keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Suomalaisen koulun tulevaisuus


Millainen on suomalaisen koulun tulevaisuus? Sitä en tiedä ja toisaalta, sitä haluan olla itse tekemässä. Juuri siksi on niin innostavaa olla koulussa töissä, juuri nyt.

Hahmottelen tähän niitä teemoja, muilta ja omia, joiden suuntaan koulun pitäisi nyt minun nähdäkseni kehittyä.

Teemat

  1. Koulu vapaana perinteisestä koulutilasta
  2. Kokemuksellisuuden merkitys nykyisessä elämystulvassa
  3. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus
  4. Suurien kysymyksien koulu
  5. Teknologia, yhteiskunta, oppiminen, koulu

Suomessa on pitkä ja hieno kouluhistoria - vaatimattomista lähtökohdista on saatu aikaan kansallinen, kansainvälinen menestystarina. Tässä tarinassa koululla on ollut merkittävä rooli. Suomessa jos jossakin on ollut yhteiskuntaluokkien välistä solidaarisuutta ja mahdollisuutta säätykiertoon. Omilla lahjoilla, ponnisteluilla, taidoilla on ollut mahdollista päästä elämässä eteenpäin. Onko koulu syy vai seuraus, sitä kannattaa miettiä. Onko niin, että yhteiskuntamme on sellainen että se tuottaa näitä hyviä asioita aika lailla koulun  tms. intituution arkitoimista huolimatta? Vai onko niin, että yhteiskunnallinen  arvopohja tuottaa tällaisen kouluinstituution?

Onko joku asia muuttunut ja jos, niin mihin suuntaan? Itse näen, että olemme ottaneet rusinat globalisaation pullasta ja nyt on syötävä koko pulla. Ilman pullaakaan emme voi elää, eli vaihtoehtoa palata johonkin impivaaraan ei ole olemassa. Eikä sitä itse asiassa ole koskaan ollutkaan. Ainakin oma historian ymmärrykseni sanoo, että olemmem olleet osa kansainvälistä yhteisöä jo satojen vuosien ajan. Nyt yhteydet vain ovat globaaleja ja salamannopeita. 

On koulun ja suomalaisen yhteiskunnan kulttuurievolutiivisen muutoksen aika - entisiä vahvuuksia kehittämällä valmistaudumme eiliseen. Nyt on löydettävä sivistysvarannostamme niitä 'kulttuurigeenejä', jotka ovat aina olleet siellä, mutta jotka nyt muuttuvat säilymisen ehdoksi. 

1. Suurien kysymyksien koulu

Viime viikon Kuumapop-tapahtumassa pidin itse pajaa aiheena SOLE -Self Organized Learning Environment, jonka on kehittänyt Sugata Mitra. Keskustelussa jäin itse pohtimaan tuossa metodissa keskeistä "suurten kysymyksien" teemaa. SOLE-metodin onnistumisessa keskeistä on, että opettaja osaa kysyä aitoja, suuria kysymyksiä. Oikeastaan muuta opettajan ei tarvitse osatakaan, kunhan on aidosti kiinnostunut oppilaistaan ja heidän oppimisestaan sekä ymmärtää minimaalisen puuttumisen pedagogiikan. SOLE-kertomuksia voit lukea täältä.

Jäin miettimään, voisiko koulun organisoida kokonaan suurten kysymyksien varaan? Niin , että oppilaat tulevat kouluun ykkösluokalle ja löytävät ensi yhden niin suuren kysymyksen, että sitä kannattaa pohtia. Kun se on pohdittu, valitaan yhdessä uusia kysymys. Voisiko koulu kokonaisuudessaan rakentua näin? Ehkä niin, etttä maaliskuussa opettaja käy oppilaidensa
, heidän huoltajiensa ja sen jälkeen rehtorin kanssa keskustelun: "Näitä olemme tehneet, onko jotainmihin pitäisi nyt keskittyä?" Teema johtaa suoraan  kokemuksen, osallisuuden ja merkityksen teemoihin, joita pohdin alempana . 

2. Koulu vapaana perinteisestä koulutilasta

Mikä on muuttunut kun itse olin 13v vuonna 1975 ja nyt, kun poikani on  samanikäinen?
Ainakin se, että 70-luvulla tieto oli kahden instituution käsissä - koulun ja kirjaston. Tieto oli talossa. 
Nyt tieto on joka paikassa ja taitoja voi hankkia kaikkialla. 
Kirjasto on hakemassa uusia suuntia ja säilyttämässä parhaat entisestä. Täyteen ämpäriin ei silti saa lisää tavaraa ottamatta jotain  pois. Koulun pitää heti tarttua tähän samaan haasteeseen.

Onko koulun aika ohi? 

Minusta ei ole, mutta koulun on muututtava oppimisen taloksi opettamisen talosta. Aki Puustinen kirjoittaa blogissaan Sofa school 24/7 ? "Sohvakoulusta" seuraavia periaatteita, jotka ovat minusta hyvin oikeansuuntaisia - jos nyt ainakin peruskouluikäisiltä ottaisin tuon "istumisen" pois. Aina ei siis tarvitse olla talossakaan ollakseen koulussa.

When I was teaching history in my class I suddenly got an idea of classless school - Sofa school. Everywhere you sit down there is a school. Simple.

1. Open 24/7
2. No school buildings and limited staff
3. Only moderator or facilitator
4. #sofaschool chat every day 2-3 hour
5. Materials in clouds (Dropbox, Google Drive, iCloud)
6. Learning via discussions and dialogue
7. Informal and unformal learning
8. Global classroom and intercultural students
9. Languages English, Chinese, Spanish
10. Voluntary and crowdsourcing
11. No curriculum : "what do you want to learn" ?
12. Social aspect : student get passion to see their classmates and there will be meeting and encounters
13. "Everyone is a teacher and everyone is a student"
- http://apuustin-leadership.blogspot.fi/

3. Kokemuksellisuuden merkitys nykyisessä elämystulvassa

Maailmamme on muuttunut, kiistämättä. Vauhtia on lisää, elämyksiä tarjotaan ja haetaan kiihtyvällä tahdilla. Kaiken nopeus on niin kovaa, että myös kilpailu muuttuu raastavaksi ja pärjääminen vaatii jatkuvaa ponnistelua ja näkyvyyttä. Toisaalta "vastapainona" rankalle tahdille vapaa-ajalle tarjotaan entistä räjähtävämpiä elämyksiä. Mitä pitäisi tehdä?

Itse näen kasvattamisen ja koulun tehtäväksi laajentaa - kunnioittavasti ja kiinnostuksen herättämisen kautta - kasvavan nuoren kokemusta. John Deweyn mukaan ihmisen kokemus on sidottu ihmisen toimintaan ja tekemiseen. Koulun pitäisi tarjota toimintaa, jonka kautta kokemus jäsentyy uudelleen mielekkäällä tavalla. Kokemus on myös yhteisöllistä - suurin osa kokemastamme on yhteistä ja vain pieni osa itse asiassa yksilön omaa kokemusta. Koulun pitäisi siis vapautua istumisesta, kuuntelemisesta, lukemisesta - yhteiseen tekemiseen, keskusteluun, dialogiin ja tuottamiseen. 

Tärkeää on myös muistaa se, että kokemus muuttuu ja häiriintyy. Tarvitsemme kykyä ja mahdollisuutta jäsentää uudelleen kokemustamme. Siihen tarvitsemme esteettisiä kokemuksia ja sivistyskasvatusta. Taide on esteettistä kokemusta puhtaimmillaan, kokemus siitä, miten asia "voisi olla" tai ihannetilassaan vailla realiteettien rajoja olisi. Itselleni yhteisöllinen, uudelleen jäsentävä kokemus voi olla soljuva bändisoitto tai oma mitätän panos salibandyjoukkueessa - kun ilman sanoja kokee olevansa osa suurempaa kokemusta. Joskus myös voimaannuttava dialogi, mutta siinä haasteet ovat paljon suuremmat.

4. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus

Tuoreessa kirjassaan "Apina pulpetissa" Tommi Hoikkala ja Petri Paju kuvaavat koulua nuorten kokemana. Voi olla, että itse tilanteessa ja sen kokemuksessa ei ole paljonkaan eroa aiempiin aikoihin. Sen sijaan nuorten maailma koulun ympärillä on muuttunut. Nuoruus ei ole mikään aika, jolloin valmistaudutaan lapsuuden leikkien jälkeiseen "aikuisten oikeaan maailmaan". Ainakaan niin ei näytä olevan, kun nuoruutta venytetään yhä pidemmälle ja samat asiat ovat merkityksellisiä niin 15 kuin 50 vuotiaille.
Koulun täytyy siis muuttua paikaksi, jossa 'koulun yhteisöllisyyden kehien' sisällä nuori voi kokea aitoa osallisuutta sekä omien tekojen merkityksellisyyttä, jäsentää kokemustaan osana yhteisöänsä tässä ja nyt.

Pekka Peuran käsittelee blogissaan "Ahdistusvapaa koulu"n teemaa: "Opettakaa heitä arvioimaan omaa osaamistaan, omaa oppimistaan ja omia opiskelutaitojaan. Ja luottakaa oppilaisiinne, luottamus kyllä palkitaan." Osallisuutta, merkityksen kokemusta tässäkin, niin opettajille kuin oppilaille.

5. Teknologia, yhteiskunta, oppiminen, koulu

"Kouluissa ja yliopistoissa tulee lopettaa teknologisen imperatiivin toteuttaminen. Filosofi Timo Airaksinen (1995, 235) on sanonut, että ihmisen pitää asettaa päämääränsä itse, tekniikasta riippumatta, ja vasta sitten valittava tekniikka. Myös ekofilosofi Henryk Skolimovski (1987, 190) kritisoi teknologiaa sanoen, ettei se ole pelkästään myönteinen asia, koska mitä enemmän informaatioyhteiskunta tai tietokoneet ottavat vallan ja riistävät ihmisiltä vastuun, sitä enemmän ihmisyytemme näivettyy. Tulee huomata, ettei erehdys ollut teknologinen, vaan filosofinen, ja myös kasvatusfilosofinen." (Matti Taneli 2012, 233-234)

Olen Matti Tanelin kanssa samaa mieltä siitä, että teknologia teknologian vuoksi on typerää. vielä typerämpää on tuetyn brandin teknologia itsensä vuoksi. Itselle teknologia on harrastus, mutta en katso sen olevan osa sivistyskasvatusta sen enempää kuin muidenkaan harrastusten.

Mikä on siis alaotsikossa mainittujen käsitteiden vuorovaikutus?

  1. Teknologia on väistämätön osa yhteiskuntaa - siitä ei ole mahdollista luopua.
  2. Teknologia mahdollistaa monia asioita, joita ennen ei ollut mahdollista tehdä ollenkaan tai ne olivat oleellisesti hankalampia .
  3. Teknologia asettaa yhteisölle ja yksilölle aivan uudenlaisia haasteita mm. itsesäätelyyn - millaiset elämykset vievät ihmistä ja millaisia teknologioita ihminen osaa ja haluaa hyödyntää omassa toiminnassaan.
  4. Yhteiskunnan teknologistuminen tulee kiihtymään niin, että emme osaa ennustaa edes kymmenen vuoden päähän 2023, mikä on arkea silloin. Pelottavan lyhyt tähtäin!
  5. Teknologinen osaaminen on oleellinen  osa sitä taitoperustaa, jonka varassa niin yksilön kuin yhteisön menestyminen lepää.
  6. Koulun tehtävä, sellaisena kuin se Suomessa on haluttu nähdä, on tarjota jokaiselle sosiaaliluolasta ja varallisuudesta riippumatta samat mahdollisuudet saavuttaa ne kokemukset ja taidot, jotka mahdollistavat hyvän elämän osana omaa ja globaalia yhteisöä.

Millainen on siis koulun tehtävä teknologian näkökulmasta?


Loppulause

Lainaan lopetukseksi Martti Hellströmiä: 
Jotta koulussa eläisi kasvatuksen maailma, siellä tulee vallita kasvua kunnioittava henki. Tähän kuuluu:
  • tilaa lapselle kasvaa omaksi itsekseen ja omaan tahtiinsa
  • oikeanlainen kasvun auttaminen. Pikemminkin puutarhurin kuin kivenhakkaajan työotteella.
  • kiinnostus siitä, mikä on lapselle tärkeää (merkityksellistä)
  • mutta myös vastuunkanto siitä, että lapsi oppii omassa yhteisössä menestymisen kannalta tärkeät taidot. Ne, joista on hyötyä jo nyt, mutta myös ne, joista on hyötyä kuvitetavassa tulevaisuudessa.
  • juuri näille lapsille ja juuri heidän ikäisilleen sopiva kasvuympäristö, jossa on myönteiseksi katsottua kasvua virittäviä aineksia ja virikkeitä
  • sellainen kasvuympäristö, joka ei viritä kasvua kielteiseksi katsottuun suuntaan
  • tarjoumien (kasvattavien mahdollisuuksien) järjestäminen oppilaiden ulottuville
  • mahdollisuuksia oppia toisin ja antaa näyttä osaamisesta monin eri tavoin.
  • rohkaisua, kannustusta, vahvistusta.
Aivan lopuksi linkki loistavaan kasvatustieteelliseen väitöskirjaan, jota aiemmin jo lainasin.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)