Miettikääpä tätä. Minä mietin.
Meillä on parempi koulu kuin Ruotsissa. Mitattu fakta, Ruotsissa ei ole oppimistuloksia, ei työrauhaa. Luusereita. Ruotsissa on moni asia paremmin, nyt nostan esille mitattavimman: talouselämä voi Ruotsissa paremmin ja kansantalous tuottaa. Mikä tässä mättää? Jos kouluoppiminen ei selitä ja ennusta tuottavuutta ja hyvinvointia, onko joku pielessä?
Mikä ennustaa yhteiskunnan tuottavuutta? Pitäisikö koulussa arvioida jotain ihan muuta kuin mitä näissä PISA/TIMMS/PIRLS-tutkimuksissa mitataan? Isoja kysymyksiä, näin lukuvuoden päättyessä ja ylioppilaskirjoitusten tulosten äärellä.
kirjoittelin näitä Facebookissa ja Ville Turkka vastasi, että “voisi ehkä kysyä suoraan lapsilta, että mikä mättää. Se ei paljon kyllä sitten auta, jos ei olla valmiita muuttumaan kyselyn jälkeen.”
Juuri noin. Luulisin, että jotain voitaisiinkin kysyä lapsilta - se kysyminen on ehkä vastaus koko hommaan, mutta luulen, että osaisimme jotain aikuiset ihan itsekin.
Miksi pitää sekä
a) lusia koulu läpi että b) osoittaa kokeilla osaamisensa? Eikö jompi kumpi riittäisi, ja vielä niin että oppilas saisi vaikka valita polkunsa
- Saat vitosen, kun olet aina paikalla ja teet tehtävät ( juuri ne tehtävät, jotka minä opettajana olen juuri sinulle, sinun kansssasi sopinut).
- Saat kutosen, kunteet vielä kotitehtävätkin.
Tämä on sitä "lusimista". Herää kyllä välikysymys: jos oppilas on tehnyt kaikki tehtävät, jotka opettaja on antanut, eikös silloin jo osata aika paljon - jatkuva näyttö on annettu. Jos ei osata, kumman syy, oppilaan vai opettajan?
Entä se "Osaamisen osoittaminen"
Voisiko olla niin, että innostunut, utelias oppilas sopisi opettajan kanssa oppimistehtävät, jotka tulee tehdä? Nuori haluaa tehdä yhdessä, sallitaan sekin ja kannustetaan siihen, vaikka yksi tekemiselle påitää antaa paikkansa. Pidetään koe, jos se nyt tärkeälle tuntuu. Oma tuntuma on, että ne arvosanojen 9 ja 10 oppilaat antavat jo nykysysteemissäkin jatkuvan näytön niin., että ei opettaja siinä koetta tarvi kuin juridisista syistä - voidakseen osoutrtraa arvioinnin perusteet ja tasavertaisuuden. Voisiko sen jatkuvan näytön vain dokumentoida ja siinä se.
Kokeiden suorittajiksi jäisivät enää 7-8 oppilaat. Näistäkin osa jännittää niin paljon, että epäonnistuu kokeessa. Toisaalta erilaisia koejärjestelyjä koeaikoineen, avustajineen ja suullisinen koejärjestelyineen tarvitaan , ihan aiheesta koko ajan lisää.
Onkohan tämä systeemi ihan kohdallaan?
Ajattelen näin:
Jatkuvaan näytön ja osallistumiseen perustuva arviointi lisäisi työn arvostusta, poistaisi turhautumista, toisi mahdollisuuden säilyttää uteliaisuus ja antaisi luvan innostua. Koulussa. Kaikille.
Ja tiedän, että tämä ojn jo keksitty. Kirjoitan, koska sanoilla muovaan omaa ajatteluani ja se tuppaa muuttumaan teoiksi. Teot muuttuvat tavaksi, tavat asenteiksi, asenteet arvoiksi ja maailmasta tulee parempi paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti