Joulun aikaa...

Koulun joulukadun avajaiset pidettiin juuri. Yllä kuva, joka on otettu Samsung Galaxy Notella ja käsitelty Snapseed-appsilla.

Itselle tämä joulukuun alku on merkinnyt vauhdin hiljentämistä - sopii varmaan teemaan :)

Virtuaaliopetuksen päivät 2012 Twitterissä

Yllä olevasta Wordlesta näkyy parhaiten se, mistä eniten puhuttiin. 

Alla olevasta taas näkyy paremmin se, ketkä olivat  Twitterissä eniten aktiivisina.

Ja oma keskustelunsa käytiin Viestinseinällä. Sitä en juuri seurannut, koska se reaaliaikainen toimittaminen/sensurointi tuppasi ärsyttämään :)

Ensimmäinen puheeni ylioppilaille

Ei tällä ehkä hirveän suurta uutisarvoa ole, mutta pidin tänään ensimmäisen puheeni ylioppilaille. Itselleni kokemus oli merkittävä, joten laitanpa puheeni tänne.

Nurmijärven yhteiskoulu
rehtori  Mikko Jordman

Itsenäisyysjuhlan puhe 5.12.2012

Hyvät ylioppilaskokelaat ja juhlavieraat,

hyvät kollegat, Nurmijärven yhteiskoululaiset!

Olemme kokoontuneet yhdessä juhlimaan Suomen 95.  itsenäisyyspäivää. Itsenäisyys tuo mieleemme ne ajat, jolloin Suomen itsenäisyyttä on rakennettu, sen eteen on taisteltu ja sitä on puolustettu. Nuo ajat voivat tuntua kaukaisilta nuoren ihmisen mielessä, silti ne ovat vain parin sukupolven takana. Historian tapahtumat siis koskettavat siten henkilökohtaisesti jokaista meistä.

Itsenäisyys, joka tuntuu meistä itsestään selvältä, on samanlaisen taistelun kohteena tälläkin hetkellä monessa paikassa maailmassa. Meidän on hyvä muistaa, että itsenäisyys ei ole sitä, että on tarpeeksi vahva puolustamaan voimakeinoin omaa riippumattomuuttaan. Itsenäisyys on ennen kaikkea sitä, että on vahva Niin vahva, että voi antaa myös pienemmälleen oikeuden omaan vapauteen – oli kyse sitten valtioista tai ihmisistä – vaikkapa koulumme oppilaista ja opiskelijoista.

Mitä itsenäisyys siis perimmiltään on? Ajattelen, että itsenäisyys on vapautta. Vapaus taas syntyy vallasta päättää omista asioistaan. Mihin tuo valta perustuu? Se perustuu kykyyn kantaa vastuuta omista päätöksistä.

Juhlapäivänä on hyvä katsoa taaksepäin ja ymmärtää, mihin ketjuun me jokainen liitymme. Suomen itsenäisyyttä juhlimme siis 95. kertaa. Nurmijärven yhteiskoulu on toiminut itsenäisenä 83 vuotta ja täällä tehdyn opiskelu- ja opetustyön tuloksena ylioppilaaksi täällä kirjoitettiin ensimmäisen kerran 76 vuotta sitten. Kaikki nuo vuosiluvut kuvaavat suurin piirtein yhden ihmisiän mittaista ajanjaksoa – ei siis kovinkaan pitkää aikaa maailmanhistorian näkökulmasta, mutta yhdelle ihmiselle se aika on pitkä.

Nyt ylioppilaaksi valmistuvat ovat osa suomalaista yleissivistysperinnettä. Kansainvälisestikin meidät suomalaiset tunnetaan tällä hetkellä ehkä parhaiten siitä, kuinka korkeatasoinen ja ennen kaikkea tasa-arvoinen koulujärjestelmä meillä on. Uudet ylioppilaamme ovat hieno esimerkki tästä. Suomessa jokaisella on oman halunsa ja vastuunsa puitteissa mahdollisuus opiskella ylioppilaaksi ja siitä eteenpäin, niin pitkälle kuin halua ja kykyjä riittää. Tätä asiaa ei määrittele vanhempien varallisuus tai yhteiskuntaluokka. Pidän tätä todellisena mahdollisuutena itsenäisyyteen. Tässäkään itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Se on toisaalta vaatinut 40 vuoden koulun kehittämisprojektin peruskoulumme puolesta. juuri tänään Helsingin Sanomissa eräs vaikuttaja totesi, että pitää Suomea tällä hetkellä sivistyneempänä maana kuin Ruotsia, johon maamme aikanaan kuului. Tässäkin itsenäisyysprojektimme on siis onnistunut, sivistyksen kautta. Teiltä ylioppilaskokelailta sama henkilökohtainen projekti on vaatinut vähintään 12 vuoden opiskelun.

TODISTUSTEN JA YLIOPPILASLAKKIEN JAKO RYHMÄNOHJAAJAT AVUSTAVAT

Seuraa ylioppilaaksi julistaminen. Pyydän ylioppilaskokelaita nousemaan ylös.

Olette nyt läpäisseet ylioppilastutkintoon vaadittavat kokeet sekä suorittaneet koko lukion oppimäärän. Täten olette suorittaneet koko ylioppilastutkinnon. Merkiksi tästä saatte oikeuden kantaa ylioppilaslakkia. Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuutuksella julistan teidät ylioppilaiksi.

Pankaa ylioppilaslakki päähänne.

******** APLODEJA ***********

Hyvät ylioppilaat!

Valkolakki päässänne on symboli, joka kytkee teidät vuosituhantiseen sivistyksen ketjuun. Valkolakki on myös velvoite: se velvoittaa kantajaansa pyrkimään totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen.

Mitä on sivistys? Se on tietenkin edellä kuvattua yleissivistystä - tietoja ja taitoja, mutta ennen kaikkea se on asennetta ja ymmärrystä: kykyä ja halua ottaa huomioon toiset ihmiset ja ympäristö eli lyhyesti sanoen vastuullisuutta.

Kouluvuodet ovat nyt jääneet taaksenne. Toimikaa itsenäisesti, kunnioittakaa toisten itsenäisyyttä ja vapautta ja tuntekaa vastuunne suomalaisen sivistysperinteen kantajina. Oma elämäntienne on vielä nousukiidossaan - toivotan teille onnea sekä menestystä jatko-opinnoissanne ja koko tulevaisuudessanne.

Miten opin vol. 2

 Some rights reserved by opensourceway

"Voi elämänkevät!" 

(lainaus radio-ohjelmasta, joka kertoi Ilmo Launiksesta)

Miten tällaista tapahtuu. Jaoin Facebookissa linkin, joka oli mielestäni ajatuksia herättävä, vaikka ehkä vähän poleeminen ja ristiriitainenkin. Mitä tapahtui?

Syntyi loistava keskustelu parissa tunnissa. Hienoja ajatuksia useammalta ihmiseltä. Sitten tulen todella väsyneenä kotiin klo 20 maissa, päättäneenä että tänään en koneeseen koske.

Ja sitten viedään Martti "non-Huu-Haa" Hellström alkaa laittaa ajatuksiani koetukselle. Minä yritän perustella ajatukseni ja esittää ne selvemmin ja kirkkaammin. Välillä haen netistä perusteluja näkemykselleni ja lainaankin Wikipediaa keskusteluun.
Ei ole oikein  väliäkään onnistunko, se nautinto, minkä kipinöivästä keskustelusta saa!

 Some rights reserved by juan tan kwon

Sinä, joka väität, että "Facebook on paskaa" ja "netti syrjäyttää" - voit olla oikeassa joskus, jonkun kohdalla, mutta minun kohdallani ja juuri tänään - OLEN ERI MIELTÄ!

Linkki keskusteluun, joka on oppimista parhaimmillaan:
Mielenkiintoisia ajatuksia

Älypuhelimen käyttö lukiossa

Parhaat helpot älykannyideat lukioon. Klikkaa sanaa tai kirjoita uusi sana  at AnswerGarden.ch.

Osallistu yläpuolella idean kehittelyyn klikkaamalla jo esitetty sopivaa sanaa tai kirjoita oma uusi juttu. Klikkaa "Submit" lopuksi. Kun viet kursorin sanan päälle, näet kuinka monta kertaa sitä on kannatettu.

27.11.2012: lisäsin ohjelmien kohdalle linkit esimerkkiin tai vähintään ko. ohjelman kotisivulle.

Tänään HS:n yleisönosastolla opettajaihminen varoitteli, kuinka käy jos oppilaat saavat vapaasti käyttää älypuhelimia koulussa. Minä koetan nyt tarkastella sitä, mitä voisi tapahtua jos siihen käyttöön rohkaistaan. Näkökulma on nyt lukiossa, koska sellaisia vinkkejä tänään Facebookissa kyseltiin.

Aluksi pitää todeta se, että älypuhelinten käyttämistä koskevat samat hankaluudet kuin tablettienkin käyttöä: käyttö perustuu suurelta osin appseihin eli sovelluksiin. Ne taas ovat käyttöjärjestelmäsidonnaisia (iOS, Android, WindowsPhone, Symbian, Meego, Sailfish ainakin), joten on tuurissaan jos sama sovelus löytyy kaikille. Helppoa on, jos haluttu juttu pyörii sellaisella nettisivulla, että puhelintenkin selaimet sen avaavat. Tällaisia ovat esim. TodaysMeet ja AnswerGarden. Tablettien kohdalla ongelma ei ole yhtä iso, koska tabletit hankkii useimmiten koulu = ne ovat kaikilla samanlaisia. Puhelimet taas ovat tyypillisiä BYOD-laitteita  (Bring Your Own Device), jolloin ne ovat kaikenlaisia. No, sen kanssa pitää vain elää. Parempi erilaisia kuin ei ollenkaan!

Voi myös ajatella - ainakin lukiossa! - niin, että opettaja kertoo millaista juttua on tarkoitus tehdä. Opiskelijat sitten etsivät siihen sopivan sovelluksen omasta sovelluskaupastaan. No, vähän utopistinen näkökulma, mutta sopii uhkarohkeille propellipäille.

Alla erilaisia sovelluksia, nyt mitenkään lajittelematta. Suluissa on joidenkin kohdalla mainíttu, mille laitteille se ainakin löytyy.

• Google ja muut hakukoneet (kaikki)
• Nettisanakirjat (kaikki)
• Twitter
• microblogi alunperin
• keskustelu
• "orgaaninen tiedonhaku" eli kirjoitat asiasi sinnen ja odotat millaisia tuloksia yhteisöverkkosi tuottaa (kaikki)
• Wikipedia - parjattu, turhaan. Opettaa siihen, että tieto löytyy joskus helposti, mutta se pitää aina tarkistaa (kaikki)
• Facebook - ryhmät toimivat hyvänä keskustelupaikkana yhtenäiselle ryhmälle, jos kaikki siihen suostuvat
• TodaysMeet - moneen taipuva keskustelualusta. (kaikki) 
• keskusteluun, backchannel-meininkiin (siis siihen, että opiskelijat käyvät omaa keskustelua siitä, mitä opettaja/asiantuntija kertoo)
• ideointiin, 
• kertaamiseen
• MindMeister (Android, iOS)
• mindmap
• tiedonrakenteluun
• ideointiin

• AnswerGarden - vastauksia äänestys-tyyliin yksinkertaisiin kysymyksiin (toiminee kaikilla)
• GoogleDrive
• yhteiseditoitointi:
• opiskelijaryhmä tuottaa yhdessä dokumentin
• opiskelija tuottaa yksi dokumentin ja antaa kommentointioikeuden a) opettajalle ja/tai b)opiskeloijaryhmälle
• Google Form -lomakkeet

• YouTube
• videoita joka asiasta
• voi myös tuottaa itse!
• Khan Academy
• enempi luonnontieteellinen, englanniksi
• Socrative (Android, iOS)
• vastausjärjestelmä; ope tekee kysymykset
• blogit
• Animoto - videomaisia kuvakertomuksia (esimerkki). Käy monenlaisen oppimisprosessin ja tuotoksen tekemiseen. Ainakin alkuun tosi innostava, esim. realiaineiden juttuihin. Ilman edu-lisenssiä vain 30s, mutta ope saa edu-lisenssin kun vain pyytää. Sitten sen voi jakaa 50 opiskelijalle.
• Cinemagraph - "liikkuvat kuvat" Harry Potter -tyyliin. Kiehtovaa, mutta en keksi mihin sitä voisi käyttää :) Fotodanz (Android), Cinemagram (iOS)

Suunnitelmia ensi viikolle: GAFE kehiin!

Koska asian ääneen sanominen on paras tapa saada se tapahtumaan, kerron tässä suunnitelman  ensi viikolle.

Lähtökohta:

---

Lukioläppärit on saatu joku viikko sitten lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Prosessissa oli sen verran viivästystä, että 2. jakson alku ehti onneksi ohi. Nyt on koeviikko meneillään ja 3. jakso alkaa perjantaina. Lupasin joku aika sitten eräälle opettajalle, että materiaaleja ei tarvitse kopioida, vaan hän pystyy jakamaan ne 3. jaksolla sähköisesti. Aika lunastaa lupaus.

Tavoite:

---

1. Otetaan Google Apps For Edu (siis GAFE) käyttöön yhteisenä välineenä. 
• Ei siksi, että se olisi ainoa tai parasvaan siksi, että se on olemassa, riittävän yksinkertainen ja riittävän monipuolinen
2. Joillakin on käytössä Facebook-ryhmiä tai Moodle-kursseja
• näiden käytön jatkaminen on ilman muuta oikein, mutta uusille aloittajille on hyvä lähteä yhteisellä pohjalla siis GAFE:lla

Toimintatapa:

---

1. Yhteiset tutustumiskoulutukset/workshopit opettajille
• tiistaina klo 13-14
• keskiviikkona klo 13-14
• aiheina:
• miten kirjaudun
• miten käytän Google Drive -ominaisuuksia materiaalin jakamiseen opiskelijoille
• tiedoston tekeminen GoogleDrivessa
• tiedoston lataaminen GoogleDriveen omasta koneesta (valmis tiedosto siis)
• tiedoston jakaminen opiskelijalle sekä kokonaiselle ryhmälle
• GoogleDriven käyttö opiskelussa
• yhteinen työskentely
• opiskelijan työskentely ja opettajan kommentointi
2. Opiskelijoiden tuki
• GAFE-tutorit
• valitaan n. 5 kiinnostunutta GAFE-tutor -opiskelijaa
• vaatimukset:
• GAFEn peruskäytön opiskelu
• ajankäytön dokumentointi
• tehtävä: auttaa ja opastaa muita opiskelijoita GAFEn käytössä
• toiminnasta saa kurssisuorituksen
• Tekniset tutorit
• valitaan n. 2 kiinnostunutta teknistä verkko-/käyttöjärjestelmätutoria
• vaatimukset
• käyttöjärjestelmän ja perusohjelmistojen tekninen osaaminen
• ajankäytön dokumentointi
• tehtävä: auttaa ja opastaa laitteen, käyttöjärjestelmän ja ohjemistoasennusten asioissa
• toiminnasta saa kurssisuorituksen
• Opastus mediateekissa
• myöhemmin sovittavalla tavalla opettajatiimi järjestää opastusta aikataulun mukaan lukion mediateekissa
3. Jatkokehittäminen
• opettajille jatkuva workshop-koulutus esiin nousevista GAFEn, somen ja tvt:n teemoista
• opiskelijoille osaamisen varmistamisen toimintamalli
• lukioläppärit uusille opiskelijoille 2. jakson alussa
• samassa yhteydessä kurssi, jonka suoritus (tai vastaavan osaamistestin suoritus) sisältyy sitoumuksena lukioläppärin saamiseen 

Ilon aihe:

---

Muutama opettaja oli some-kursseilla viime viikolla. Into ja osaaminen ovat käsinkosketeltavia!

Miten opin?

Taisi olla keskiviikkona, kun olin pitämässä 8. lk valinnaista ATK-tuntia. Opettaja oli pois ja atk-valinnaista ei ihan kaikki sijaiset osaa tai halua opettaa. Siinä sitten opetin PaintShopPro:n käyttöä, vaikka en ole ko. ohjelmaa ainakaan viiteen ... siis 10 vuoteen käyttänyt. No, ihan ok onnistuin.

 Some rights reserved by dmanipulated

Tuo parituntinen muodostui oppimisen ja pohdinnan paikaksi itselle. Opetin aiheeksi annettuja asioita joillekin, suuri osa osasi omin neuvoin. Aktiivisin tai taitavin - en tiedä kummasta oli kyse -oppilas neuvoi muita enemmän kuin minä. Hyvä niin.

Käytin tilaisuutta myös sosiaalisen median asioista puhumiseen. Tämä on oma missioni, koska koulussa some-työkalut eivät ole vielä mitenkään arkipäivää sen enempää oppilaille kuin opettajillekaan. Käytimme TodaysMeet'iä ja AnswerGarden'ia. Mainitsin myös Animoton.


Tuossa kohdassa joku poika otti puheeksi cinemagraphit. Muistin joskus kuulleeni sanan, mutta ei kytkenyt sen enempää. Poika ei osannut tai halunnut sen enempää asiasta kertoa. Selväksi tuli kuitenkin, että ne ovat siistejä juttuja.

 Some rights reserved mendhak's photos

Mitä asiasta seurasi?

Onneksi muistin sanan vielä eilen illalla.

Googlasin.

Päädyin AppleStoren Cinemagram-appsin esittelyyn.

Siitä jatkoin etsimään Androidille sovellusta haulla "cinemagram android".

Seuraavaksi kyseinen app asennettiin minun, 10 v. tyttären ja äidin kännyihin.

Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa tehtiin pöljiä cinemagrapheja.
Tuo kuva on vieressä on Flickr'istä, mutta idea on juuri tuo.

Näin sitä oppii uutta. Silmät auki.

Ja mikä oli oleellisinta?
En vieläkään tiedä, onko cinemagraph jotenkin tärkeä tai oleellinen. Kokeilen sitä. Opettajilla on koko ajan se peikko olkapäällä, että pitää keskittyä löytämään se tärkeä, oikea ja oleellinen. Se tie vie hiljaiseen kuristumiseen (kirjoitin ensin vahingossa kutistumiseen, vois olla parempikin sana).

Pitää:
etsiä,
kokeilla,
lopettaa, jos ei toimi
jatkaa, niin kauan kuin toimi
ja palata lähtöruutuun: etsiä.

Kun löydät sen hyvän ja oikean, olet todennäköisesti vähän hidas ja myöhässä :) No, älä välitä, ei se mitään! Mutta varaudu siihen, että huomenna täytyy taas olla silmät auki. 
Onneksi olet töissä koulussa, jossa niitä vinkkejä kyllä saa!

Tahdonvoima, koulu ja kasvatus

 Some rights reserved by E Tran

Luin aamutuimaan Lauri Järvilehdon blogin "Ajattelun ammattilainen" kirjoitusta

Tuloksellisuus ei vaadi tahdonvoimaa

Heräsi heti ajatuksia omien kokemusten pohjalta:

1. Etäopiskelu (tai vaikka tietokoneen käyttö oppitunnilla ilman Facebookia) vaatii "tahdonvoimaa". 
2. Perinteinen koulu heitti oppilaan puolesta vaahtokarkin kaapin päälle. Hyvä vai paha?
3. Jotkut luuserin reppanat menevät ja pärjäävät koulun jälkeen, vaikka tahdonvoimaa ei ole osoitettu pätkääkään. Eivät kyllä kaikki.

Pitäisikö siis nykyisen kaltaisessa ylivirikkeellisessä maailmassa opetella tunnistamaan oma turhautuminen ja suuntaamaan oma toiminta siinä tilanteessa uudella tavalla? Kuulostaa ihan fiksulta esim. oman etäopiskelun kohdalla, mutta entä vaikkapa peruskoululainen avaruusgeometrian tunnilla?
Vaihtoehto 1: Käytän tahdonvoimaa, yritän keskittyä pallon tilavuuden kaavaan tuijottamalla sitä kiihkeästi
Vaihtoehto 2: a) Turhaudun b) Suuntaan toimintani uudelleen.

Vaihtoehto 2. kuulostaa ihan hyvältä. Kouluun vietynä kuitenkin arveluttaa, jos oppilas suuntaa tarmonsa häiritsemiseen tai kokonaan ulos luokasta, jopa koulurakennuksesta.
Jos vähän pidemmällä tähtäimellä asiaa ajatellaan, kaavan tuijottamisen metodi ei taida sekään johtaa menestymiseen elämässä - ""En ymmärrä mitään ja haluaisin toimia toisin, joten tuijotan sitä mitä en ymmärrä enkä halua".

 Some rights reserved by timhulmephotography

Hmmm.

Mieleen nousee pari jatkoajatusta. Tahdonvoima saattaa olla huonosti käyttökelpoinen. Tuo röökiaski kannattaa lannistaa jollain muulla kuin tuijottamalla, vaikka rutistamalla tai antamalla kaverille jne.
Entä sitten käsitteenä jonkinlainen "velvollisuudentunto", joka saa niin oppilaan kuin opettajankin saapumaan koululle sovittuun aikaan.
Omassa kotikasvatusprojektissani huomaan puhuvani usein ajasta, hetkestä ja valinnoista. Näen toiminnan sarjana jatkuvia valintoja teoista

1. NYT
2. TÄNÄÄN ja
3. myöhemmin. 

Näistä ainoa todellinen valinta on se ensimmäinen eli mitä teen NYT! Noilla "tänään" ja "myöhemmin" on jotain tekemistä tahdonvoiman kanssa, se mitä teen juuri nyt on enemmän vain valintojen tietoiseksi tekemistä. Sen sijaan niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ne ovat haavekuvia, jotka sitten tulevaisuudessa lähinnä vahvistavat tai romuttavat minäkuvaa ja itsetuntoa sen mukaan, onnistuiko oma suunnitelma tahdonvoiman, otollisten olosuhteiden tai vaikka sattuman ansiosta. Tulkinta tapahtuneesta kertoo enemmän tulkitsijan minäkuvasta kuin todellisuudesta, luulen. Björnwahlrosit ovat tahdonvoiman tulosta , lapsilisän tarvitsisjat tahdonvoiman puutetta, niinhän.

Mitä minulle jää käteen?

Kun lauantaina menen kouluttamaan opettajia sosiaalisen median hyödyistä ja mahdollisuuksista, jätän tahdonvoiman ja velvollisuudentunnon käsitteet kotiin. Lähdetään näkökulmasta turhautuminen-tarkoituksenmukainen-flow.

Some-palvelut opettajan arjessa

Mietin tässä parasta aikaa, mitkä ovat opettajan kannalta hyödyllisimmät some-palvelut ja mitkä helpoimmin lähestyttäviä, jos on käyttöä vasta aloittamassa tai vain kokeilemassa. Asia on itselle mielenkiintoinen aina, mutta juuri nyt kahdesta eri syystä. Ensimmäiseksi: olen menossa puhumaan aiheesta ensi viikonloppuna opettajien koulutuspäivään. Toiseksi: omassa koulussa on juuri saatu sekä avoin wlan että lukion aloittajille läppärit. Tämä toinen syy ei aiheuta mitään pakkoa, mutta antaa mahdollisuuksia.

Opettaja voi käyttää sosiaalista mediaa ainakin

• ajatusten jakamiseen/saamiseen muiden kanssa - vuorovaikutukseen
• porukkaan kuulumisen tarpeeseen - löydän samoin ajattelevia, jos niitä ei ihan vieressä satu olemaan
• oppimiseen/opiskelemiseen
• yhteistyöhön
• opettamisen välineenä
• opiskelijoiden oppimisen tukemiseen ja ohjaamiseen

Vastaa - jos haluat - alla, miten yksittäinen opettaja voi hyödyntää sosiaalista mediaa?

Voit kirjoittaa 20 merkillä oman vaihtoehdon tai klikata jo kirjattua. Mitä enemmän klikkauksia, sen isompana ko. juttu näkyy.

Mihin opena voin hyödyntää sosiaalista mediaa... at AnswerGarden.ch.

Jos sosiaalinen media alkaa kiinnostaa vaikkapa yllä pohdittujen asioiden vuoksi, seuraava näkökulma voisi olla käyttöönottokynnys. Pelkkä merkityksellisyys ei riitä - palvelun käyttöönoton helppous suhteessa olettamaani saavutettuun hyötyuyn on jatkuvassa puntaroinnissa, kun uutta palvelua kokeilee. Siis:

Kysymys: Mitkä ovat helpoimpia palveluja ottaa käyttöön opettajana?

Mitkä ovat opelle helpoimmat some-palvelut... at AnswerGarden.ch.

Eikä se tietysti siihen jää...

Pitääkö olla yhteinen alusta koko koulun käyttöön vai saako/pitääkö jokaisen valita omansa? 

Tuo on aika keskeinen kysymys. Yhteinen alusta ei välttämättä hirveästi motivoi. Se voi olla 

1. ns. "moodle", joka on ollut jo pitempään käytössä. Siis verkko-oppimisympäristö, joka on perinteinen, rakenteinen, ehkä graafisesti ankeahko, käyttökynnys korkeahko, oppilaille vanhahtava...? 
2. Toinen ääripää on "jokainen ope valitsee itse ja joka päivä, mitä käyttää" -lähtökohta. Hyvää tässä on se, etä some-aktiiviset opettajat pääsevät koko ajan käyttämään sitä ratkaisua, joka kulloinkin tuntuu palvelevan parhaiten. Huono puoli taas on se, että hitaammille lähtijöille kynnys kasvaa, kun vaihtoehtoisia tapoja toimia tulee joka päivä lisää ja "valmista" ratkaisua ei koskaan päätetä.
   Lisäongelmia saadaan lupien kyselystä huoltajilta, yksityisyyden suojasta ja käyttäjähallinnasta. Jossain vaiheessa opiskelijatkin kyllästyvät monien palvelujen kirjoon.
3. Jonkun tahon valitsema "riittävän hyvä ja riittävän yhtenäinen palvelu", joka voisi olla vaikkapa Google Apps For Education, Microsoft 365 tai joku moderni Facebook-sukupolvelle suunnattu oppimisalusta.

Tässä sitä riittääkin miettimistä. Tulkaa mukaan miettimään kertomalla ajatuksenne noissa ruuduissa, jos kiinnostutte. 

Ja siirrän vielä lukioläppäri-ideointiruudun tänne tuolta toisesta blogista, koska eipä sinne ehkä oikein kuulukaan:

Mitä ajattelet lukioläppäreistä?... at AnswerGarden.ch.

Myytinmurjojat: "Facebook on hölynpölyä"

No niin heti aluksi - loukkaan ihan vähän brandia. MythBusters on brandi, ja sen loukkaaminen on väärin. Loukkaan toista saman tien: Karpolla on asiaa.

Minulla on asiaa. Haluan testata myytin (oikeasti haluan murjoa myytin maan rakoon).

Testattava myytti:

Facebook on joutavaa ajanhukkaa?

Testaan esitetyn myytin kokeilemalla sitä esimerkkien kautta. Käytän esimerkkiaineistona omaa Facebookin käyttöäni.

1. Avasin uutisvirtani. Tällaista tuli (näkyy kuvassa)

• yhden albumin kehumista
• yksi nimitysuutinen
• Teachers as Intellectuals: -kirjan puffaamista

Tulos: Myytti ei ole totta.

2. Oma aikajanani:

• Linitin blogikirjoitukseeni, rehtorin bloggaamisen aloittamisesta
• Linkitin Unohda turhuus ja voi paremmin – 6 vinkkiä
• Linkitin hyvään kirjoitukseen science-opetuksesta kotona Scientific American: Bring Science Home
• Linkitin: Ihan näpsän tuntuinen juttu:Edcanvas Easily Create Rich Multimedia Lessons for your Class

Tulos: Myytti ei ole totta.

3. TÄRKEIN - Facebookin ryhmät - näissä vietän eniten FB-aikaani

• Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education
• Tablet-laitteet opetuksessa
• Tietokoneet yo-kirjoituksissa

Ei sanaakaan turhaa. Paljon todella fiksujen ihmisten asioiden ja ongelmien jakamista.

Tulos: Myytti ei ole totta.

LOPPUTULEMA:

Myytti on murrettu!

Facebook on monenlainen - sen mukaan mihin sitä käyttää. Ja sen juuri halusin sanoa. 

Käyttö on silti vapaaehtoista :)
Se, mikä on varmasti totta - Facebook on mestari viemään aikaa. Mutta sehän taas on ihan sitä normaalia elämänhallintaa.

Rehtori aloittaa blogin pitämisen?

Olin aamulla jonkin aikaa opastamassa hyvää ystävääni ja kollegaani Satu Nokelaista bloggaamisen alkuun.

Lähde: Flickr.com alamodestuff's photostream 

(Creative Commons: http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/)

Aamu oli tosi kiva, niin kuin Sadun kanssa aina on, mutta myös opettava itselleni. 

Blogin aloittaminen on täynnä tärkeitä valintoja:

• Minne perustan, mikä alusta? Blogger, Wordpress etc...
• Mihin sitoudun, kun teen käyttäjätunnuksen?
• Mitä muuta tähän liittyy - esim. Googlen kaikki muut palvelut?

Toinen näkökulma on aloittamisen yleinen tuska:

• Mikä käyttäjätunnus?
• Mikä blogin nimi?
• Mikä osoite?

Eikä se siihen lopu.

• Mitä asiaa minulla on?
• Kenelle kirjoitan?
• Miten saan huomiota blogilleni?

Sitten ollaankin jo "somen" kokonaishässäkässä. 

Näistä kun puhuttiin, vastaan tuli Google+. Sitten tuli vastaan Google Drive (joka nyt otettiin; vaihtoehdot  Dropbox ja SkyDrive). 

Samalla tuli eteen Twitter jakamisen ja saamisen kanavana. Facebook ammatillisen keskustelun kanavana. Nämä jäivät nyt odottamaan sitä seuraavaa kertaa.

Some-norsu syödään palasina ja vain jos on nälkä. 

Ei kannata syödä varastoon, koska ähky on vastassa joka tapauksessa. 

Satu Nokelaisella on asiaa, siitä ei ole epäilystä. Lukijakin on jo valmiina, minä. Siinä on Sadulle myös yksi valmis markkinoija. Niin se some toimii.

http://www.flickr.com/photos/owenwbrown/with/4857508633/http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en

Yksi puoli asiassa on tietysti rehtorin asema oman koulunsa majakkana.  

Kun opiskelijat lukiossa ovat somessa joka tapauksessa, onko opettajilla mahdollisuutta tai lupaa olla tietämättömiä somen mahdollisuuksista? 

Minusta ei. Jos Wikipedia on "epäluotettava lähde", sitä ja muita netin lähteitä on siis opeteltava käyttämään oikein ja perustellulla tavalla. 

Ihan kaikkien (opettajien) ei ehkä tarvi sosiaalista mediaa käyttää, mutta kukaan ei voi pistää päätään pensaaseen. Tai jos laittaa, se kannattaa tehdä tietoisena siitä, kuinka hassulta se pään pensaassa pitäminen sieltä ulkomaailmasta katsottuna näyttää.

Nyt on siis yksi rehtori laittanut päänsä tähän pesään. Tervetuloa, Satu :)

Rehtori, lukio ja lukioläppärit

Syksy on ollut kiireinen. En ole ihan saanut tehtyä kaikkea mitä olisin toivonut. Olen silti aika hyvin onnistunut tärkeimmässä, eli saanut tehtyä sen mitä olen pitänyt etusijalla. Siis ottanut haltuun toimintaa itselle uudessa koulussa ja uudessa koulumuodossa eli lukiossa.

Mikä sai nyt kirjoittamaan?

http://www.flickr.com/photos/gibsonsgolfer/4056867445/

Pääsin ehkä omalle mukavuusalueelle, kun kirjoitusten (uusia asia minulle) ja syksyn käynnistysrutiinien jälkeen (liiankin tuttu) jälkeen eteen tuli - kuin tilauksesta - LUKIOLÄPPÄRIen käyttöönottoprosessi. Olen kiinnostunut oppimisen kehittämisestä ja Nurmijärvi on jo osoittautunut paikaksi, jossa sille omn tilausta ja arvostusta. Ja resursseja. Meillä on siis tämän lukuvuoden alun aikana saatu läpi prosessi, jossa

• päätettiin aloittaa lukioläppäri-malli uusista ykkösistä alkaen
• lukion aloittajilta tiedusteltiin halua ostaa laadukas miniläppäri, josta maksettavaa jää opiskelijalle noin 1/3 ovh:sta
• kouluun saatiin samalla kattava ja AVOIN wlan
• läppärit saatiin jakoon eilen perjantaina ja syysloman jälkeen loput (tavoite oli 2. jakson alku, mutta vähän viivästyttiin, koska 50 läppäriä varastettiin myyjän varastosta. Vain pari viikkoa tästä syntyi viivettä, mikä on oikeastaan ihme. Silti kakkosjakso piti aloittaa toisin kuin joku oli jo ehtinyt suunnitella.)
  

Nyt ollaan aika uudella kentällä. Koulussa on koneita kohtuullisesti opettajien käyttöön ja suurin osa luokista on saatu varustettua pc-dokkari-projektori -yhdistelmällä. Loputkin on luvassa saada ensi vuonna. Oppilaiden käytössä on atk-luokat - läppärivaunu sen sijaan on jouduttu sitomaan korvaamaan opekoneita. Tämäkin asia saataneen pikaisesti kuntoon eli läppärit opiskelukäyttöön.

Iso kulttuurinen porras on siis kohdattavana. Joudutaan ihan arkiseen SWOT-analyysiin, ilman mitään sanahelinää. Näkökulmina ainakin fyysinen ympäristö, osaaminen, toimintakulttuuri. Kirjoitan tähän nyt joitakin mieleen nousevia ajatuksia.

• Mitä vahvuuksia meillä on?
  • wlan, meillä on lukioläppärit
  • taitavat atk-opettajat
  • halua ottaa uusi juttu käyttöön 
• Mitä heikkouksia meillä on?
  • osaamisvaje - mitä niillä tehdään, mitä se tarkoittaa
  • aika on ennestäänkin täynnä tavaraa
• Mitä mahdollisuuksia meillä on?
  • lukiolaiset ovat erilaisia - tämä voidaan ehkä huomioida nyt paremmin?
  • ollaan ajan hermolla, valmistaudutaan uudenlaisiin kirjoituksiin
  • uudenlaista oppimista, opettamista - innostusta, iloa
  • yhteyksiä, verkostoitumista
• Mitä uhkia meillä on?
  • kaikilla ei ole lukioläppäriä - eriarvoisuus
  • wlan lisää häiriöitä, kiusaamista...
  • väsyminen
  • lukioläppärit ja BYOD (Bring Your Own Device) lisäävät opettajien tarvetta valvoa ja siten lisäävät painetta ja työmäärää
    

Kaikki tämä on kirjoitettu tässä lukion näkökulmasta, mutta koskettaa tietysti samoin myös peruskouluamme, omilla reunaehdoillaan.

Itse olen "some-rehtori" - verkostoidun kovasti sosiaalisessa mediassa. Siksi myös olen laittanut tämän pohdinnan jakoon sekä Twitterissä hastagillla #lukioläppäri että Facebookissa.

Niin, Twitterissä olen @mikkojoo https://twitter.com/MikkoJoo ja Facebookissa kannattaa mennä osoitteeseen https://www.facebook.com/groups/237930856866/ eli ryhmään Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa

Tällaisia nyt

Tarvitaanko kouluun tiukemmat säännöt?

Lähde: http://www3.familyoldphotos.com

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään, nyt iski tarve sanoa pari sanaa. Uusi duuni on vienyt veronsa kirjoittamiselta, mutta kuinka ollakaan, juuri rajoja piti käydä muutaman teinin kanssa läpi viime viikolla.

Hesarissa oli juttu "Rehtori vaatii keinoja kurinpitoon", josta tosin netissä näkyy vain pätkä. Koko kohu on ajatteluttanut, nyt alkoi kiteytyä ihan puheeksi. Ajatukseni kulkee jotenkin näin: Jos esitys ei kiinnosta, kumpaa pitää muuttaa, esitystä vai yleisöä? En kommentoi ollenkaan rehtori Anderssonin ajatuksia. Esimerkiksi hänen listansa asioista, joita pitäisi parantaa on minusta aiheellinen ja hyvä.

Sen sijaan mietin tätä: Olen ollut koulussa töissä vuodesta 1987. En ole kohdannut kovin montaa lasta ja nuorta, joka ei kuulisi ja ymmärtäisi. Olen kyllä kohdannut todella monta, jotka eivät kuuntele. Koska esitys on kehno ja kuulostaa kymmenenneltä uusinnalta. Mitäs siinä kasvattajana teet? Ainakin minä koetan löytää jonkun uuden ja yllättävän, henkilökohtaisen kanavan päästä sinne kuulemisen  alueelle. Sitten kun vielä itse osaisi kuulla, niin päästäisiin jo keskusteluun. Sitähän tässä on kai ajettu takaa: että nuori kuuntelisi ja vielä muuttaisi käytöstään toivottuun suuntaan?

Ja ei sitä keskustelua kerralla rakenneta. Kunhan päästään siihen, että nuorelle tulee olo, että kannattaa kertoa, että kuunnellaan. Ja että tuolla äijällä on oikeasti asiaa minulle.

Lähde: Worcester Academy's photostream

Suurin osa nuorista on halukkaita ja kykeneviä parantamaan - sen sijaan kaikilla ei kyllä ole ollut edes mahdollisuuksia "hyvään käytökseen". Toinen fakta on se, että emmehän me aikuiset sitä peliä koulussa nuorelle häviä. On vain vaikea sovittaa yhteen 'välittäminen nuoresta', 'yhteisön säännöt' ja 'oma arvostuksen tarve'. Jos lopettaa nuoresta välittämisen, koululla ja aikuisilla ei ole hätää. Hei haloo, mitä minä kirjoitin? Ketä varten koulu siis on.


Lopputulemani:

• Tarvitaan tiukemmat säännöt. Ei ankarammat, mutta yksiselitteiset ja selkeät.
• Jos ei viesti mene perille, lähettävän pään kannattaisi muuttaa toimintaansa. Yleisö äänestää aina jaloillaan. Nykymaailmaan ei oikein sovi pakotettu innostuminen.

Tässähän on kyse ihan samasta kuin koko koulun muutoskeskustelussa. Jos halutaan innostavaa, elämänikäistä oppimista, se perustuu kunnioitukseen: oppimisen, työn, yhteisön ja yksilön. Ei se kyllä sääntöjä tiukentamalla onnistu. Eikä varsinkaan ilman sääntöjä.  

Edit: Pitää kommentoida itse itseään heti. Minulle on ollut aina itsestään selvää, että omat jälkensä pitää siivota ja LAITTAA siivoamaan. Pointti tulee tässä: onko se rangaistus? No ei ole, ei todellakaan. Silloin mennään minusta kyllä heikolle jäälle, jos oppilas on sotkenut ja laitetaan siivoamaan muiden jälkiä jälkeenpäin. Ei ole sellainen rangaistus, että sen pelko kasvattaisi, mutta saa kyllä inhoamaan niin opettajaa, työntekoa kuin kiinnijäämistä.

Eli päästään aika pitkälle heti: pitäisi olla niin paljon aikuisia, että aikuiset ovat 'läsnä' eivätkä 'valvo'. Pikkuhölmöilyt korjataan lennossa. Jos nuori ei siihen suostu, keskustellaan niin kauan että suostuu. Joo, ottaahahn se aikaa, mutta siitähän mulle maksetaan. :)
Ja vähitellen kaikki ovat läsnä ja korjaavat omaa ja toisten toimintaa. Ja kaikilla on jos ei nyt aina kivaa, niin ainakin taju mitä, missä, milloin ja välillä oikeasti mukavaakin.

Miksi ihmeessä sosiaalista mediaa?

Social media mess by kexino.com

Olin eilen työhaastattelussa. Kokemus oli hämmentävä, koska edellisestä on nyt yli  neljä vuotta. Mieleen palasi kokemus, ennestään tuttu: työhaastattelussa tulee sanoneeksi asioita, joiden kautta kiteytyy jotain oleellista omasta ajettelusta.
Pyrin muuten toimimaan samoin myös istuessani pöydän toisella puolella. Koetan toimia niin, että molemmat opimme jotain ja saamme uusia aineksia ajatteluumme, päätyi itse rekrytointi sitten miten hyvänsä.

Tilaisuudessa tuli tietysti puheeksi sosiaalinen media. Toinen haastettelija kysyi,

miten löydän ajan sosiaalisen median käyttöön?

Vastasin siihen niin kuin olen opettanut itseni ajattelemaan:
Käytän someen sen ajan, joka yleensä kuluu tv:n katseluun. En paljon perusta reality-tv:stä, sarjoja en jaksa seurata. Katson jotain urheilua, jokun leffan, parhaita asiaohjelmia kun kohdalle sattuu. Siinä sitä aikaa syntyy. Toinen näkökulma on, että tämä on tietoista itsensä kehittämistä. Pyrin sekä oppimaan sosiaalisen median kautta että sosiaalisesta mediasta. Pidän sitä itseohjautuvana täydennyskoulutuksena.

Tänään ajelin fillarilla töihin ja tajusin, että aivan puolitotuuksia puhelin.

Kaikkein tärkeintä minulle on sosiaalisen median yhteisö.

Aloitan aamun eri tavalla kuin ennen. Ei Hesaria. Avaan tabletin tai iPhonen. Aukaisen Hootsuiten (Twitter/Facebook-liittymä), Flipboardin (Twitter, Facebook ja rss/blogi - ohjelma), Feedlyn (sama) tai Facebookin.

Mitä linkkejä @vahis on tänään lähettänyt?
Onko Esa Kukkasniemi blogannut?
Mitä @hponka on julkaissut SlideSharessa?
Mitä kuuluu @arongas'lle, @jmanninen'lle, monelle muulle sosiaalisesta mediasta tutulle.
Mitä Martti Hellström on nyt kirjoittanut - kuitenkin jotain sellaista, mitä en olisi koskaan itse tullut ajatelleeksi.
Mitä kuuluu Nina Rantapuun blogiin - hienoja ajatuksia, jotka myös muuttuvat arjen teoiksi. Ja moni, moni jää nyt mainitsematta.

Kuulun porukkaan, herään, innostun. Juon kahvia ja energiataso nousee työpäivää varten. Olen ylpeä, että tunnen niin monta hyvää tyyppiä. Niitä on paljon! Lisäksi seuraan mielenkiinnosta sellaisia, jotka ajattelevat toisin tai sellaisia, joita en vielä oikein tunne. Harvoin lopetan seuraamista, uusia sen sijaan tulee viikottain. No, sellaisten seuraamisen lopetan, jotka täyttävät sosiaalista mediaa minulle turhilla jutuilla. Olen aika ammatillisesti suuntautunut tässä.

Jotain dataa:

• Twitter: seuraan 525, minua seuraa 354, olen lähettänyt 2255 twiittiä
• Facebook: kuulun n. 10 ryhmään, joita seuraan aktiivisesti. Omalla aikajanalla julkaisen lähinnä edu-aiheisia juttuja, vähän bändiin liittyen
• Blogit: kirjoitan itse 2-10 kirjoitusta / kk. Seuraan RSS-syötteenä aktiivisesti n. 50 blogia
• kaikkeen tähän menee aikaa vaikka kuinka paljon, mutta 1/2h aamulla ja 1/2h illalla riittää hyvin.
• sitten kaikki omat sosiaalisen meduian opetuskokeilut; ne vievät aikaa juuri niin kuin opetuksen kehittäminen vie. Mutta se on KIVAA!

Sosiaalinen media on minulle yhteisö. Toiset ovat kavereita, toiset tuttuja, jotkut mahtavia tiedon lähteitä, ajattelun herättäjiä. Joka aamu täörmään siihenkin, että voiko noin ajatella. Terveellistä sekin.

Itse saan olla osa tuota yhteisöä. Kirjoitan blogia. Twiittaan. Osallistun Facebookin ryhmiin, joista on tullut aivan erityisen tärkeä keskustelun, jakamisen ja oppimisen paikka minulle. Huomaan, jos joku juttuni kiinnostaa muita. Koetan pitää jorinat lyhyinä, että ne jaksasi lukea. Jos juttuni ei kiinnosta, joko jatkan sitä yksin tai mietin uudelleen. Opin koko ajan, ihan niin kuin missä tahansa keskustelussa. Nuo ohjelmat Flipboard ja Feedly sitten taas tuovat oman lisänsä syöttämällä sellaistakin, mitä en itse osaisi hakea ollenkaan.
Sosiaalinen media on kuin tori tutussa kaupungissa. Tapaan tuttuja, kuuntelen, osallistun, jatkan matkaa. Ero tosin on se, että välillä olen ihan muilla toreilla kuuntelemassa.  Tärkeää on joka tapauksessa sekä kuunnella että tulla kuulluksi.

Ai mistä löydän tähän aikaa? En aina löydäkään eikä se ole ongelma. Mutta kavereiden kanssa on aina mahtavaa jutella.

Kello on 8.00 ja aloitan nyt sitten voimaantuneena ne reksin työt. Hyvää työpäivää kaikille :) 

Oppimisen johtaja, ota Kauppalehden mainos toiminta-ajatukseksi!

Classroom in a school in the ghost town of Pripyat near Chernobyl. 
Classroom-1 from Timm Suess

Tieto (sitä meillä on) + Oivallus (miten tietoa voisi hyödyntää) + Uskallus ( esim. muuttaa rakenteita tai poiketa traditiosta tai ryhmäpaineesta) = Menestys. 

Tuo on Kauppalehden mainoksen sovellus - suluissa omat ajatukseni. Pelkkä tieto ei riitä mihinkään! Ei siis jumiuduta siihen, että tieto on ollut jo ennenkin olemassa. Tarkoitan tällä tietoa erilaisista oppimisen ja opettamisen teorisoita ja mentelmistä. Näen niin, että nyt voisi syntyä "oivalluksia" esim. sosiaalisen median aiheuttaman muutoksen takia. Syntyykö opettajissa uskallusta, se on toinen juttu. Toisissa syntyy, toisissa ehkä ei. Aion kuulua ensimmäisiin. Menestyjiin :)

Future Classroom Lab launch
from europeanschoolnet

Ekaluokkalainen kysyy, miksi hänelle opetetaan asioita, jotka hän osaa. Miksi hänellä teetetään sitten tehtäviä, joita ei ole opetettu. Kysehän on "eriyttämisestä". Miksi eriyttää, miksei voi lähteä siitä, että oppilaat ovat nykyään aivan peruuttamattoman erilaisia ja yhteinen opetustuokio on "mission impossible"? Joskus asiaa perustellaan sillä, että "on opittava toimimaan yhdessä ja ottamaan yhteisiä ohjeita"... Vähän kuin opetettaisiin ensin olemaan hiljaa, jotta osaa puhua.





Miksi, kysyn minä ja kärjistän tahallani: Kuka meistä aikuisista haluaa työskennellä laiskimman määräämässä tahdissa, vähiten kiinnostuneen houkuttelun ja painostamisen ilmapiirissä? Joo, moni joutuu töissään noin tekemään, mutta pitääkö sitä opettaa koulussa :) 



Mikä sitten on muuttunut, jos on muuttunut? Väitän, että teknologia on muuttunut. Onhan  opetukseen sopivaa teknologiaa (periaatteeessa) ollut pitkään olemassa. On kuitenkin aika mullistavaa, että puolella ekaluokkalaisista on Samsung Galaxy Mini (kiitos DNA-konsernin massiivisen markkinoinnin - ihan sama mikä älykapula kuitenkin...) taskussa. On se muutos! Tosin niillä on suurella osalla dataesto, vaikka dataliittymä maksaisi vain 4e/kk... No, nyt hypetän.

Future Classroom Lab launch
from europeanschoolnet

Teknologian muutoksen myötä ovat tulleet uudenlaiset sovellukset, sen myötä toisenlainen toimintakulttuuri, joka nyt ravistelee kouluinstituutiota - muiden instituutioiden tavoin. Se mikä oli vuonna 1995 mahdotonta, siihen vuonna 2000 tarvittiin verkot ja läppärit. Sen tekee tuo taskukone, älypuhelin, nyt. Mitä meillä on huomenna? Mitä meillä on 2070 kun se ekaluokkalainen on vielä töissä? Joka tapauksessa pitää katsoa rohkeasti eteenpäin! 

Ajattelen, että huomio muutoksessa pitää kohdistaa siihen, mikä muuttuu OPPIJAN näkökulmasta. Opettajan näkökulma on aika toisarvoinen :) Totta kai se on tärkeä, mutta en haluaisi jumittaa "opettamiseen". 


Siirrytään jo opettamisesta "oppimisen johtamiseen"!

Miksi Flipped Classroom - nyt ja heti?

Aivan mahtava blogikirjoitus sai minutkin taas innostumaan. "Matematiikan opetuksen tulevaisuus"-blogissa Pekka Peura kirjoittaa Tehottoman ja epätasa-arvoisen opetuskulttuurin haastaja: mastery learning -menetelmä kaventaa osaamistasokuilua.

Eihän tämä asia ole uusi. Tilanne on uusi. Näin kommentoin Pekan Facebook-päivitystä
Pekka:
Flipped classroomista on herättänyt runsasta keskustelua viime aikoina. Samalla kannattaa myös huomioida Bloomin mastery learning -opetusmenetelmä, jonka yhtenä osatekijänä voidaan hyödyntää flipped learningia.

my empty classroom
from MNicoleM (Flickr)

Minä:
Oikeastaan Flipped Classroomissa on minulle kyse siitä, että se tekee jutun helpommaksi - tai ylipäätään mahdolliseksi.
Vaikka omasta "oikeasta opettajuudesta" on jo aikaa, muistan kyllä. On äärimmäisen vaikeaa huomioida yhtä aikaa erilaiset, eritasoiset, erilaillal motivoituneet oppilaat.
FC ei ehkä poista kaikkia ongelmia. Se tekee kuitenkin tämän: Edes jotenkin motivoituneet voivat a) katsoa opetuksen etukäteen b) käyttää luokka-ajan työskentelyyn, hyvän ohjaajan ("oppimisen johtajan") läsnäollessa.
Ei tarvi odottaa, että opetus loppuu, jos vaikka jo osaa. Ei tarvi odottaa, että opetus loppuu, jos ei tajua mitään. Voisi vaikka motivoitua tekemään (innostua, haluta saada tehtävä tehdyksi - miten kukin motivoituu).
Tosiasia on, että ryhmämuotoinen opetus on aina ollut tehotonta. Liukuhihnaprosessi sopii vain silloin, kun sisääntuleva tavara on standardoitua. Nyt kun jokainen haluaa olla erityinen minä, ryhmäopetus on kriisissä. ONNEKSI meillä on samaan aikaan välineitä tehdä asialle jotain.
Mutta uusi tämä asia ei ole. Uskon, että uudet välineet sekä luovat paineen uudistua että samalla tekevät sen mahdolliseksi!


Sama asia nousi tänään aamupalapöydässä puheeksi. Paikalla oli vasta Paula 7v, muut nukkuivat. Paula sanoi: "Tiedätkö, miksi se matikka on niin tylsää. Nyt meillä on jo sadat. Se on IHAN helppoa. Opettaja opettaa niitä, ja minä OSAAN jo. Ja siksi, että minulla on aina eri tehtävät kuin muilla. Ja niitä asioita ei ole ollenkaan opetettu...."

Flipped Classroom
from ransomtech (Flickr)

Voi olla, että asia ei nyt ihan noin olekaan. Ei ehkä ole aina eri tehtävät ja ehkä on opetettukin. Silti lapsella on vahva kokemus, että opetetaan asioita, jotka jo osaa ja toisaalta pitää tehdä asioita, joita ei osaa.

Kyllähän tässä olisi Flipped Classroomille käyttöä. Sanoinkin, että ehdotan opettajalle, että minä opetan kotona - koulussa saa sitten laskea, opettaja neuvoo sen minkä ehtii. Jos vielä tekisi niistä opetuksista videot ja laittaisi ne muillekin näkyville nettiin... ;)

Ja pidetään mielessä, että tuonne nurkkaan voi jäädä kuka tahansa - taitava, apua kaipaava... Niin ei saa käydä, vaan tavoitteena on parantaa jokaisen oppimista, yhdessä!

Somea oppilaiden kanssa - rehtoreille :)

Suunnittelen tässä, mitä teemme oppilaiden kanssa ensi maanantaina KUUMA TVT/EDU10 -hankkeen aloitusseminaarissa Heurekassa. Aiheena on jotain siihen suuntaan kuin "Mitä sosiaalinen media on oppilaalle, opettajalle ja rehtorille?"

Klikkaa Wordle suuremmaksi.
Siinä on "sanakuva" tästä blogista.

Ajatuksena on kuvata, tehdä digitarinoita livenä seminaarivieraiden iloksi ja heidän kanssaan - Animotolla varmaan. Sitten tuli mieleen myös tämä Wordle, se on niin KIVA :)

Ohjeet oppilaille teen Flipped Classroom -tyyliin; varmaan Jingillä, kun se on niin näpsä. Isommille oppilaille voisi tehdä vaikka FB-ryhmän. Se on tosin vähän arveluttavaa - aina - alle 18 vuotiaiden kanssa. Siis noiden käyttöehtojen takia.

Katsotaan mitä tästä syntyy. Idea on joka tapauksessa, että oppilaat puuhailevat juttujansa, rehtorit saavat kysellä ja ihmetellä. Samalla mä sitten demoile ope/reksi näkökulmista asioita tykillä siinä vioeressä. Ja näytän juttuja, joita oppilaat saavat aikaiseksi.

Josko jaksaisi kirjoittaa tästä vähän lisääkin sitten viikonlopun aikana. Katsotaan!