perjantai 1. toukokuuta 2015

Mitä arvioinnlla tavoitellaan?





Minusta arvioinnin tavoitteena on palvella oppimista. Onko siis tarpeen arvioida koulussa asteikolla 4-10 vai riittäisikö arvioinniksi osaamismerkki - osaan tämän!

Otan esimerkiksi matematiikan. Tavoitteena on tuottaa yhteskunnan kannalta tärkeää ja oleellista osaamista mahdollisimman paljon. Toisaalta yksilön kannalta tavoitteena on tukea oppimista ja kokemusta merkityksellisyydestä itselle ja omalle yhteisölle, tukea autonomiaa ja minäpystyvyyttä. Iloakin. Onnellisuutta.

Siis:


Yhteiskunnan näkökulmasta tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon, mahdollisimman korkeatasoista osaamista. Kilpailuun perustuva ranking-arviointi tuottaa järjestyksen, jossa oppijan tavoitteena on olla rankingissa mahdollisimman korkealla - riippumatta siitä kuinka paljon osaa. Jos taso on yleisesti hyvin korkea, tämä saattaa tuottaa myös yleisen tason nousua. Mitään taetta siitä ei kuitenkaan liene? Ranking voi johtaa siihen, että tärkeintä on olla järjestyksessä korkealla, osaaminen on sivuseikka. Arvioinnin tärkein tehtävä on mittaaminen eikä oppiminen.


Yksilön näkökulmasta arvioinnin tavoitteena on luoda kokemus itsestä oppivana ja pärjäävänä toimijana - opin asioita ja edistyn, kun panostan ja keskityn (ja päinvastoin toki). Oppimiseni, osaamiseni ja tekojeni kautta olen merkityksellinen yhteisölleni, oman kokemukseni lisäksi. Tässä osaamisperusteisuus, kompetenssien tunnustaminen ja osaamismerkit voisivat tuottaa ao. kokemuksen. Jää toissijaiseksi olenko nopeampi kuin muut, merkittävää on miten edistyn suhteessa omaan entiseen tasooni.
Ovatko nämä ristiriidassa? Eivät. Onko yhteiskunnassa kilpailua? Tietenkin. Parantaako yhteiskunnan tai yksilön kannalta tilannetta, jos ns. kovat taidot arvioidaan ranking-tyyliin?

Minusta ei.



2 kommenttia:

  1. Olen itsekin kirjoittanut numeroarvionnin surkeudesta, mutta kaikkien vaihtoehtojen ongelmana on nivelvaihe ja jatko-opintoihin siirtyminen. Moniin toisen asteen kouluihin olisi enemmän tulijoita kuin aloituspaikkoja, joten hakijat pitää laittaa jonkin perusteella paremmuusjärjestykseen. Olisi resurssien haaskausta järjestää joka koulussa erikseen pääsykokeet - ja joka tapauksessa suosittujen koulujen (esim. paikalliset lukiot) pääsykokeista tulisi sitten de facto peruskoulun päättökoe.

    Arvioinnin järjestäminen on pirullinen ongelma.

    VastaaPoista
  2. Yksi koulutuspolitiikkamme heilureita on suhtautuminen oppilasarviointiin. Toisessa ääripäässä on vaatimus arvosanojen vertailtavuudesta (suhteessa tavoitteisiin). Toisessa ääripäässä osaamisen arviointi suhteessa oppilaan omiin edellytyksiin. Ja siinä välissä verrattuna toisiin oppilaisiin. Jännitettä primaatiksi nostamasi oppimaan ja kasvamaan kannustavuuden ja jatko-opintopaikkojen jakamisen oikeudenmukaisuuden välillä on vaikeaa purkaa.

    VastaaPoista