Mietin tänään:
Eikö jatkuvaan / oppimisen aikaiseen / prosessiarviointiin siirtymisen kaikkein yksinkertaisin käytäntö olisi se, että päätettäisiin kylmän viileästi
- teettää oppilailla vain tavoitteen kannalta järkeviä tehtäviä (#merkityksellisyys)
- antaa vitonen, jos on tehnyt kaikki kunkin oppilaan kanssa sovitut tehtävät oppituntien aikana (#yksilöllisyys, #sitoutuminen)
- antaa kutonen, jos on tehnyt vielä kotitehtävätkin (#tavoitteellisuus)
Ja koe voisi vaikuttaa vain ylöspäin niillä, jotka ovat kohdat 1) ja/tai 2) tehneet.
Pitäisi päästä jotenkin eroon sekä lusimisesta koulussa että turhasta koejännityksestä.
Ja voisi sen kurssij tehdä kokeellakin, jos 1) ja 2) kohdat eivät oikein onnistuneet?
Mitä tuossa hävittäisiin?
Ja sitten se, mistä ajatus lähti liikkeelle
mitä tapahtuisi, jos lukiossa luovuttaisiin koeviikoista ja siirryttäisiin vain opiskelun aikaiseen arviointiin. Ajatus nousi esille facebookin YO-kirjoituksia käsittelevässä ryhmässä. Koeviikkoihin, preleihin ja kirjoituksiin kuluu todella paljon aikaa, jonka voisi käyttää opiskeluun. Liian paljon aikaa?Kun yo-kirjoituksista ei tunnu olevan kovinkaan helppoa tai perusteltua luopua, voitaisiinko luopua muusta koemuotoisesta arvioinnista? Mitä siinä hävittäisiin ja mitä voitettaisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti