Minä - rehtori digiajassa

Nurmijärvellä alkaa huomenna kaikkia rehtoreita koskeva koulutus "Rehtorit digiajassa". Päätin kirjoittaa, millaisessa digiajassa minä elän. Toisaalta yksi opettaja sanoi, että olen esimerkki siitä, millaiseksi  ihminen tulee digistyessään oikein pitkälle. No, tällä tavalla olen tullut, tällaiseksi:

Joka aamu alkaa ja myös päivä päättyy sosiaalisen media silmäilyllä. Tähän liittyvät seuraavat palvelut

Feedly

Seuraan 270 blogia tai muuta syötettä. Se ei ole mitenkään mahdollista ilman "sanomanlehden selaamiseen" verrattavaa välinettä. Sellainen on Feedly. Se näyttää minulle lööppimäisesti kaikki uudet jutut, joista sitten avaan mielenkiintoiset. Paras väline lukemiseen on tabletti, ei pc.

Hootsuite, TweetCaster

Twitter ja Facebook ovat mainioita välineitä, mutta tavaraa tulee liikaa. Otsikossa mainitut mahdollistavat monen asian saamisen samalle ruudulle: Twitter-virta, tietty twiittaaja, tietty #hashtag...

Hesari

No, sen te jokainen tiedätte. Luen sitä. Erona paperiseen on, että jaan ajatukseni Twitteriin ja Facebookiin. Useimmiten ei vielä siihen aikaan ketään muuta kahvipöydässämme istukaan.

Twitter

Twiittaan lähes päivittäin ja usein paljonkin. Osallitun keskusteluihin, kommentoin ja joskus kyselen.Twitter on mainio välinen seurata, mitä on meneillään

Facebook

Päivitän vähän "tilapäivityksiä". Osallistun ryhmiin - nämä ovat nykyään tosi tärkeitä foorumeita. Seuraan aika vähän uutisvirtaa.

Scoop.it

Voin kerätä yhteen aiheeseen liittyvät linkit tänne, suoraan klikkaamalla selaimen palkissa olevaa "nappia". Voin kommentoida linkkiä ja jakaa sen edelleen. Kerään seuraavia Scooppeja:

• Mielikuvituskoulu
• GoogleAppsForEducation
• Robotiikka, rakentelu, ohjelmointi, arduino
• Tabletit

Tähän kuuluu myös muita, kuten:

YouTube

YouTubea käytän niin kuin kaikki muutkin. Katselen mielenkiintoisia juttuja ja tilaan kaikkein mielenkiintoisimpia tekijöitä. 

  

Jos haluat oppia jotain, ohje etsitään nykyään YouTubesta, oli kyse sitten ihan mistä hyvänsä. Vaikka teksti on oleskeli luontevaa tapa tutustua jonkin asian, teksti ei koskaan ole videoita kätevämpi ohjeen tekemiseen ja toisaalta ymmärtämiseen.

Tavoitteena olisi aloittaa myös vlogaaminen, mutta kynnys on osoittautunut yllättävän korkeaksi :)

YleAreena

Tätä lähinnä kuuntelen, esimerkiksi pyörää ajaessa. Kuuntelen YlePuheen mainioita ohjelmia: Maria Pettersson, Perttu Häkkinen, Kalle Haatanen, Jari Sarasvuo. Suosittelen!

TedTalks

Mainioita inspiraatiopuheita löytyy täältä.

Netflix

En katso oikeastaan ollenkaan telkkaria. Silloin kun haluan viihdettä, katson Netflixiä. Harvoin.

Oma julkaiseminen

Usein käy niin, että Hesari saa kirjoittamaan jotain Twitteriin tai Facebookiin. Se saattaa johtaa ajatukseen, joka kaipaa laajempaa pohtimista ja päädyn blogaamaan.

Blogit

Blogien kirjoittaminen on minulle tosi tärkeää. Se on ennen kaikkea omien ajatuksien selvittämistä ja jonkinlaista "julkaisemistakin". Saatu palaute ja käyty keskustelu kannustavat. Keskustelu käydään nykyään useimmiten Facebookissa, joskus Twitterissä ja hyvin vähän suoraan blogin kommenteissa.

IFTTT

Haluan kertoa muille, kun bloggaan. Voisin laittaa twiitin ja laittaa face-päivityksen. sen voi tehdä helpomminkin. IFTTT tekee seuraavaa (kun määrää sille säännöt)

Kun [bloggaan] -> [twiittaa] => {Blogasin (tekstin aihe}

Kun [bloggaan] -> [päivitä FB] => {Blogasin (tekstin aihe}

Animoto

Tee kuvista ja videopätkistä näyttävä video. Opettajille edu-lisenssi., joka ei maksa. Helppo ja kiva, vähän simppeli kyllä. Alla esimerkki, tekijänä Paavo silloin 12v.

Elämän historia

Ei julkaisemista, mutta ylläpitämistä

Facebook-ryhmät

Ylläpidän ryhmää GAFE Finland - Google Apps For Education Suomi, jossa jaetaan kokemuksia ja tietoja sekä kysytään neuvoa. Sellaista ei vain ollut, joten perustin sen.

Tapahtumat yms.

Vedän Kuumapop-sceneä, en oikein keksi sille parempaakaan sanaa. Kuumapop on tapahtuma, sarja tapahtumia sekä tapa ajatella uusiksi. Kuulun myös ajatuspajaan nimeltä Mielikuvituskoulu.

Olen myös Koodaustunti perustaja ja ylläpitäjä. Koodaustunnilla on myös Facebook-tapahtuma https://www.facebook.com/events/552063884884177/.

Perustyökalut, joita käytän rehtorina ja opettajana

Rehtorina

Any.Do

Ajanhallinta- ja tehtävälistasovellus, joka on minulle korvaamaton. Integroituu hyvin Chrome-selaimeen ja antaa mm. tehdä sähköpostista tehtävän. Kuva tabletista:

Trello

Trello on mainio suunnittelun, projektityön ja työn jakamisen/seurannan väline. Ja kekseliäästi sitä voi käyttää moneen muuhunkin. 

Evernote

Sveitsinarmeijan linkkari. Väline, jolla voi tallentaa kaikkea - linkkejä, muistiinpanoja, kuvia, videoita - ja käsitellä niitä muilla laitteilla, järjestellä ja jakaa. Erittäin monipuolinen!

ja liukuen kohti opettamista:

Helmi-Wilma

Kaikki tietää :)

Mindomo

Yksi monista mindmap-työkaluista. Käytän, koska siitä saa suoraan esityksen ja koska se toimii hyvin selaimessa, työpöytäohjelmana ja Android-laitteissa.

Google Apps for Education

on Googlen ilmaiseksi kouluille tarjoama palvelu, jossa kaikilla on tunnukset, sähköpostit, yhteiseditoitavat dokumentit, ryhmät, kalenterit. Korvaamaton, kun käytön on aloittanut. NSA tietysti mietityttää. Vaikka on ilmainen, olen tietoinen, että totutamme tässä Googlelle käyttäjiä, Vaihtoehdoissa on sama pulma (Microsoft, Apple). Kerron ihan lyhyesti GAFEn eduista:

• käyttäjätunnukset ja ryhmät: koulu voi luoda tunnukset ja tehdä ryhmiä ('7lk', joka kuuluu ryhmään 'oppilaat'; 'opettajat'; 'koulu', johon kuuluvat kaikki. Myös ulkoisi käyttäjiä voi olla mukana kuten 'johtokunta')
• sähköposti GMail, jossa on käytössä em. ryhmät
• Tiedostojen jako Drive, jossa voi jakaa käyttäjille tai ryhmille; katselu-, kommentointi- tai muokkausoikeudella
• Tärkeitä tiedostoja voi myös säilyttää siellä - kaikilla on aina sama, ajantasainen versio
• lomakkeet on tosi näppärä väline kyselyihin
• kalenteri, jossa tapahtumia voi jakaa samoilla periaatteilla; myös tiloista voi tehdä kalenterin 
• helposti muokattavat sivustot, esim. kotisivujen tekemiseen
• Hangout-videoneuvottelu, jossa voi myös samassa ikkunassa editoida yhteistä dokumenttia 

YouTube ei kuulu GAFE-pakettiin, mikä on vähän harmi. Ilmainen ja mainio palvelu kaikkiaan.

Answergarden

Helppo tapa kerätä mielipiteitä tai teemaan liittyviä ajatuksia

Socrative

Mainio yksinkertainen, mutta nykyään myös monipuolinen väline opetuksen vuorovaikutteisuuteen. Jokainen oppii käyttämään ja toimii kaikissa laitteissa! 

Todaysmeet

Yhden kokouksen twitter :)

Oppimisympäristöt

Pedanet

Suomalainen mainio verkko-oppimisympäristö, johon integroituu hyvin E-Oppi-kustantajan materiaalit. Pilotoimme näitä peruskoulussa Opus-hankkeessa

Tabletkoulu 

Toinen verkko-oppimisympäristö, jota pilotoimme lukiossa (Sähköinen lukio -hanke)

Sekalaisia palveluita, joita käytän silloin tällöin, jossain tietyssä tilanteessa tai olen joskus käyttänyt

LinkedIn

Ammatillisen verkostoitumisen väline, jossa en ole kovin aktiivinen, mutta käytän.

Foursquare

Paikantamispalvelu, jota osaan käyttää ja välillä käytin paljon, nykyään, kun haluan halvemman hampurilaisen Hesessä.

Murobbs

Ihan perinteinen keskustelualue. Tällaista se oli 20 v sitten ja on siis vähän vieläkin :)

(Sometu-)Ning

Yhteistyöalusta

Wikispaces

Wikialusta yhteisölliseen tuottamiseen.

Prezi

Esitysgrafiikkaa, joka oli vuosi sitten ihmeellistä ja nyt yhtä tylsää kuin powerpoint.

Popplet

Popplet on suoraan selaimessa toimiva suunnittelu- ja mindmaptyökalu, jolla tehdään "kuplia, joita voi yhdistellä ja liikutella. Voi jakaa, tehdä yhdessä ja mahdollistaa myös esityksen. Helpompi kuin Prezi

Dropbox

Yksi pilvipalvelu, jota käytin pelkästään ennen kuin Googleen tuli online-yhteiseditointi

Diigo

Sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu. Käytin vielä vuosi sitten tosi paljon, mutta nyt en enää juurikaan. Evernote ja Scoop.it ovat korvanneet sen tällä erää.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Chrome-selain

Selaimella on väliä. Selain tallettaa salasanat, antaa jatkaa samasta kohdasta eri koneella, on alusta laajennuksille, jotka helpottavat elämää.

Coaching - pääsin coachattavaksi

Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, miltä minusta tuntuu olla rehtori.

Eilen alkoi coaching-prosessi, jossa tuota asiaa puretaan. Koska se on niin oma juttunsa, teen siitä prosessista kokonaan oman bloginsa.

Miltä minusta tuntuu olla rehtorina: http://rehtorina.blogspot.fi/

Kansallinen pilvioppimisympäristö, opetusministeri?

Tuli vain mieleen.

Tämä on esimerkinomainen ajatusharjoitus:

On olemassa pilvipalvelu tiedostojen jakamiseen ja betana myös yhteiseditointiin: Owncloud - open source ja eurooppalainen!

On olemassa esimerkiksi Pedanet - korkeakoulun yhteydestä ja suomalainen! Pedanetin kakkosversio on oikeasti mainio toimintaympäristö.

On olemassa esimerkiksi Helsingin Yliopiston MOOC - avoin verkko-oppimisympäristö.

Minusta meillä on tuossa olemassa valmiina kaikki palikat, joita opetusministeri kävi Viroista kyselemässä. Ryhdyttäiskö töihin eikä käytettäisi aikaa komiteoihin.

Palikat voi valita toisinkin, kunhan valitaan. Tämä syntyi tässä kahvipöydässä, dialogissa Hesarin ja suomen kanssa.

Miltä minusta tuntuu olla rehtori

Rakastan oppimista. Rakastan sitä, että tulee toisenlaiseksi, uudenlaiseksi, kehittyy ihmisenä uudelle kokemisen tasolle. Siksi, joka oli omassa sisimmässä, vaikka sen olemassa olosta ei vielä tiennytkään.

Rakastan sitä opettajuutta, jossa saa olla saattamassa toista tuon kokemuksen äärelle.

Rehtorin työ on minulle ihan se uloin kehä, jolla pystyn olemaan. 


Yhtäältä haluan pelastaa maailman ja varmaan haaveilen salaa suuresta julkisuudestakin. Silti en pysty elämään vain siellä ylätasolla.

Rehtorin työhön tulee koko ajan lisää byrokratiaa ja velvoitteita tehdä se-tämä-tuo aikataulussa. Ymmärrän loistavasti sen byrokratian, jolla vähennetään virheitä ja tehdään työ luotettavammin  ja paremmin.

Inhoan sitä byrokratiaa, joka vähentää a) aikaa katsoa silmiin ja kuunnella sekä b) itse silmät palaen puhua ja tulla kuulluksi.

Siksi puhun koulusta pyhänä paikkana. Oppimisen paikkana. Ihmisenä ja ihmisyyteen kasvamisen paikkana. Minulle ei kelpaa koulu, joka toimii hyvin ja toteuttaa "monia yhteiskunnallisia tehtäviä".

Tiedän, että tämä kokemus ja toimiminen ison koulun rehtorina on ristiriitainen yhtälö. En vain osaa elää ilman sitä. Tykkään kyllä saada palkkaa ja se on yksi kiistämätön syy olla rehtori. Suurempi on kuitenkin se, että haluan olla tämän pyhän paikan sisällä, en huutamassa sen ulkopuolelta.

Meitä uhkaa rokotus, rokottamattomuus, säteily ja tyhmyys

Hesarissa on tänään maininta "kohurokotus" - sinänsä kulmia nostattavaa, että tuollainen termi ilman mitään lainausmerkkejä on Hesarin omassa tekstissä.

Joku  vaahtoaa sähkömagneettisen säteilyn vaaroista, kuka mistäkin dietistä tai sen puutteeesta. Joku ei mistään.

Yhtä kaikki, ei auta tähän ulkoluku. Ei ole olemassa sellaista "perustietojen varantoa", jonka varassa voisi tehdä arvioita jonkun infopurskeen merkityksestä. Pitää toki tietääkin jotain - aika paljonkin.

Ennen kaikkea pitää kuitenkin  pystyä  - tässä ja nyt - missä ja milloin vain - tarkistamaan tiedot ja muodostamaan oma kanta esitettyyn asiaan. Minusta koulun OPS pitää ihan tuosta syystä tehdä rohkeasti toisin. Emme pystyne määrittämään kovinkaan kattavaa tietämisen perusvarantoa opetusksen perustaksi edes kymmenen vuoden säteellä. Pystyisimmekö määrittämään sellaisen kokemusten ja taitojen yhdistelmän, joka olisi järkevä nyt näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan? Yritän.

Koulun käytyään ihmisellä pitää olla repussaan
- vilpitön, välittävä kiinnostus muita ihmisiä kohtaan lähellä ja kaukana
- vilpitön välitön kiinnostus maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan
- edellisistä kumpuava innostus oppia koko ajan lisää
- taitoa, tunnetta ja tietoa niin, että edelliset asiat ovat mahdollisia.

Ja kun OPS taaskin tulee äkkiä liian täyteen, karsiminen aloitetaan tuon neljän kohdan listan alapäästä  

(Huomaatteko muuten, että listani olisi ollut niin paljon helpompi kirjoittaa englanniksi. Meillä ei ole suomen kielessä edes selviä sanoja uuden opetussuunnitelma-ajattelun rakennuspuiksi. Ei ole ihme jos keskustelu on vähän hajanaista.)

Uusi opetussuunnitelma

 Some rights reserved
by Robin Hutton

Taas heräsi ajatusleikki some-keskustelussa.

Tehdään kokonaan uusi opetussuunnitelma:

Lapsen ja ryhmän tehtävänä on käydä läpi koko inhimillisen kulttuurin kehityskulku. 

Opetellaan taidot siinä järjestyksessä kuin ne ovat ihmiskunnan kulttuurisessa evoluutiossa kehittyneet. 

Samalla syntyy tiedollista sivistystä historiasta ja tieteellisen tiedon rakentumisesta.

Mitenhän tuollainen toimisi :)

 Some rights reserved
by caswell_tom

Kokeillaan oppimislähtöistä koulua

Luin tänään Petri Lounaskorven päivityksen mielenkiintoisessa Facebook-keskustelussa. Se herätti ajatuksen, siitä miten koulua voisi ihan käytännöllisesti kehittää. 

Tausta:

Petri Lounaskorpi No nyt ollaan pääsemässä asian ytimeen. Ei ohjelmoiti, robotiikka ja mutta jo 90 -luvulla kouluissamme käytetyt tavat opettaa tietotekniikan käyttötaitoja. Kyse on kirjoitustaidon tasoisesta kansalaistaidosta (Strategia 1995), jota pitäisi opettaa myös samalla intensiteetillä. Niiin kauan, kun meillä ei ole opetussuunnitelmaillisia taitotavoitteita tietotekniikan osalta opetussuunnitelman sisällä, oppitunteja (lue oppilaan konekontaktiaikaa) ei käytetä taitojen opetteluun tai harjoitteluun. Kuka Opettaisi Opettajat Opettamaan Oppijat Opiskelemaan uusissa Oppimisympäristöissä? -lihavointi Mikon

Pekka Peura: ”Sanoin opiskelijoilleni…, että kurssin lopussa oleva koe on vapaaehtoinen ja se ei vaikuta kurssin arvosanaan. Sanoin myös, että he saavat itse päättää omat arvosanansa. Pelkoni siitä, että antavatko kaikki nyt itselleen arvosanaksi 10, osoittautui täysin aiheettomaksi. Kukaan 55 opiskelijastani ei antanut itselleen arvosanaa 10!”

Mistä on kyse

Tavoite

• aidoista "suurista kysymyksistä" nouseva oppiminen
• tässä ajassa elävien uusien taitojen oppiminen - niiden, joihin opettaja ei mitenkään ole koulutuksessaan valmistautua
• innostus, yhteisöllisyys, merkityksellisyys, kokemuksellisuus, toiminnallisuus - näitähän koulusta kai puuttuu oppilaan kokemuksen mukaan? Ja se taas tuottaa opettajalle ratkaistavia.

 Some rights reserved
by TED Conference

Törmätään ainakin seuraaviin ongelmiin:

• opettajan ajanpuute
• arvioinnin vaatimukset
• opettajan hallinnantunne, siis asian-, tilanteen ja oppilaiden/ryhmän hallinta

Jotta asian voisi käytännössä toteutua, nuo ongelmat pitää saada ratkaistua.

Ratkaisu: OPPIMISLÄHTÖINEN KOULU -kokeilu

 Some rights reserved
by Maria L. Mata

Rakennetaan kokeilu

• ajallisesti rajattu
• esimerkiksi 1 kuukausi tai 1 jakso
• tai 1-2 tuntia tyyliin SOLE 
• otetaan lähtökohdaksi se, että opettajan ei tarvitse arvioida numeerisesti vaan niin, että oppija saa oikeellista palautetta oppimisestaan itseltään ja muilta (Pekka Peuran blogiteksti)
• opettajan rooli
• ohjata ja johtaa oppimisprosessia niin, että kohteeksi valikoituu mielekkäitä ja oppilaille merkityksellisiä suuria kysymyksiä tai tarpeellisia taitoja  
• opettajan EI tarvitse perinteisessä mielessä hallita asiaa ja oppimistilannetta, koska kyse on yhteisestä taidon harjoittelusta tai vastauksen hakemisesta suureen kysymykseen, johon ei ole tarpeen löytää ainoaa oikeaa vastausta. 
• opettaja käyttää oppituntien ulkopuolisen valmisteluun ja arviointiin 'varatun' ajan 
  aikansa 
• vaikka yksin, mutta toivottavasti yhdessä f2f tai onlife
• perehtymällä itse valitun kysymyksen teemaan tai valitun taidon harjoitteluun
• oppimistilanne
• opettaja on 
• kanssaoppija ja oppimisen johtaja.
• toimii oppimistilanteessa mentorina, kanssaoppijana, johdattavien kysymysten esittäjänä ja kiinnostuneena kuuntelijana - minimaalisen puuttumisen pedagogiikan mukaan - ei opettajana, joka tietää ja varmistaa oppilaan tietoa.
• oppilas
• toimii ryhmässä
• harjoittelee taitoa
• etsii vastausta suureen kysmykseen ja raportoi sen 

• prosessi alkaa yhteisellä virityksellä ja päättyy yhteiseen koontiin
• tavoitteena ei ole hallinta, vaan aito oppiminen
• pyrkimyksenä on hälventää formaalin, informaalin ja nonformaalin oppimisen raja-aitoja (jota tulevat oletukseni mukaan vastustamaan kaikki - oppilaat, huoltajat, kouluinstituutio, opettaja varmaan vähiten) 
• toimintamalli
• oppiminen rakennetaan yhteisölliseksi (SOLE on hyvä peruslähtökohta - ohje, kokemuksia) 
• oppilaat arvioivat itse omaa ja toisten onnistumista, mutta niin että arviointi on oikeasti toimintaa arvioivaa eikä perinteisen arvioinnin korvaavaa pakkopullaa
• opettaja tekee toiminnasta dokumentointia - videolla, blogitekstillä tms.

Yhteenveto

• ajallisesti rajattu kokeilu
• ei arviointia
• opettajan tarvitsema lisäaika syntyy siitä, että ei tarvitse arvioida eikä tehdä perinteistä oppituntien valmistelua/arviointia

Voisiko koulu toimia näin? Tai sehän toimii monesti näin jo  nyt, mutta voisiko näin toimimalla saada jokaisen opettajan uskaltamaan pois totutuilta poluilta?

Suomalaisen koulun tulevaisuus

Millainen on suomalaisen koulun tulevaisuus? Sitä en tiedä ja toisaalta, sitä haluan olla itse tekemässä. Juuri siksi on niin innostavaa olla koulussa töissä, juuri nyt.

Hahmottelen tähän niitä teemoja, muilta ja omia, joiden suuntaan koulun pitäisi nyt minun nähdäkseni kehittyä.

Teemat

1. Koulu vapaana perinteisestä koulutilasta
2. Kokemuksellisuuden merkitys nykyisessä elämystulvassa
3. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus
4. Suurien kysymyksien koulu
5. Teknologia, yhteiskunta, oppiminen, koulu

Suomessa on pitkä ja hieno kouluhistoria - vaatimattomista lähtökohdista on saatu aikaan kansallinen, kansainvälinen menestystarina. Tässä tarinassa koululla on ollut merkittävä rooli. Suomessa jos jossakin on ollut yhteiskuntaluokkien välistä solidaarisuutta ja mahdollisuutta säätykiertoon. Omilla lahjoilla, ponnisteluilla, taidoilla on ollut mahdollista päästä elämässä eteenpäin. Onko koulu syy vai seuraus, sitä kannattaa miettiä. Onko niin, että yhteiskuntamme on sellainen että se tuottaa näitä hyviä asioita aika lailla koulun  tms. intituution arkitoimista huolimatta? Vai onko niin, että yhteiskunnallinen  arvopohja tuottaa tällaisen kouluinstituution?

Onko joku asia muuttunut ja jos, niin mihin suuntaan? Itse näen, että olemme ottaneet rusinat globalisaation pullasta ja nyt on syötävä koko pulla. Ilman pullaakaan emme voi elää, eli vaihtoehtoa palata johonkin impivaaraan ei ole olemassa. Eikä sitä itse asiassa ole koskaan ollutkaan. Ainakin oma historian ymmärrykseni sanoo, että olemmem olleet osa kansainvälistä yhteisöä jo satojen vuosien ajan. Nyt yhteydet vain ovat globaaleja ja salamannopeita. 

On koulun ja suomalaisen yhteiskunnan kulttuurievolutiivisen muutoksen aika - entisiä vahvuuksia kehittämällä valmistaudumme eiliseen. Nyt on löydettävä sivistysvarannostamme niitä 'kulttuurigeenejä', jotka ovat aina olleet siellä, mutta jotka nyt muuttuvat säilymisen ehdoksi. 

1. Suurien kysymyksien koulu

Viime viikon Kuumapop-tapahtumassa pidin itse pajaa aiheena SOLE -Self Organized Learning Environment, jonka on kehittänyt Sugata Mitra. Keskustelussa jäin itse pohtimaan tuossa metodissa keskeistä "suurten kysymyksien" teemaa. SOLE-metodin onnistumisessa keskeistä on, että opettaja osaa kysyä aitoja, suuria kysymyksiä. Oikeastaan muuta opettajan ei tarvitse osatakaan, kunhan on aidosti kiinnostunut oppilaistaan ja heidän oppimisestaan sekä ymmärtää minimaalisen puuttumisen pedagogiikan. SOLE-kertomuksia voit lukea täältä.

Jäin miettimään, voisiko koulun organisoida kokonaan suurten kysymyksien varaan? Niin , että oppilaat tulevat kouluun ykkösluokalle ja löytävät ensi yhden niin suuren kysymyksen, että sitä kannattaa pohtia. Kun se on pohdittu, valitaan yhdessä uusia kysymys. Voisiko koulu kokonaisuudessaan rakentua näin? Ehkä niin, etttä maaliskuussa opettaja käy oppilaidensa

, heidän huoltajiensa ja sen jälkeen rehtorin kanssa keskustelun: "Näitä olemme tehneet, onko jotainmihin pitäisi nyt keskittyä?" Teema johtaa suoraan  kokemuksen, osallisuuden ja merkityksen teemoihin, joita pohdin alempana . 

2. Koulu vapaana perinteisestä koulutilasta

Mikä on muuttunut kun itse olin 13v vuonna 1975 ja nyt, kun poikani on  samanikäinen?

Ainakin se, että 70-luvulla tieto oli kahden instituution käsissä - koulun ja kirjaston. Tieto oli talossa. 

Nyt tieto on joka paikassa ja taitoja voi hankkia kaikkialla. 

Kirjasto on hakemassa uusia suuntia ja säilyttämässä parhaat entisestä. Täyteen ämpäriin ei silti saa lisää tavaraa ottamatta jotain  pois. Koulun pitää heti tarttua tähän samaan haasteeseen.

Onko koulun aika ohi? 

Minusta ei ole, mutta koulun on muututtava oppimisen taloksi opettamisen talosta. Aki Puustinen kirjoittaa blogissaan Sofa school 24/7 ? "Sohvakoulusta" seuraavia periaatteita, jotka ovat minusta hyvin oikeansuuntaisia - jos nyt ainakin peruskouluikäisiltä ottaisin tuon "istumisen" pois. Aina ei siis tarvitse olla talossakaan ollakseen koulussa.

When I was teaching history in my class I suddenly got an idea of classless school - Sofa school. Everywhere you sit down there is a school. Simple.

1. Open 24/7
2. No school buildings and limited staff
3. Only moderator or facilitator
4. #sofaschool chat every day 2-3 hour
5. Materials in clouds (Dropbox, Google Drive, iCloud)
6. Learning via discussions and dialogue
7. Informal and unformal learning
8. Global classroom and intercultural students
9. Languages English, Chinese, Spanish
10. Voluntary and crowdsourcing
11. No curriculum : "what do you want to learn" ?
12. Social aspect : student get passion to see their classmates and there will be meeting and encounters
13. "Everyone is a teacher and everyone is a student"
- http://apuustin-leadership.blogspot.fi/

3. Kokemuksellisuuden merkitys nykyisessä elämystulvassa

Maailmamme on muuttunut, kiistämättä. Vauhtia on lisää, elämyksiä tarjotaan ja haetaan kiihtyvällä tahdilla. Kaiken nopeus on niin kovaa, että myös kilpailu muuttuu raastavaksi ja pärjääminen vaatii jatkuvaa ponnistelua ja näkyvyyttä. Toisaalta "vastapainona" rankalle tahdille vapaa-ajalle tarjotaan entistä räjähtävämpiä elämyksiä. Mitä pitäisi tehdä?

Itse näen kasvattamisen ja koulun tehtäväksi laajentaa - kunnioittavasti ja kiinnostuksen herättämisen kautta - kasvavan nuoren kokemusta. John Deweyn mukaan ihmisen kokemus on sidottu ihmisen toimintaan ja tekemiseen. Koulun pitäisi tarjota toimintaa, jonka kautta kokemus jäsentyy uudelleen mielekkäällä tavalla. Kokemus on myös yhteisöllistä - suurin osa kokemastamme on yhteistä ja vain pieni osa itse asiassa yksilön omaa kokemusta. Koulun pitäisi siis vapautua istumisesta, kuuntelemisesta, lukemisesta - yhteiseen tekemiseen, keskusteluun, dialogiin ja tuottamiseen. 

Tärkeää on myös muistaa se, että kokemus muuttuu ja häiriintyy. Tarvitsemme kykyä ja mahdollisuutta jäsentää uudelleen kokemustamme. Siihen tarvitsemme esteettisiä kokemuksia ja sivistyskasvatusta. Taide on esteettistä kokemusta puhtaimmillaan, kokemus siitä, miten asia "voisi olla" tai ihannetilassaan vailla realiteettien rajoja olisi. Itselleni yhteisöllinen, uudelleen jäsentävä kokemus voi olla soljuva bändisoitto tai oma mitätän panos salibandyjoukkueessa - kun ilman sanoja kokee olevansa osa suurempaa kokemusta. Joskus myös voimaannuttava dialogi, mutta siinä haasteet ovat paljon suuremmat.

4. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus

Tuoreessa kirjassaan "Apina pulpetissa" Tommi Hoikkala ja Petri Paju kuvaavat koulua nuorten kokemana. Voi olla, että itse tilanteessa ja sen kokemuksessa ei ole paljonkaan eroa aiempiin aikoihin. Sen sijaan nuorten maailma koulun ympärillä on muuttunut. Nuoruus ei ole mikään aika, jolloin valmistaudutaan lapsuuden leikkien jälkeiseen "aikuisten oikeaan maailmaan". Ainakaan niin ei näytä olevan, kun nuoruutta venytetään yhä pidemmälle ja samat asiat ovat merkityksellisiä niin 15 kuin 50 vuotiaille.

Koulun täytyy siis muuttua paikaksi, jossa 'koulun yhteisöllisyyden kehien' sisällä nuori voi kokea aitoa osallisuutta sekä omien tekojen merkityksellisyyttä, jäsentää kokemustaan osana yhteisöänsä tässä ja nyt.

Pekka Peuran käsittelee blogissaan "Ahdistusvapaa koulu"n teemaa: "Opettakaa heitä arvioimaan omaa osaamistaan, omaa oppimistaan ja omia opiskelutaitojaan. Ja luottakaa oppilaisiinne, luottamus kyllä palkitaan." Osallisuutta, merkityksen kokemusta tässäkin, niin opettajille kuin oppilaille.

5. Teknologia, yhteiskunta, oppiminen, koulu

"Kouluissa ja yliopistoissa tulee lopettaa teknologisen imperatiivin toteuttaminen. Filosofi Timo Airaksinen (1995, 235) on sanonut, että ihmisen pitää asettaa päämääränsä itse, tekniikasta riippumatta, ja vasta sitten valittava tekniikka. Myös ekofilosofi Henryk Skolimovski (1987, 190) kritisoi teknologiaa sanoen, ettei se ole pelkästään myönteinen asia, koska mitä enemmän informaatioyhteiskunta tai tietokoneet ottavat vallan ja riistävät ihmisiltä vastuun, sitä enemmän ihmisyytemme näivettyy. Tulee huomata, ettei erehdys ollut teknologinen, vaan filosofinen, ja myös kasvatusfilosofinen." (Matti Taneli 2012, 233-234)

Olen Matti Tanelin kanssa samaa mieltä siitä, että teknologia teknologian vuoksi on typerää. vielä typerämpää on tuetyn brandin teknologia itsensä vuoksi. Itselle teknologia on harrastus, mutta en katso sen olevan osa sivistyskasvatusta sen enempää kuin muidenkaan harrastusten.

Mikä on siis alaotsikossa mainittujen käsitteiden vuorovaikutus?

1. Teknologia on väistämätön osa yhteiskuntaa - siitä ei ole mahdollista luopua.
2. Teknologia mahdollistaa monia asioita, joita ennen ei ollut mahdollista tehdä ollenkaan tai ne olivat oleellisesti hankalampia .
3. Teknologia asettaa yhteisölle ja yksilölle aivan uudenlaisia haasteita mm. itsesäätelyyn - millaiset elämykset vievät ihmistä ja millaisia teknologioita ihminen osaa ja haluaa hyödyntää omassa toiminnassaan.
4. Yhteiskunnan teknologistuminen tulee kiihtymään niin, että emme osaa ennustaa edes kymmenen vuoden päähän 2023, mikä on arkea silloin. Pelottavan lyhyt tähtäin!
5. Teknologinen osaaminen on oleellinen  osa sitä taitoperustaa, jonka varassa niin yksilön kuin yhteisön menestyminen lepää.
6. Koulun tehtävä, sellaisena kuin se Suomessa on haluttu nähdä, on tarjota jokaiselle sosiaaliluolasta ja varallisuudesta riippumatta samat mahdollisuudet saavuttaa ne kokemukset ja taidot, jotka mahdollistavat hyvän elämän osana omaa ja globaalia yhteisöä.

Millainen on siis koulun tehtävä teknologian näkökulmasta?

• Jokaisella on oltava mahdollisuus teknologian käyttöön niin, että hän saavuttaa taidot, joiden varassa on mahdollista pärjätä jatkossakin.
• Koulun on avarrettava teknologiakasvatuksen käsitettä Suomessa:
• jotain on otettava pois ja itselle näyttää tällä hetkellä siltä, että käsityö oppiaineena on erikoinen sekoitus esteettisyyteen kasvattamista, arjen taitoja, menneitä teknologioita ja kansanperinnettä ja teknologiakasvatusta - ei mktään käsityötä vastaan, mutta aika monta teemaa samassa paketissa. Olisiko aika katsoa asiaa avoimesti uudelleen? 
• tarvitaan teknologiakasvatusta, joka elää herkästi ajassa ja lepää juuri "suurten kysymysten" pedagogiikan varassa: opettaja ja oppilaat tutustuvat teknologian  ilmiöihin käytännöllisesti ja tekemällä
• Robotiikka, sulautetut järjestelmät (esim. Arduino, Raspberry Pi etc, Lego...)
• https://github.com/opinsys/ohjelmointi-opetuksessa
• http://www.luma.fi/tapahtumat/2158/
• http://www.ilonait.fi/web/ilona-robotti/
• http://www.mpc.fi/kaikki_uutiset/googlen+coder+tekee+raspberry+pista+helpon+nettikehitysalustan/a929901
• Ohjelmointi (Scratch ja vastaavat, MOOC,...)
• http://scratch.mit.edu/
• http://www.kuumapop.fi/kuumapop/scratch-paja/
• http://teromakotero.blogspot.fi/2013/10/scratch-flow-ja-nakymaton-oppiminen.html - ei pelkkää teknologiaa :)
• http://mooc.cs.helsinki.fi/
• Teollinen ja jokapaikan internet
• Luen tähän myös mediatuottamisen valmiudet, vaikka ne eivät sinällään teknologiakasvatusta olekaan. Ilman teknologista osaamista vlog jää tekemättä tai on tasoltaan surkea - esimerkiksi näin. 
• esteettinen kasvatus osana sivistyskasvatusta ja ihmisyyteen kasvamista on erittäin tärkeä asia, mutta sen suhdetta käsityöhön ja teknologiaan kannattaa pohtia. 

Loppulause

Lainaan lopetukseksi Martti Hellströmiä: 
Jotta koulussa eläisi kasvatuksen maailma, siellä tulee vallita kasvua kunnioittava henki. Tähän kuuluu:

• tilaa lapselle kasvaa omaksi itsekseen ja omaan tahtiinsa
• oikeanlainen kasvun auttaminen. Pikemminkin puutarhurin kuin kivenhakkaajan työotteella.
• kiinnostus siitä, mikä on lapselle tärkeää (merkityksellistä)
• mutta myös vastuunkanto siitä, että lapsi oppii omassa yhteisössä menestymisen kannalta tärkeät taidot. Ne, joista on hyötyä jo nyt, mutta myös ne, joista on hyötyä kuvitetavassa tulevaisuudessa.
• juuri näille lapsille ja juuri heidän ikäisilleen sopiva kasvuympäristö, jossa on myönteiseksi katsottua kasvua virittäviä aineksia ja virikkeitä
• sellainen kasvuympäristö, joka ei viritä kasvua kielteiseksi katsottuun suuntaan
• tarjoumien (kasvattavien mahdollisuuksien) järjestäminen oppilaiden ulottuville
• mahdollisuuksia oppia toisin ja antaa näyttä osaamisesta monin eri tavoin.
• rohkaisua, kannustusta, vahvistusta.

Aivan lopuksi linkki loistavaan kasvatustieteelliseen väitöskirjaan, jota aiemmin jo lainasin.

KASVATUS ON KASVAMAAN SAATTAMISTA - Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon

sivistyskasvatusajattelusta (Matti Taneli 2012) 

Ajatuksia Kuumapopin jälkeen

Kirjaan tähän ihan muutamia ajatuksia, jotta ne eivät pääse hautautumaan turhan ajttelun alle :) - asioilla kun on ainakin minulla tapana alkaa näyttää monimutkaisemmilta, kun niitä ehtii miettimään.

Hyvää

• hyvä kahvila
• innostuneet vetäjät
• innostunut rehtori ja muu porukka järjestävästä koulusta
• todella hyvä henki osallistujilla
• rento meininki
• kaikesta huolimatta, kevyt järjestettävä

Huonoa

• opastus ei ollut riittävän hyvä
• tilat olivat hajallaan
• wlan tökki Saarella-pajassa (wlan sinällään oli hyvä, mutta sitä ei alakoulussa ollut koskaan tarvittu tuossa laajuudessa ja ongelmat tulivat nyt esiin)

Kehitettävää seuraaviksi kerroiksi, joita tosiaan tulee

• toiminnalliset pajat pitää saada näkyville - kahvilaan?
• Speakers Corner on hyvä idea, mutta ei se itsestään toimi
• kahvitauko pitää kuitenkin olla - nyt innokkaimmat eivät päässeet kahville ollenkaan
• järjestäjän (minä tällä kertaa) ei kannata pitää itse pajoja
• pitää tehdä "Miten järjestän PopUp-tapahtuman kouluscenessä" -keittokirja

Kuumapoppia

Reksin töissä on ollut aika kiire.  Valittaa ei auta, koska itse olen tähän hommaan hakenut.

Kivaa, vaikka kiirettä lisäävää on ollut Kuumapop-tapahtuman organisointi. Kirjoittelen lisää tästä myöhemmin, mutta nyt vain linkittelen tähän ennestään kirjoittamiani juttuja. Tapahtuma on siis huomenna - päälle vielä lukion ykkösten vanhempianilta. Ihan huomiselle en blogausta lupaa. 

Yksinhän tällaista ei kukaan saa aikaan. Mukana on mahtava joukko ihmisiä, joita voisi luonnehtia ajatuspajaksi nimeltä Mielikuvituskoulu - millainen on sellainen koulu, jossa vain mielikuvituys on rajana ja kaikki oppoimisen kannalta hyvä on toteeutettavissa?

Tapahtuma löytyy täältä: http://kuumapop.fi 

(ja vielä ehtii mukaan, olit sitten opettaja tai muuten oppimisnörtti)

Näin sitä markkinoitiin:

KUUMAPOP ALKAA 9.10.2013 JÄRVENPÄÄSSÄ - uusi, utelias suomalainen koulu nyt ja 2030!

Tästä kirjoittaa Pasi Sahlberg, suomalaisen kasvatuksen suuri mies v. 2013, blogissaan. Hän kirjoittaa:

• ”Suomella on mielestäni tulevaisuuden kannalta kolme haastetta, jotka olisi pikaisesti pystyttävä ratkaisemaan. Ensinnäkin, meiltä puuttuu innostava ja inspiroiva visio tulevaisuuden koulusta. ”…
• ”Toiseksi, meillä on osittain PISA-ohjelman synnyttämän maailmanmaineen takia muodostunut koulutussektorillejohtamisvaje, missä niin kansallinen kuin kansainvälinenkin suunnannäyttäminen on jotenkin kadoksissa.” …
• ”Kolmanneksi, edellisiin liittyen meillä ei ole pitkään aikaan käyty aitoa ja monipuolista koulutuspoliittista keskustelua kuten useimmissa muissa maissa tällä hetkellä tapahtuu. ”

Pasi Sahlberg ei ole ajatuksineen yksin. Tiedämme, että meitä on monta mm. ajatuspajoissa kuten Mielikuvituskoulu ja Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen,  uusissa hankkeissa e-oppimisen parissa, Facebookissa ja Twitterissä ja kouluissa ympäri Suomen.

Mistä sitten on kyse? Maailman muutoksesta, niin että entinen perustaitoja opettava ja soveltava koulu tiukkoine rakenteineen ei enäävastaa hyvin kenenkään tarpeisiin.

• Siitä, että nuoret eivät koe koulun rakennetta järkeväksi, vaikka kyllä paikkansa täyttävät.
• Siitä, että opettajat heräävät huomaamaan opetusuunnitelman toteuttamisen vaikeuden – pakolliset asiat vievät tilan tärkeiltä ja kiinnostavilta. Mikä on oikeasti ”perustietoa” ja ”perustaitoa”, niin että siitä on hyötyä vielä 2023  ja myöhemmin.
• Siitä, että jokainen haluaa personoida elämänsä, niin kännykän kuin koulunkäyntinsä.

Tarvitsemme rohkeutta ja innostusta.

Kuumapop on paikka kokeilla uusia juttuja.

Parhaat niistä elävät ja kehittyvät.

Aina löytyy uutta kokeiltavaa niille, jotka haluavat nähdä kauemmas, tarkemmin ja innostuneemmin.

  

Ensimmäinen Kuumapop-tapahtuma on Järvenpäässä 9.10.2013 klo 14.00-17.00 Haarajoen koululla.

Haarajoen koulu, Haarajoenkatu 2, 04480 Järvenpää

Ja tällainen on tilaisuuden ohjelma:

(huomaan, että asettelut tässä upotuksessa aikataulun kohdalla  vähän karkaavat, mutta ei anneta sen häiritä)

Keskeisintä koulussa

Tiina Soini ja Kai Alhanen alustivat opetussuunnitelmasta. Alustuksen aiheena oli

'Hyvinvoivaa kouluyhteisöä rakentava ops-prosessi'. (Tiina Soini)

Keskeisintä on oppilaan kiinnittyminen kouluyhteisöön. Paras tapa kiinnittyä on absoluuttinen sopeutuminen, ei omaa ääntä, ei näkyvyyttä.

Kun opettaja ylittää koulun ja vapaa-ajan rajan tuntikontekstissa, se luo kiinnittymistä oppilaille.

Kuulumisen ja pätevyyden tunteet määrittävät eniten koulumenestyksestä. Koetettu hyvinvointi välittäjänä.

Opettajan kuormitus: oppilaiden kanssa riittämättömyys, ammatillisessa yhteisössä kyynistyminen.

Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteen kietoutumisen huomioiva pedagogiikka tukee sekä opettajien että oppilaiden jaksamista. Itse olen ollut havaitsevinani karjalaista tendenssiä tässä -yhtäältä teema nousee esiin selkeänä uudistustarpeena, toisaalta se koetaan uhkana olemassa olevalle koulun toimintakulttuurille.

Opettajan työssä on epäjatkuvuuskohtia - ammatillisessa yhteisössä eivät toimi samat hyvät käytännöt kuin luokassa. Opettajilla on siis usein toimivia luokka huone käytäntöjä, mutta ne eivät jatku tai toimi ammatillisessa yhteistyössä.

Opettajan onnistumisen avain näyttäisi olevan yhteissäätely - opettajan oma reflektio tms ei Tiina Soinin mukaan riitä! Koulu ei ole paras paikka oppia yhteissäätelyn valmiuksia. Ei opettajankoulutuskaan. Sekä traditio että normit ohjaavat opettajia autonomiaan - hyvässä ja ei niin hyvässä.

Opettaja toimijana:
Toimijuus rakentuu kolmesta osasta:
1. Haluan - motivaatio
2. Voin - pystyvyysusko
3. Teen - toimivat toimintastrategiat .
Onnistuminen toimijana edellyttää kaiken kolmen komponentin onnistumista.

Millainen yhteisöllinen prosessi tukee näitä em. opettajan toimijuuden komponentteja?

Yhteisöllinen dialogi on välttämätön edellytys opettajan toimijuuden kehittymiselle ja onnistumiselle. Sellaisen olemassa olo koulu kulttuurissa ei ole itsestään selvää eikä edes helppoa.
1. Ihmettelyn vaihe - mistä tässä oikein on kyse? Kokemusperspektiivi ja opitut tavat. Dialogi on tässä välttämätön.
2. Jäsentelyn vaihe. Kompastuspaikka, pyritään ohittamaan "vellominen". Kiusaus ryhtuä heti 'nopeisiin toimiin'. Merkitykset, kokeilu.
3. Konkretisointi ja kokeilu. Päätös toiminnasta. Tavoite mielessä, systemaattinen kokeilu.
4. Reflektointi ja arviointi. Mikä onnistui, mikä ei. Pysähtyminen, analyyttisyys.
5. Koululle tyypillistä hypätä ihmettelystä toimintaan ja takaisin, hämmästellä, että ei toimi.
Tässä on minun konekivääri mukaan oikeasti miellyttävä merille suomalaisen koulun toimijoille.

Tärkeää on säilyttää sellainen yhteisöllinen, dialoginen pohjavire, että kaikessa myllerryksessä 'kyllä me täällä pärjätään', koko kouluyhteisö yhdessä.

Dialogi (Kai Alhanen)
on sellaista keskustelua, jossa ollaan kiinnostuneita näkökulmien eroista. On kiinnostavaa, että olemme eri mieltä ja näemme tämän eri lailla. Dialogi edellyttää yhteistä keskusta, teemaa, fokusta, ja sen tarkastelua eri näkökulmista. Ilman yhteistä keskusta dialogissa ei synny - Eri näkökulmat - yhteinen teema - ihmettelystä jäsentelyyn -  oppiminen lähtökohtana eli valmius siihen, että 'jokin minussa muuttuu'.

Kuitenkin niin, että monilla on oikeus siihen, että tuon omat arvoni, uskomukseni - minun ei ole pakko muuttua - olen valmis muutokselle dialogissa.

Mitä taitoja dialogi edellyttää?
1. Kuunteleminen.
2. Aktiivinen liittymäkohtien hakeminen.
3. Puhutteleminen suoraan henkilökohtaisesti, ei etäännyttäen tai 'kolmannessa persoonassa'.
4. Puhu kieltä, jota toinen ymmärtää.
5. Ristiriitojen työstäminen.
6. Yrittää etsiä piiloon jääneitä näkökulmia (oppilas, koti, muu)
7. Iso kokonaisuus - sen hakeminen ja näkeminen.

Tuttuja asioita hyvin paketoituna. Kiitos alustajille. Sain ajateltavaa koulun toimintaan ja johtamiseen.

Mikä on e-materiaaleihin siirtymisen kustannusvaikutus?

Kirjoittelin tästä aivan älyttömän inspiroiviin keskusteluketjuihin, jotka nyt pulppuilevat FB-ryhmässä. Päätinpä laittaa laskelmani tännekin talteen. Jäin oikein itse miettimään tätä, voiko se olla näin helposti tehtävissä. 

Lähtöajatuksena 

• 7" ihan perustoimiva Android-tabletti maksaa juuri tällä hetkellä sen 100€ alv0
• eOppin kirjat maksavat 5€/kpl. Se asettaa riman, jota vasten muita tästä eteenpäin pitää verrata. Miksi maksaa enempää, kun kyse on vielä hienosta pedagogisesta konseptista

Eräässä kommentissa todetaan oppikirjarahan olevan "alle 100€". Lähdetään siitä, että se tarkoittaa 80€. Jos yllä esitettyjen hintojen perusteella  ajatellaan, että e-kirjoista syntyvä kustannus olisi 150€ sen 80 sijaan, niin rahaa tarvitaan siis lisää 70€/oppilas, joka tarkoittaa käynnistysrahana  esim. puheena olevassa 600 oppilaan koulussa 70 x 600 = 42000€.

Tuohan on paljon rahaa koulun budjetissa, mutta mitätön raha minkö tahansa kunnan budjetissa. Ja sillä muutettaisiin siis koko koulun kulttuuri ja toimintaympäristö, lopullisesti.

Seuraavana vuonna tarvittaisiin enää ne 5€ kirjat oppilaille (niihin aineisiin joihin sitä ei jo tänä vuonna ostettu) ja tabletti+kirjat uusille seiskoille.

Kokonaisuutena

• 100€ tabletti + 50€ kirjoihin / opp = 150€ oppilasta kohti seiskoille jatkossakin
• 8-9 luokilla jatkossa kustannus tällä mallilla olisi joku 20-30€/opp, kun kirjat ovat ainakin nyt 7-9 / 8-9 kirjoja.

Kokonaiskustannus olisi 

• 7 lk: 200 opp x 150€ = 30000€
• 8 lk: 200 opp x 30€ =6000€
• 9 lk: 200 opp x 30€ = 6000€
• 42000€ vuodessa = 70€/oppilas/vuosi

Hmm. Toihan on VÄHÄN.

(Se mitä tässä ei ole sanottu, edellyttää vielä jonkun oppimisympäristön allensa. Tässä se voisi olla Pedanet 2€/opp/vuosi. Tai Tabletkoulu tai OnEdu, joilla on omat kustannusrakenteensa. Nyt ei ole kyse siitä, vaan ihan karkeasta kustannustason haarukoinnista.)