torstai 20. kesäkuuta 2013

Koulutyötä ja tutkimusta

Nyt ei vaan saa päätä loma-asentoon.

On hyvä, että OKM rahoittaa (HS 20.6.2013) koulua koskevaa tutkimusta neljällä miljoonalla eurolla.

Kysymykseni kuuluu, mihin tällä pyritään. Tämä kuulostaa pahasti siltä, että käytetään paljon rahaa sen tutkimiseen, miten OKM ja OPH sitten voivat ohjata (määrätä) kouluja oikeaan suuntaan. Joopa. Ehkä olen vain loman tarpeessa.

Minusta tutkimus on todella hyvä asia, mutta sen pitäisi olla yliopiston vapaata omaa tutkimusta. Varsinainen kehitystyö pitää tehdä siellä, missä oppimistyö tehdään - kouluissa (akateemisesti koulutettujen) opettajien toimesta ja koulu kerrallaan, verkostona tietenkin.
OKM voisi sitten parantaa osaltaa koulujen ja yliopistojen välistä keskustelua. Se ei ole kovin hyvää ollut enkä usko, että se tällä paranee.

Tutkimus 1: Koululla on väliä -kohti perusopetuksen tutkimusperustaista kehittämistä

Varmaan hyvä hanke. Oma arkikokemus kuitenkin on, että pitäisi nimenomaan purkaa tiukkaa säätelyä ja voimaannuttaa kouluja kehuittymään kohti peruskoulun ideaalia tässä ajassa. Koska aikamme on yksilöllinen ja yhteisöllinen, pitää kehittämisenkin nousta oppijoista, kouluista ja opattajista. Vai tutkitaanko tässä miten koulut voivat muuttua oman toimintansa tutkijoiksi. Suoraan sanottuna, en usko.

Tutkimus 2: Positiivisen käyttäytymisen monitasoinen yhteisöllinen tuki koulussa

Karmea nimi! Kyllä tätä saa tutkia.

Tutkimus 3: Lukuinto

Höh. Tätä on tutkittu ja tämä Suomessa osataan, jos halutaan.
Miten saa aikaan lukuintoa? Sillä, että on jotain lukemisen arvoista. Ei siinä muuta tarvita. No, se hyvä opettaja/innostaja kyllä.

Tutkimus 4: Kehityspolkuja ammatilliseen huippuosaamiseen

Tästä asiasta en tiedä mitään, mutta tämä on kyllä tärkeä tutkimuskohde. Tarvitsemme aktiivisia, innostuneita ihmisiä kaikille aloille. "Huippu"-puhe on höttöä, mutta toisaalta perusduunareille "mä oon vaan töissä täällä" ei ole oikein mitään käyttöä. Se duuni meni jo Kiinaan ja sieltäkin eteenpäin. Nyt pitää löytää intohimoa ja tehdä yhdessä hyviä juttuja.
Tätä mietimme yhtälailla ylkeissivistävässä koulussa, esim. Innolukio-hankeessa.

Ei lisää lakeja, kiitos

Mihin perustuu suomalaisen koulun hyvyys?



  • Lakeihin, 
  • määräyksiin, 
  • valvontaan ja 
  • kontrolliin?

  • Vai luottamukseen, 
  • osaamiseen, 
  • yhteisöllisyyteen ja 
  • vuorovaikutukseen?


Ainakin sillä perusteella, mitä apostolimme maailmalla julistavat, kyllä kyse on tuosta jälkimmäisestä.

Ei siis lisää lakeja, papereita ja sitoumuksia. Vaalitaan enemmänkin eetosta.

P.S. Tsekatkaapa OKM:n sivu Vireillä/Koulutus. Siellä on vireillä 13 uutta lakia tai säädöstä. EI! Me hukutaan näihin. 

Homekoulu pitää purkaa! Korjaaminen ei kannata.

Homekoulut pitää kuulemma purkaa, koska korjaaminen ei kannata. Onko peruskoulun rakenteesta tullut "homekoulu", joka ei korjaamalla parane. Tulevaisuuden taitoja pitää oppia, mutta voiko niitä ympätä osaksi perinteistä kouluamme?

Oikeat kysymykset:

  • Mitä suomalaiselle yleissivistävälle koululle pitää tehdä, niin että 
    • peruskoulun eetos säilyy, mutta 
    • uskalletaan sanoa tätä: homekoulu pitää joko purkaa tai peruskorjata kerralla kuntoon.
  • Miten oppilaat saadaan sitomaan kouluoppiminen ja reaalimaailma yhteen?
  • Mitä meille opettajille pitää tehdä, ettemme sätki kuin kalat kuivalla maalla? 


Kaksi tulokulmaa:

  1. Eilen julkaistu väitös: Opettaja tulevaisuuden taitojen edistäjänä : "jos haluat opettaa noita taitoja, sinun on ensin hallittava ne itse"
  2. HS 20.6.2013: Rehtori: Kouluista tehdään vankiloita - Jukka Penttinen on surullinen, koska sivistysvaltiossa koulua halutaan ohjata kurinpitosäädöksin

Kahlasin tuon väitöstutkimuksen eilen läpi. Hyvä, että se on tehty! Itselle tulokset olivat niin itsestään selviä, että olisin kaivannut vähän railakkaampaa otetta.
Muutama lainaus siitä tähän:
  • "Oppilashaastatteluiden perusteella oppilaat olivat omaksuneet hyvin passiivisen roolin, jossa he yksinkertaisesti noudattivat opettajan määrittelemiä ohjeita ilman oppimisen sijoittamista omaan, koulun ulkopuoliseen, kokemusmaailmaan." s.81
  • " Opettajia oli vaikea saada sitoutumaan yhteistoimintaan, kun he saivat käsityksensä mukaan palkkansa opettamisesta ja tuntien valmistelusta." s.100
  • "... opettajat ovat stressaantuneempia ja vieraantuneempia kuin koskaan."
  • "Dan Lortie (1977) ennakoi jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, että käsitys opetuksen muuttumisesta tulee jakamaan ammattikunnan kahtia. Lortie ennusti, että perinteikkyys ja konservatismi tulevat häviämään koululuokista, kun rinnalle syntyy monia uusia vaihtoehtoisia tapoja opettaa. Lopulta tämä perinteen eroosio aiheuttaa ristiriidan opettajien historiallisen eetoksen sekä uuden ajan vaatimusten välillä. Lortie oli kyllä hämmästyttävän oikeassa, mutta ehkä hän olisi tuolloin itsekin hämmästynyt tietäessään, kuinka sitkeässä perinteet koulussa lopulta ovatkaan."
    - alleviivaukset minun

Mitä jäi mieleen:

Koulu näyttää yrittävän rakentaa "perinteisen koulun" sisään "tulevaisuuden taitojen" rakentamista. Se ei tunnu toimivan, sille ei tunnu löytyvän aikaa, opettajat stressaantuvat ja homma tuppaa lässähtämään ennemmin tai myöhemmin vanhaan formuun.  

Tänään Hesarissa itsensä yksinäiseksi kokeva reksi (tervetuloa someen, täältä löytyy joka lähtöön) suree minustakin aivan aiheesta sitä, että valmistaudutaan sotaan, josta ei ole merkkejäkään. Tai ainakaan minä en ole nähnyt. Pieniä mellakoita on sattunut kyllä, mutta toimivallan puutteeseen ei ole kertaakaan kaatunut. Muutaman kerran olen kyllä kompastellut huonon pelisilmän takia, mutta virheistä oppii. Kokemusta on siis opettajana Espoosta ja Helsingistä, rehtorina Helsingistä, Vantaalta, Vihdistä ja Nurmijärveltä. Eskarista lukioon.

Mistä oikein on kysymys?

  1. Koulussa on merkitysvaje
    • Kouluoppiminen on yhä vaikeammin perusteltavissa oppilaille, opettajille ja muille
    • Mielipiteet siitä, mikä on tärkeää opittavaa erilaistuvat koko ajan enemmän
    • Merkitysvaje näkyy opettajien stressaantumisena ja oppilaiden - osan - löperönä asenteena oppimistyötä kohtaan.
    • Velvollisuudentunto on huonoissa kantimissa, koska kaikki päättävät itse, mikä on tärkeää ja kokevat velvollisuudentuntoa itse asettamiensa arvojen pohjalta. No, mitä velvollisuudentuntoa se on, jolla ei ole yhteisöllistä ja yhteistä pohjaa? Tästä päästäänkin seuraavaan:
  2. Koulussa on vaikuttamisvaje
    • Oppilailla on aina ollut vaikuttamisvaje. 
      • Asia on nyt muuttunut vain siksi, että maailma ympärillä on muuttunut. Äidit ja isät haluavat vaikuttaa, niin lapsensakin. Ei enää riitä, että joku sanoo: "tämä on tärkeää". Pitää olla oma kokemussuhde asiaan ja vahva tunne.
    • Opettajilla on vaikuttamisvaje. 
      • Sekin saattaa olla vanhaa perua, mutta yksiarvoisemmassa yhteisössä se ei ole ollut niin iso juttu. Oppilaat tottelivat ennen paremmin, koska äitien auktoriteetti tuli jakamattomana kouluun.
      • Opettajaa sitovat koko ajan lisääntyvät määräykset. Niitä on PALJON! Ja lisää tulee (Jari Sarasvuo radiokolumnissaan pohti kehityneiden kulttuurien sortumista omaan monimutkaistumiseensa. Meillä totisesti on se koulussa käsillä. Välitämme kovasti ja oikeasti oppilaista - minä ainakin - mutta ei se riitä. Sitä pitää säädellä ja joka asiasta tehdään hallinnollinen päätös, toetuttamissuunnitelma ja arviointiraportti. Se tappaa opettajat).
      • Nyt opettajalta vaaditaan sekä ulkoapäin että omana kokemuksena sitoutumista vankkoihin arvoihin, ja samalla yhteisöllisyyttä. Koulun toimintakulttuuri on yksin tekemistä - jo rakennukset määräävät sen - jossa vankka arvopohja on välttämätön, jottei kyynistyminen iske. Ainoa lääke olisi nähdökseni yhteisöllisyys, jolle ei perinnekoulussa ole paljonkaan tilaa (tiloja), vaikka ongelman ovat kyllä monet omin keinoin onnistuneet ratkaisemaan.

Voiko näitä ratkaista?
Minulle vastaukset löytyvät oppimisesta, tekemisestä, vaikuttamisesta, yhteisöllisyydestä, yksilöllisyydestä, tavoitteellisuudesta, merkityksellisyydestä. Saa jatkaa.

Historiasta opitaan, tulevaisuus tehdään. Se tehdään nyt. 
Meni jo. No, uutta putkeen.


Edit. Lisään tähän Fb-keskustelun, joka liippaa asiaa.
  • Mitä voisi/pitäisi olla? Ihmiset-tilat-teknologia niin, että kaksi jälkimmaistä tukevat ensimmäistä. 25 oppilasta ja 1 opettaja korisee formaattina tuskissaan, tv-sarjana se olisi jo lopetettu.
    Mietitään siis sellaista teknologiaa, joka toimii toisenlaisissa tiloissa ja toiminnassa. 
    - Esittämisvälineitä vähemmän, koska ne ovat kalliita
    - yhteistoimintaa/-oppimista/-tuottamista tukevia laitteita enemmän
  • Mikko Jordman Tuo siis, jos voidaan luopua ajatuksesta, että 1 ope ensin opettaa 25 oppilasta ja sitten kaikki puuhaavat harjoituksia yhtä aikaa.
    Entä jos oppilaat ovatkin viiden ryhmissä ja ope kiertää heidän luonaan opettamassa, ohjaamassa, neuvomassa. Ei siinä tykkiä oikein voi käyttää.
  • Mikko Jordman Eli mitä koululta halutaan, siihen suuntaan pitää kehittää a) tilat ja b) toimintakulttuuri. Menee minusta tuossa järjestyksessä - oletko koettanut esim. pitää kokousta auditoriossa, kyllä se esitelmäksi menee.
  • Mikko Jordman Teknologia on sitten jossain toimintakulttuurin ja tilojen hämärässä välimaastossa.
    9 minutes ago · Edited · Like · 1
  • Mikko Jordman Ja alkuperäiseen kysymykseen - Jukka Pietinen sen sanoi. Mutta uusiksi saa miettiä, suurinpiirtein tykin käyttöiän loppuessa 
  • Ulriikka Savela-Huovinen Erityisen palkitsevaa juuri tässä erilaisten tvt-sovellusten maailmassa olisi jos voisi opettaa vain muutamaa opiskelijaa kerrallaan ja saisi heiltä siinä tilanteessa myös jonkinnäköisen vihjeen/vasteen, että motivaatio heräsi ja jotain saattoivat oppiakin.
  • Mikko Jordman Tuo on ilmaistu tarve. Siihen pitää siis löytää ratkaisu.
    Pekka Peura on matikan opetuksessa kehitellyt yksilöllisen oppimisen mallia, jossa voi käytää tvt:tä (tai olla käyttämättä). Aika näpsästi Pekka myös käytti Socrativea niin lähtötason määrittelyyn, yhteisölliseen oppimiseen (ja eliminoi sillä opetuksen tarvetta) ja varmaan voisi käyttää myös tuohon 'vihjevasteeseen'.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Google, Apple, MS, USA ja minä

Nyt se sitten tapahtui.


Olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Saattaa olla, että USA:n viranomaiset ja siellä toimivat yritykset tekevät salaista yhteistyöltä, johon asiakkaalta ei kysytä lupaa ja joka on ainakin Suomen lakien vastaista.

Olen (olin) päättänyt luottaa siihen, että Safe Harbor -sopimus antaa suojaa ja toisaalta, että minun nettijulkisuudessani ei ole mitään sellaista, jota minun pitäisi vielä erityisesti salata, varoa tai suojella.

Nyt kaikki muuttui. Lue vaikkapa tämä juttu Hesarista ja sen jäljeen linkeistä lisää niin paljon  kuin jaksat.

Mitä tämä minulle tarkoittaa?

Google pyörittää 

  • Androidia (minulla 2 laitetta, omilla lapsilla 3, vaimolla 1, oppilailla about 400) - android kuten kaikki mobiilijärjerstelm't tallentelee taustalla ylläpitäjän palvelimelle vaikka mitä, esim. yhteystiedot... smaa tekevät lähes kaikki app'it myös, vaikka ne sentään ilmoittavat, että "nyt tämän päivityksen jälkeen luemme yhteystietosi..."
  • Google-hakua, jota käyttävät "kaikki"
  • Googlen Mail, Drive, Google+, joita kaikkia käytän
  • Google Apps For Education, jota palvelua tarjoan ylläpitäjänä 70 työntekijälle, 550 oppilaalle ja yli 200 opiskelijalle - tässä vastuu on kova.

Apple

  • minulle henk.koht. ainoa merkittävä on iOS, joka pyörii kännykässäni
  • kouluun on tulossa 30 iPad Miniä
  • samat ongelmat kuin yllä Androidilla

Microsoft

  • tässäkin koneessa Win8, joka pilvisidonnaisena varmaan lähettää dataa jenkkeihin kuten mobiililaitteetkin. En edes tiedä.
  • työkoneissa WinXP tai Win7, jotka eivät kai kauheasti lähettele?
  • pojalla WindowsPhone, joka on ihan samassa kastissa kuin Android ja iOS 

Mitä nyt?

  • Henkilökohtaisesti
    • Alkoi kiinnostaa Jolla Sailfish, UbuntuPhone, Linux, Firefox Phone - mikä tahansa, joka on poissa USAn tai minkä tahansa valtion luvattomalta urkinnalta
    • Pitää selvittää asiaa
      • edit klo 12:13: Jollan Facebook-sivuilla kysyin ja vastaus oli että puhelimen myyntiin tuloon mennessä kertovat - no en siis innostu
    • NYT
      • jatkan nylkyisten palvelujen käyttöä, mutta olen paljon tietoisempi ja mietin  enemmän
      • etsin avoimia korvaavia sovelluksia ja palveluita
      • etsin  a) suomalaisia palveluja b) EU-alueen palveluja
        • niin lähdekoodin kuin palvelimen sijainnin osalta
  • Toissä kouluttajana
    • Tästä tulee yksi tärkeä kohta: jatkan sosiaalisen media ja verkko-oppimisen ilosanoman levittämistä, mutta lisään paljon enemmän 
      • suomalaisten palvelujen mainostamista
      • tietoisuuden ja osaamisen lisäämistä
    • vähennän USAlaisten palvelujen markkinoimista ja ainakin kerron avoimesti niihin liittyvistä ongelmista
  • Töissä rehtorina
    • Joudun ennen kaikkea miettimään ja selvittämään Google Apps for Education -palvcelujnn turvallisuuden
    • pitää miettiä suomalaisia korvaavia palveluita
    • pitää nostaa oman porukan osaamistasoa tässä asiassa, niin oppilaiden, opiskelijoiden kuin opetushenkilöstön.

Kysymykset

  • Jolla? Onko se tuon ongelman ulkopuolella? Edit: näyttäisi, että ei...
  • Linux? Mikä jakelu on turvallinen?

Juuri nyt:

Vaihdan tämän oman koneeni käyttöjärjestelmäksi Linuxin, kunhan saan selvitettyä minkä distron otan. Tuskaa tuottaa uuden suhteen luominen Googlen palveluihin....

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Opettaja on vartija?

Kirjoitan kolme ratkaisua tämän päivän koulun ongelmiin ja mietin, mitkä ongelmat ne ratkaisevat

Ratkaisu 1: Opettajille tarvitaan tarkastus- ja takavarikointioikeus

Kaikissa kouluissa on kautta aikojen ollut ongelmana se, että kasvavat oppilaat pitkästyvät 45 minuutin mittaisilla oppitunneilla. Takana on toiminnallisuuden tarve ja se, että oppilas ei ikätasollaan ymmärrä, miski opettajan  hänelle tarjoama opetus on vastaanottamisen arvoista. Siksi oppilaat keksivät muuta tekemistä. Tekeminen vaihtelee ajankohdan mukaan. Kausaaliyhteys pitkästymisen ja sijaistoiminnan välillä on varma. Ennen se ei ollut isompi ongelma, koska opettajalla oli yhtenäiskulttuurissa asema-auktoriteetti. Nyt ei ole, pitää olla "hyvä tyyppi".

Ratkaisu 2: Lisätään oppimisen yksilöllisyyttä ja yhteisöllisiä elämyksiä.

Oppilaat ovat yksilöllisempiä, persoonallisempia ja erilaisempia kuin pitkään aikaan. Yhteinen kansanopetus tuotti pitkään lisääntyvää samankaltaistumista, mutta nyt globaali kansainvälistyminen ihmisten, rahan ja informaation vapaan liikkumisen myötä on kääntänyt jo 20 vuoden ajan kelkan suunnan. Seurauksena meillä on sekä koulussa lusivia ja haluttomia oppilaita että niitä, jotka osaavat opetettavan kurssin asiat jo ennen kurssin aloittamista. Väliin jää toki edelleen suuri määrä niitä, joille kurssi on tiedollisesti sopiva. Luulen, että polarisaatio vain lisääntyy. Kriittinen piste on siinä, kun pärjääjien joukko kasvaa niin isoksi, että he alkavat vaatia peruskoulukonseptin hautaamista. Niin ei saa antaa käydä ja siksi tätä kirjoitan.

Ratkaisu 3: Otetaan mobiililaitteet ja ubiikki verkkoympäristö eläväksi osaksi koulun toimintaa

Yhtäältä oppmisen paradigma on mielenkiintoisessaa tilanteesa, kun tiedäön saatavuus ja välineet tiedon rakenteluun mahdollistavat hyviun monenlaisen oppimisen niille, joilla intoa, välineitä ja oppmisen taitoa riittää. Toisaalta koulun merkityksellisyys yhteisenä kokemuksena on jos ei nyt ihan kriisissä niin ainakin kyseenalaisena, koska
a) heikommin menestyvä porukka on niin pihalla, että eivät voi kuin häiritä tunnilla ja
b) se pärjäävä porukka huoltajineen turhautuu tilanteeseen.
Asia muuttuu tragikoomiseksi, kun se ubiikki (jokapaikantieto) maailma tarjoaisi näille taitaville ja motivoituneille mahdollisuuden oppia '10 kertaa nopeammin' itse kuin  seuraamalla kipuilevan opettajan pyristelyä ryhmän edessä. Opettajalla ei ainakaan ole hauskaa. Kuka hyötyy?

Ja mistä me siis koulun kehittämisen aloitamme? 

Annamme opettajille oikeuden takavarikoida erilaista henkilökohtaista tavaraa. Oikeus muuttuu saman tien velvollisuudeksi, koska koululla on täysin jakamaton velvollisuus varmistaa turvallisuus. Kaiken pahan välttämiseksi aletaan siis tarkastaa ja tarkastaa. Mobiililaitteet on kerättävä ensimmäisenä pois, koska niillä voi kiusata. Miten käy tässä Ratkaisu 2:lle ja Ratkaisu 3:lle...

Kuka tässä kärsii?
A) Taitava koululainen, joka voisi motivoitua, verkostoitua ja oppia yksilöllisesti
B) Suomen kansantalous, koska meillä opitaan istumaan hiljaa, ei tekemään ja innostumaan
c) Suomen kansantalous, koska en näe mitään muuta taloudellisen toimeliaisuuden suuntaa kuin verkot ja mobiilit, missä Suomi voisi alueena pärjätä globaalimarkkinoilla.
d) Koululaitos, monella tasolla, vaikka sitä tässä kai yritetään suojella.


Loppusanat
Tämä oli tällainen purskahdus, kun korjataan ehjää, vaikka vieressä on ammottava reikä.

Tiedän, olen idealisti. Olen aina saanut tehdä työtä, jota rakastan. Olen toki tehnyt niitäkin hommia nuorena, jossa motiivi oli palkka ja taukojen pituus. Olen onnekas, että elämä kohteli näin. Haluaisin sen onnen myös kaikille muille. Innostuksesta ja merkityksestä syntyy vahva velvollisuus.

Miten muuten käy oppimisilmapiirille, kun opettajalle annetaan sellaisia oikeuksia, joita on poliisilla ja vanginvartijoilla, mutta ei esimerkiksi muilla vartijoilla mitenkään itsestään selvästi? 

Kysyn sitäkin, mitä aikuinen ajattelisi, jos työpaikalla voitaisiin pakottaa tyhjentämään laukku? Jatkan kyselemistä. Jos "turvallisuusvaje" on perusteluna, niin eikö vakavat jutut ole ylkeensä tapahtuneet  II asteella, jossa ollaan vapaaehtoisesti ja (lähes) aikuisia? Tuleeko tämä tarkastusoikeus siis sinnekin?

Jos meillä on huoli amerikkalaisen koulureformin rantautumisesta Suomeen (minullakin  on), niin miksi me sitten otamme ensimmäisenä sen pöljimmät piirteet?

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Puhe 1.6.2013 lukion ylioppilasjuhlassa

Hyvät ylioppilaskokelaat, arvoisat juhlavieraat ja kollegat, nykkiläiset!


Olemme kokoontuneet viettämään perinteistä suomalaisen kouluvuoden päätöstä kesän kynnyksellä. Erityisesti olemme juhlimassa nyt koulutiensä päättäviä. Teillä on takananne monta vuotta maailman parhaassa koululaitoksessa ja sen antamin valmiuksin teidän on pärjättävä tulevaisuudessa.

Koulussa olette oppineet tietoja ja taitoja, kantamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutenne. Näissä asioissa suomalainen koulu on hyvä. Aivan erityisen hyvä se on siinä, että juuri kukaan ei putoa porukasta - kaveria ei jätetä. NYK on hyvä koulu - niin yhdeksäsluokkalaisten kuin ylioppilaidenkin kohdalla valmistumisprosentti on loistava ja saadut arvosanat ovat korkeita. Siitä kiitos opetushenkilöstölle, opiskelijoille, oppilaille ja huoltajille. Olen ylpeä, että saan olla osana tätä joukkoa.

Mitä teiilä koulunne päättävillä on edessänne?

Tässä kohden päähän pitäisi laittaa “Googlen lasit”, joissa on tietokone, ääniohjaus, nettiyhteys ja näyttöruutu. Sellaiset tulevat myyntiin ensi syksynä, vaikka vielä 10 vuotta sitten päälle puettava tietotekniikka ja ns. lisätty todellisuus tuntuivat tieteiskirjojen utopioilta. Teillä nuorilla on väistämättä edessänne uudenlainen maailma ja toimintatapa, jossa tienhaaraan tullessa silmien eteen piirtyy risteyksen lisäksi lasien näytöllä kartta ja tienviitat. Kotona jääkaappia katsoessa lasien näytölle piirtyy tieto siitä, onko edessä ruuanlaittoa, ravintolaan lähtö vai pankkisaldon puuttuessa joku luovempi ratkaisu mahan täyttämiseen. Älypuhelimet ja tabletit ovat siis todennäköisesti vain alustava välivaihe kohti jotain, jossa ihmisen harkinta ja äly liittyvät joustavasti teknisiin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat uudenlaisia tapoja toimia yksin ja yhdessä. Tästä kehityksestä voi olla montaa mieltä - pitää tai inhota - mutta realismia lienee se, että suunta ei tule kääntymään erikä vauhti hidastumaan.

Työn maailmassa

 tehtaat ovat jo lähteneet Kiinaan ja insinöörityö on seuraamassa perässä. Design ja kulttuuri odottavat vuoroaan eikä edes pieni kielialueemme kovin pitkään suojaa meita tällaisenkin työn valumiselta pois. Meidän - eli teidän - on siis oltava entistä parempia, toimittava yhdessä ja löydettävä keinoja pärjätä maailmassa, jossa työ seuraa rahaa, joka liikkuu sekuntin tuhannesosissa maailman kolkasta toiseen. Valtioiden rajat eivät niitä pidättele. On keksittävä uusia tapoja toimia, tehdä työtä ja tuottaa, osana koko maailman kokoiseksi lajentunutta kylää. Haaste on siinä, että Suomessa emme ole vielä oikein löytäneet paikkaamme tässä uudessa maailmassa.

Miltä maailma siis näyttää tänään ja miltä sen tulevaisuus?

Minusta maailma näyttää kauniilta ja toiveikkaalta. Ihmiskunta on edennyt huimin, yhä pidentyvin askelin ja kehittänyt myös uusia ongelmia. Mutta onko joku syy ajatella, että kehitys nyt pysähtyisi ja ongelmia ei ratkaistaisi? Ei ole - uskon, että te nuoret ja teidän jälkeenne tulevat ratkaisette nykyiset ja tulevat ongelmat paremmin kuin osaamme edes arvata.

Meillä ei ole teille tarjolla valmista maailmaa,

mutta oletteko te sellaista pyytäneetkään? Teille on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin mahdollisuuksia kasvaa omaan täyteen mittaanne, löytää omat lahjanne, sitoutua toimimaan yhdessä, löytää tärkeitä asioita, joiden puolesta koette velvollisuutta ja koette tekevänne jotain tärkeää. Olevanne osa jotain itseä suurempaa, suurta kertomusta, joka alkoi ennen ja jatkuu jälkeenne.

Paikalla on myös toisenlaisia juhlan päähenkilöitä. 

Kappale koulun pitkää ja hienoa historiaa on läsnä riemuylioppilaidemme myötä. Itse olen syntynyt suurin piirtein heidän ylioppilasjuhliensa aikakaudella, joten en voi väittää siitä juuri muistavani. Vaikka tekninen maailma ja elintaso olivat toiset, moni asia lienee kuitenkin samoin kuin tuolloin. Noihin aikoihin oli koettu toinen ajanjakso, jolloin yhteiseen hiileen puhaltaminen oli ainoa keino selviytyä. Riemuylioppilaiden ikäluokka rakensi suomalaisen hyvinvoinnin ja nyt teiltä nuorilta tarvitaan uudenlaista otetta kaikkien yhteisen hyvän säilyttämiseen ja lisäämiseen.

Hyvät ylioppilaskokelaat

Teillä on tarjolla maailma, jollaista ei edes muutama vuosi sitten kukaan osannut ennustaa. Me emme osaa ennustaa millainen maailma on 2020 saati 2050. Maailman haasteet ovat suuret, mutta ennenkaikkea sen mahdollisuudet ovat valtavat. Valmiita polkuja äidiltä tyttärelle ei ole enää olemassa, joten maailma edellyttää uudenlaisia taitoja. Teiltä edellytetään itsetuntemusta, itseohjautuvuutta, sosiaalista tietoisuutta ja ihmissuhdetaitoja sekä vastuullista päätöksentekoa. Teiltä yksinkertaisesti edellytetään enemmän kuin meiltä aiemmilta sukupolvilta, mutta teille myös tarjotaan paljon vastineeksi. Olen vakuuttunut, että te vastaatte tähän haasteeseen ilolla ja antaumuksella.

Ylioppilaaksijulistaminen 

Jaan nyt ylioppilastutkintotodistukset sekä lukion päättötodistukset. Kutsun ryhmänohjaajat Arttu Lehtosen ja Jyrki Leppäniemen jakamaan ylioppilaslakit.
>Lakkien jako>
Seuraa ylioppilaaksi julistaminen. Pyydän kokelaita nousemaan ylös.

Koska olette suorittaneet hyväksytysti lukion oppimäärään kuuluvat opinnot ja läpäisseet niihin perustuvat ylioppilastutkinnon kokeet, olette suorittaneet koko ylioppilastutkinnon. Merkiksi siitä saatte oikeuden kantaa ylioppilaslakkia. Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuutuksella julistan teidät ylioppilaiksi. Pankaa ylioppilaslakki päähänne.

Hyvät ylioppilaat!

Nyt kun tiemme ovat eroamassa, haluan kiittää teitä koko ikäluokkaa yhteistyön vuosista ja erinomaisista opiskelutuloksista omasta ja koko koulun puolesta. Toivotan teille, hyvät ylioppilaat, parhainta onnea ja menestystä elämässänne.

Onnittelemme uusia ylioppilaita nousemalla seisaalleen ja laulamalla yhteisesti perinteisen ylioppilaslaulun Gaudeamus igitur.

- ja puheen ulkopuiolelta:

Kaikille oikein hyvää kesää :)