RIP: Opeshow has gone

Pitäisi blogata, mutta on Paavo Jordmanin synttärit:)
- no, tuli sen verran pitkä päivitys Faceen, että kopioin sen tänne :)

Peruskoulussa on on jokin tradition tuoma halu homogenoida ryhmät kuin maito. Eikä huomioida jokaista erikseen. Ryhmässä on aina vain erityisiä eli erilaisia eli yksilöllisiä oppijoita. Kukaan ei tarvi 'rivityyppiä' enää (paitsi koulu?).

Opeshow has gone

RIP ja respect, mutta aikasi  oli savupiippujen aikaan, kun piti saada porukat heräämään ja yhtä aikaa hihnalle. Nyt tarvitaan muuta, niin liike-elämä kuin yksilökin.

Onko ongelman yksi perussyy se, että kouluun valikoituu töihin niitä, jotka itse viihtyivät perinteisessä koulussa ja haluavat nyt pelastaa edes koulun, kun muu maailmaa on niin kovin muuttunut?

Perinteinen koulu oli hyvä perinteisessä maailmassa.

Se vain ei sovi tähän päivän eikä todellakaan tulevaisuuteen. Kyllähän meidän on nuorten takia muutettava koulu tähän päivään. Jos haluamme muuttaa maailman paremmaksi, tämä on välttämätön ensimmäinen askel. Toisin päin toimien saatetaan pelastaa koulu, mutta menetetään nuoret. Ja kuka silloin tarvitsee koulua.

Ai miten se tehdään?

Perusjuttu on 'oman oppimisen omistaminen'. Siis oppilas omistaa, ei opettaja tai joku aikataulu. Lue http://maot.fi alkuun. Kun luovut vanhasta, saat enemmän. Altista itsesi sille, mille altistat oppilaat joka päivä: uuden oppimiselle. Kokeile. Mieti. Keskustele. Jatka.

Koulu ei todellakaan ole opettajia ja vielä vähemmän rehtoreita varten. Meidän on näytettävä, että meitä tarvitaan, ei se ole mitenkään itsestään selvää.

Huonojakin vaihtoehtoja tasoryhmineen, rinnakkais- ja yksityiskouluineen näkyy taivaanrannassa. Pidetään kiinni siitä, missä ollaan hyviä ja otetaan askel eteenpäin.