Keskeisintä koulussa

Tiina Soini ja Kai Alhanen alustivat opetussuunnitelmasta. Alustuksen aiheena oli

'Hyvinvoivaa kouluyhteisöä rakentava ops-prosessi'. (Tiina Soini)

Keskeisintä on oppilaan kiinnittyminen kouluyhteisöön. Paras tapa kiinnittyä on absoluuttinen sopeutuminen, ei omaa ääntä, ei näkyvyyttä.

Kun opettaja ylittää koulun ja vapaa-ajan rajan tuntikontekstissa, se luo kiinnittymistä oppilaille.

Kuulumisen ja pätevyyden tunteet määrittävät eniten koulumenestyksestä. Koetettu hyvinvointi välittäjänä.

Opettajan kuormitus: oppilaiden kanssa riittämättömyys, ammatillisessa yhteisössä kyynistyminen.

Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteen kietoutumisen huomioiva pedagogiikka tukee sekä opettajien että oppilaiden jaksamista. Itse olen ollut havaitsevinani karjalaista tendenssiä tässä -yhtäältä teema nousee esiin selkeänä uudistustarpeena, toisaalta se koetaan uhkana olemassa olevalle koulun toimintakulttuurille.

Opettajan työssä on epäjatkuvuuskohtia - ammatillisessa yhteisössä eivät toimi samat hyvät käytännöt kuin luokassa. Opettajilla on siis usein toimivia luokka huone käytäntöjä, mutta ne eivät jatku tai toimi ammatillisessa yhteistyössä.

Opettajan onnistumisen avain näyttäisi olevan yhteissäätely - opettajan oma reflektio tms ei Tiina Soinin mukaan riitä! Koulu ei ole paras paikka oppia yhteissäätelyn valmiuksia. Ei opettajankoulutuskaan. Sekä traditio että normit ohjaavat opettajia autonomiaan - hyvässä ja ei niin hyvässä.

Opettaja toimijana:
Toimijuus rakentuu kolmesta osasta:
1. Haluan - motivaatio
2. Voin - pystyvyysusko
3. Teen - toimivat toimintastrategiat .
Onnistuminen toimijana edellyttää kaiken kolmen komponentin onnistumista.

Millainen yhteisöllinen prosessi tukee näitä em. opettajan toimijuuden komponentteja?

Yhteisöllinen dialogi on välttämätön edellytys opettajan toimijuuden kehittymiselle ja onnistumiselle. Sellaisen olemassa olo koulu kulttuurissa ei ole itsestään selvää eikä edes helppoa.
1. Ihmettelyn vaihe - mistä tässä oikein on kyse? Kokemusperspektiivi ja opitut tavat. Dialogi on tässä välttämätön.
2. Jäsentelyn vaihe. Kompastuspaikka, pyritään ohittamaan "vellominen". Kiusaus ryhtuä heti 'nopeisiin toimiin'. Merkitykset, kokeilu.
3. Konkretisointi ja kokeilu. Päätös toiminnasta. Tavoite mielessä, systemaattinen kokeilu.
4. Reflektointi ja arviointi. Mikä onnistui, mikä ei. Pysähtyminen, analyyttisyys.
5. Koululle tyypillistä hypätä ihmettelystä toimintaan ja takaisin, hämmästellä, että ei toimi.
Tässä on minun konekivääri mukaan oikeasti miellyttävä merille suomalaisen koulun toimijoille.

Tärkeää on säilyttää sellainen yhteisöllinen, dialoginen pohjavire, että kaikessa myllerryksessä 'kyllä me täällä pärjätään', koko kouluyhteisö yhdessä.

Dialogi (Kai Alhanen)
on sellaista keskustelua, jossa ollaan kiinnostuneita näkökulmien eroista. On kiinnostavaa, että olemme eri mieltä ja näemme tämän eri lailla. Dialogi edellyttää yhteistä keskusta, teemaa, fokusta, ja sen tarkastelua eri näkökulmista. Ilman yhteistä keskusta dialogissa ei synny - Eri näkökulmat - yhteinen teema - ihmettelystä jäsentelyyn -  oppiminen lähtökohtana eli valmius siihen, että 'jokin minussa muuttuu'.

Kuitenkin niin, että monilla on oikeus siihen, että tuon omat arvoni, uskomukseni - minun ei ole pakko muuttua - olen valmis muutokselle dialogissa.

Mitä taitoja dialogi edellyttää?
1. Kuunteleminen.
2. Aktiivinen liittymäkohtien hakeminen.
3. Puhutteleminen suoraan henkilökohtaisesti, ei etäännyttäen tai 'kolmannessa persoonassa'.
4. Puhu kieltä, jota toinen ymmärtää.
5. Ristiriitojen työstäminen.
6. Yrittää etsiä piiloon jääneitä näkökulmia (oppilas, koti, muu)
7. Iso kokonaisuus - sen hakeminen ja näkeminen.

Tuttuja asioita hyvin paketoituna. Kiitos alustajille. Sain ajateltavaa koulun toimintaan ja johtamiseen.