. Perinteinen koulu heitti oppilaan puolesta vaahtokarkin kaapin päälle. Hyvä vai paha?
  3. Jotkut luuserin reppanat menevät ja pärjäävät koulun jälkeen, vaikka tahdonvoimaa ei ole osoitettu pätkääkään. Eivät kyllä kaikki.


Pitäisikö siis nykyisen kaltaisessa ylivirikkeellisessä maailmassa opetella tunnistamaan oma turhautuminen ja suuntaamaan oma toiminta siinä tilanteessa uudella tavalla? Kuulostaa ihan fiksulta esim. oman etäopiskelun kohdalla, mutta entä vaikkapa peruskoululainen avaruusgeometrian tunnilla?
Vaihtoehto 1: Käytän tahdonvoimaa, yritän keskittyä pallon tilavuuden kaavaan tuijottamalla sitä kiihkeästi
Vaihtoehto 2: a) Turhaudun b) Suuntaan toimintani uudelleen.

Vaihtoehto 2. kuulostaa ihan hyvältä. Kouluun vietynä kuitenkin arveluttaa, jos oppilas suuntaa tarmonsa häiritsemiseen tai kokonaan ulos luokasta, jopa koulurakennuksesta.
Jos vähän pidemmällä tähtäimellä asiaa ajatellaan, kaavan tuijottamisen metodi ei taida sekään johtaa menestymiseen elämässä - ""En ymmärrä mitään ja haluaisin toimia toisin, joten tuijotan sitä mitä en ymmärrä enkä halua".

AttributionNoncommercialNo Derivative Works Some rights reserved by timhulmephotography
Hmmm.

Mieleen nousee pari jatkoajatusta. Tahdonvoima saattaa olla huonosti käyttökelpoinen. Tuo röökiaski kannattaa lannistaa jollain muulla kuin tuijottamalla, vaikka rutistamalla tai antamalla kaverille jne.
Entä sitten käsitteenä jonkinlainen "velvollisuudentunto", joka saa niin oppilaan kuin opettajankin saapumaan koululle sovittuun aikaan.
Omassa kotikasvatusprojektissani huomaan puhuvani usein ajasta, hetkestä ja valinnoista. Näen toiminnan sarjana jatkuvia valintoja teoista


  1. NYT
  2. TÄNÄÄN ja
  3. myöhemmin. 

Näistä ainoa todellinen valinta on se ensimmäinen eli mitä teen NYT! Noilla "tänään" ja "myöhemmin" on jotain tekemistä tahdonvoiman kanssa, se mitä teen juuri nyt on enemmän vain valintojen tietoiseksi tekemistä. Sen sijaan niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ne ovat haavekuvia, jotka sitten tulevaisuudessa lähinnä vahvistavat tai romuttavat minäkuvaa ja itsetuntoa sen mukaan, onnistuiko oma suunnitelma tahdonvoiman, otollisten olosuhteiden tai vaikka sattuman ansiosta. Tulkinta tapahtuneesta kertoo enemmän tulkitsijan minäkuvasta kuin todellisuudesta, luulen. Björnwahlrosit ovat tahdonvoiman tulosta , lapsilisän tarvitsisjat tahdonvoiman puutetta, niinhän.

Mitä minulle jää käteen?

Kun lauantaina menen kouluttamaan opettajia sosiaalisen median hyödyistä ja mahdollisuuksista, jätän tahdonvoiman ja velvollisuudentunnon käsitteet kotiin. Lähdetään näkökulmasta turhautuminen-tarkoituksenmukainen-flow.

2 kommenttia:

  1. Vastuuntunto vai velvollisuudentunto, hieman erisävyisiä, mutta kommentoin nyt samaa tarkoittavia asoita. Velvollisuuden- ja vastuuntunto ovat toteutuessaan ikään kuin sisäänrakennettuja - eivät "päälle liimattuja" - ja siirtyvät jos ovat siirtyäkseen herkästi kasvatuksen tuloksena, ellei jo perimässä - mutta silti olen sitä mieltä, että se on siis hyvä asia, jos velvollisuuden osaa kohdistaa oikein - eikä hukuta omaa persoonaa velvollisuudentunteen alle.

    Tahdonvoima syntyy halusta tavoitella jotakin - tahdosta määrätä itse elämän suunnan ja voimasta tehdä itse omat valinnat - esimerkiksi päästä irti vuosikymmenien ns. "perityistä" arvomaailmoista ja asetelmista. Tahdonvoimaa tarvitaan, jotta valinnat eivät noudata esimerkiksi vanhempien/suvun valintoja. Joka risteyksessä, joka valintaa tehdessä tarvitaan valtavasti tahdonvoimaa löytää se itselle oikea suunta, jos suuntaa koittaa joku käsittämätön vastavoima sinun itsesi puolesta muuttaa. Oikeita valintoja on vaikea tehdä, jos ei tunne itseään ja on saanut heikot eväät lapsuudesta tai nähnyt vain yhdenlaisen mallin elää ja tehdä valintoja. Tässä kohdassa tarvitaan tahdonvoimaa ajatella toisin, päästä irti totutusta. Kun tahdonvoimaa ei jostain syystä ole, pelastaa ihmisen hänen totuttuympäristö, mistä hän on tulossa, viekö ajelehtiminen hänen elämänsä kuitenkin ihan hyvään suuntaan. Onko hänen polkunsa valmiiksi tallattu- ei hyvä vaihtoehto, mutta tahdonvoiman puuttuessa pelastaa persoonan suistumiselta. Ei synny vättämättä uutta, mutta elämä sujuu.

    Järjettömän velvollisuudentuntoisen, mutta velvollisuudentuntoisen ihmisen toivoisi pääsevän sellaiseen kelkkaan, jossa hän voisi hyödyntää velvollisuudentuntoaan itselle ja ympäristölle hyödyksi- ottaa vastuun oikeista asioista.
    Tahdonvoiman lähtökohtana on jokin universaalilupa toteuttaa itseään vastuuntuntoisesti- vastuussa itselleen ja yhteiskunnalle.

    Flow syntyy, kun valinnat osuvat kohdalleen ja ja flowta rajoittavat esteet tuntuvat voitettavilta --> tähän tarvitaan itsetuntemusta ja sitä kaikkialla peräänkuulutettavaa itsevarmuutta.

    Keneltä tahansa voi löytyä tuo tahdonvoima - on yksilöstä kiinni miten sen määrää mitataan - toiset eivät tunnista käyttävänsä tahdonvoimaa- voimaa joka on ehkä peritty ja ikäänkuin uusioäytetään peilatessa valintoja menneeseen- toiset näkevät tahdonvoiman suurena jos ponnistelut ovat yksilön kohdalla olleet ylitsepääsemättömän näköiset ja niistä on sitten päästy yli -tahdonvoimalla. Tahdonvoima auttaa jos olosuhteet ovat huonot- tahdonvoima on itsestään selvää mystifioimatonta, jos asiat sujuu- vaikka ne sujuisivatkin vain siksi , että yksilö on jatkuvasti käyttänyt tasaista tahdonvoimaa, eikä hänen ole sen takia tarvinnut suistua vääriin valintoihin. Vääriin valintohin suistuneet tarvitsevat järjettömän voiman päästäkseen niistä ulos, a silloin tahdonvoima mystifioituu: mahdottomasta tulee mahdotonta tahdonvoiman ansiosta... .

    Kiitos näistä hienoista aiheista, joita tuot esiin.

    VastaaPoista
  2. HIenoa pohdintaa jälleen Mikko!

    Keneltä tahansa voi löytyä tuo tahdonvoima.
    On yksilöstä kiinni miten sen määrää mitataan.

    Toiset eivät tunnista käyttävänsä tahdonvoimaa- voimaa, joka on ehkä peritty ja ikäänkuin uusiokäytetään peilatessa valintoja menneeseen.

    Mielestäni tuolla voimalla nimenomaan tehdään valintoja, tahdonko tuijottaa tuota kaavaa ja odottaa jonkin ulkoa tulevan voiman ratkaisevan mysteerin vain tahdonko käyttää itsessäni olevan voiman etsiäkseni muita ratkaisumalleja.

    Tahdonvoima auttaa tekemään valintoja. Tahdon voiman 100% hyödyntäminen vaatii ymmärrystä siitä, että vain me jokainen itse voimme tuon energian itsestämme valjastaa- se ei ole mikään ulkopuolinen avaruudesta laskeutunut tähtipöly, vaan jokaiseen sisäänrakennettu ja jokainen käyttäköön sitä parhaaksi katsomallaan tavalla.

    Toiset näkevät tahdonvoiman merkityksen suurena, jos ponnistelut ovat yksilön kohdalla olleet ylitsepääsemättömän näköisiä ja niistä on sitten päästy yli -tahdonvoimalla.

    Tahdonvoima auttaa, jos olosuhteet ovat huonot. Tahdonvoima on itsestään selvää mystifioimatonta, jos asiat sujuvat.

    Vaikka ne sujuisivatkin vain siksi , että yksilö on jatkuvasti käyttänyt tasaista tahdonvoimaa, eikä hänen ole sen takia tarvinnut suistua vääriin valintoihin.
    Joista sitten niihin suistuneet tarvitsevat järjettömän voiman päästäkseen niistä ulos.
    Tahdonvoima mystifioituu, kun henkilö tekee itselle mahdottomaksi kuvitellun mahdolliseksi.

    Tahdonvoimassa onkin ehkä kyse ihmisen kyvystä ratkoa ongelmia.

    Flow syntyy oikeista valinnoista, intohimosta ja tunteesta, että flowta uhkaavat esteet ovat mahdollista ylittää.

    VastaaPoista