 |
| Rehtori :) |
Rehtorilla on eniten aikaa uudelle opettajalle rekrytointitilanteessa
Tämän olen karvaasti oppinut. Työn luonne on niin kiireinen, että en juurikaan ehdi uusia työntekijöitä opastaa. Siksi olen päättänyt käyttää jo rekrytointitilanteen hyväksi myös omien ajatusteni esiin tuomiseen. Haluan kertoa, millaiseen kouluun minä johtajana näen hakijan nyt pyrkivän. Kerron myös sen, millaisia uusia työntekijöitä haluan rekrytoida, jotta he voisivat tuoda uusia vahvuuksia yhteisöön siellä jo olevien tueksi ja lisäksi. Alla kirjoitan näitä näkökulmia auki niin uusille työntekijöille kuin muillekin lukijoille, siltä pohjalta mitä rekrytointikeskusteluissa jo puhuttiin.
Vaihtuvuutta
Isossa koulussa on aina paljon vaihtuvuutta henkilöstössä. Niin nytkin.
Joitakin mahtavia työntekijöitä hyvästeltiin muualle siirtymisen johdosta. Kiitoksia kaikille teille ja hyvää jatkoa!
Töihin palaavat
Miso Orava, matematiikka ja kemia
Pekka Peltonen, historia ja yhteiskuntaoppi
Timo Vuorikallas, historia ja yhteiskuntaoppi
"Uusia"
Määräaikaisessa tai toistaiseksi työsuhteessa meillä aloittavia työntekijöitä, joista osa tosin jatkaa meillä uudella määräaikaisella työsuhteella Tervetuloa NYKiin jokainen!
Annastiina Jokitalo, tekstiilityö
Anssi Pasila, kielet (jatkaa)
Heini Kärkkäinen, kotitalous
Kristiina Setälä, erityisluokanopettaja
Maija Aarva, biologia ja maantieto
Marita Larinaho, kotitalous (jatkaa)
Rauliina Ruohtula, kouluohjaaja 8.lk pienluokka
Kati Jalkanen, e-oppimisen resurssiopettaja
Heikki Marjamaa, liikunnan ja terveystiedon tuntiopettaja
Niina Karvinen, kielet (jatkaa)
Riitta Ilvonen, biologia ja maantieto / resurrisopettaja joustava pienryhmä
Tapio Tupola, ma-at
Taru ElGhoumri, kielet (jatkaa)
Auki olevia rekrytointeja:
Erityisopettajan viransijaisuus laitettiin uudelleen auki, koska päteviä hakijoita ei ollut.
Matematiikan ja fysiikan va. virka tullee auki kesän aikana, koska vakituinen viranhaltija siirtynee toiseen kouluun.
NYK on hieno koulu
NYK on hyvä suomalainen yläkoulu ja lukio, täydessä merkityksessä. Olen kiitollinen, että saan olla täällä rehtorina. Meillä on pitkät perinteet, jotka kantavat sotien taakse ja isovanhempien aikaan. Voimme omasta historiastamme nähdä, miten Suomessa on noustu yhdeksi maailman johtavista kansakunnista. Näemme myös sen, miten muuttunut aika ja yhteiskunta asettavat perinteiselle koululle uudet haasteet. Nuoret suuntaavat katseensa eteenpäin, niin mekin.
 |
| Teknologia ratkaisee? No ei! |
Löydämmekö vastauksen nykyisen koulun haasteisiin, laskeviin oppimistuloksiin, työrauhakysymyksiin, kiusaamisilmiöihin ja viihtymättömyyteen (jos mittauksiin jne. on luottamista; ehkä ne vain mittaavat eri asioita kuin mitä nykynuoret osaavat ja kysyvät asioita niin, että saamme negatiivisia vastauksia?) katsomalla entiseen menestykseen - uhrautumiseen, velvollisuudentuntoon, kovaan työhön, kunnollisuuteen - vai katsomalla niihin tekijöihin, joista nykynuori elämänsä rakentaa - omaehtoisuus eli mahdolisuus päättää ja vaikuttaa, kyvykkyys eli kokemus osaamisesta ja oppimisesta, kokemus omasta merkityksellisyydestä yhteisön jäsenenä, epävarmuus?
Itse ajattelen, että entisiä keinoja - ryhmämuotoisuutta, samojen asioiden tekemistä samassa tahdissa, velvollisuuden korostamista - on kokeiltu tarpeeksi, että voimme rohkaistua katsomaan uudesta kulmasta. Vanhoja hyviä keinoja voi käyttää edelleen, mutta muuttuvassa tilanteessa ja vähenevillä resursseilla on myös lupa kokeilla uusia keinoja.
Seuraavan vuoden kehittämisfokus
Koulun kehittämisessä on monenlaista menossa. Perusopetuksen opetussuunnitelmaa, lukion tuntijakoa, koodausta, sähköisiä ylioppilaskirjoituksia, opiekelijahuollon muutosta, oppivelvollisuuden pidentämistä jne. Moni on siis näitä kouluasioita ehtinyt miettiä, mutta kovin yhtenäistä linjaa ei Suomessa näytä syntyneen. Se sopiikin suomalaiseen perinteeseen, jossa niin kouluilla kuin yksittäisillä opettajilla on ollut suuri autonomia. Koska yksi on muutoksen keskellä vähän turvatoinkin olo, voisimme yhdessä etsiä tietä kohti yhä parempaa oppimista, henkilökunnan työviihtyvyyttä ja nuorten hyvinvointia.
Itse ajattelen, että tällaisista palikoista voisi niin OPS kuin ensi lukuvuoden oppimisen kehittäminen nousta. Vähemmän o n enemmän. Kaikki suunnitelmat ja taulukot ovat täynnä valmiiksi, vaikka kaikkea uutta pitäisi saada mahtumaan. Siis otetaan lähtökohdaksi Little Less, Little Better :)
Oppimisen kehittämisen toiminnallinen perusta voisi nojata Deci-Ryan'in ajatuksiin:
Autonomy (omaehtoisuus)
- Jokainen ihminen haluaa olla autonominen ja saada mahdollisuuksia toimia omaehtoisesti, päättää itse asioistaan
- Tämä pätee myös oppimiseen, joka on ihmisyyden ytimessä. Kun saan oppia asioita itse määräämässäni tahdissa ja järjestyksessäkin, olen motivoituneempi. Eikä enää ole edes tarpeen kouluia ihmistä toimimaan rattaana isossa koneistossa, koska sellaisia työpaikkoja on jäljellä enää kovin vähän.
Mastery (kyvykkyys)
- Osaamisen, pystyvyyden kokemus on tärkeä pohja oppimiselle. Seuraavaan asiaan kannattaa siirtyä vasta, kun edeltävä asia on opittu riittävän hyvin. Yhdelle riittävää on vain täydellinen, mutta toiselle riittää se minimi, jonka opettaja voi asettaa. Joka tapauksessa asiat on osattava niin, että seuraavan asian oppiminen on motivoitua ja mahdollista
Purpose (merkityksen kokemus osana yhteisöä)
- Motivaatiolle ja hyvän elämän kokemukselle on tärkeää kokea olevansa osa yhteisöä. Pelkkä jäsenyys ei riitä, vaan edellytys on se, että jokainen kokee olevansa trarpoeellinen ja merkityksellinen osa yhteisöään.
Arvoperusta (Neff)
- Self-kindness (tälle luonnollisesti ei ole suomenkielen käsitettä, liian nössö) eli ihmisen on osattava olla armollinen myös itselleen
- Mindfulness
- ajattelun ja olemisen taidot
- Common humanity / yhteisöllinen humaanisuus
Kysynkin sinulta uusi NYKin opettaja, mistä itse innostut? Kerro se ja näytä se. Ole malli innostuneelle oppimiselle ja sille paneutumiselle, jonka oppiminen edellyttää. Ahkeruus ja tunnollisuus ovat edelleen aivan yhtä suuressa arvossa kuin ennenkin, mutta ne ehkä syntyvät eri polkuja kuin ennen? Työrauhakin voisi syntyä siitä, että jokaisella on itselleen sopivaa mielekästä telkemistä ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tekemiseensä, omien kykyjensä mukaan ja opettajan ohjauksessa.
Voisiko innostumiselle löytää tilaa ja aikaa koulun sisältä? Google, joka on yksi maailman menestyneimmistä yhtiöistä, on tuottanut suurimman osan menestystuotteistaan "20% periaatteen" avulla. Jokaiselle työntekijällä on oikeus ja velvollisuus käyttää 20% työajastaan mihin tahansa haluamaansa asiaan. Siis aivan mihin tahansa. Samaa on kokeiltu myös lukiossa USA:ssa hyvin tuloksin. Voisiko sitä tehdä myös Suomessa, NYKissä, suinun tunneillasi? Ei nykyisellä kurssisuunnitelmalla, mutta ehkä vähän sisältöjä karsien ja työtehoa nostaen? Voidaanko sillä saavuttaa esim. ainerajat ylittävillä projekteilla ilmiöpohjaisesti parempia oppimistuloksia, merkitystä, innostusta? Jos kiinnostuit, voit ladata A.J. Julianin lyhyen e-kirjan täältä.
Perinteisesti opettaja opettaa asian koko ryhmälle ja sitten jokainen oppii harjoittelemalla yksin ja itse. erilaisin tukitoimin yritetöäön pitöäö kaikki mukana ja taitaville kehitellään lisätehtäviä. Jos otetaan lähtökohdaksi se, mistä nuoret pitävät sekä se, mitä työelämä jo nyt vaatii, voidaan vaihtaa koko paradigma toisinpäin. Jokainen oppii omassa tahdissaan, niin opettajan ohjauksessa kuin vaikka videoidewn ja kirjan tuella ja tekeminen muutetaan yhteisölliseksi yhdessä tekemiseksi. Tuolloin tulee esille myös ihmisten erilaisuuden rikastuttava puoli. Yhdessä tehdessä yksi keksii, toinen tietää, kolmas tekee - yhdessä on enemmän kuin kenekään yhden panos yksi.
Samalla jokainen omaa oppimistaan omistaessaan oppii arvostamaan tekemistä, yrittämistä ja oppimista. On siis ilo oppia.
Lopuksi vielä nostan esiin, sen, millaisilla asioilla me suomalaiset voimme pärjätä ja työllistyä jatkossa. Suyomi eli maasta, puusta ja isoista koneista, mutta maailma muuttui. Mistä Suomi elää: ei enää raaka-aineista vaan immateriaalisista jutuista: osaamisesta, verkostoista, digitalisaatiosta, robotisaatiosta, verkoista ja verkostoista, paikallisuudesta, luontoelämyksistä. Niistöä asioista, jotka edellyttävät osaamisen arvostamista ja kulttuuria sekä juuri meidän toimintaympäristöämme. Missään vähemmässä meidän ei kannata edes alkaa kilpailla.
Sodanjälkeinen 50-luku oli jo nostalgisoitua, mutta kunnioitettavaa raatamisen, tottelemisen ja velvollisuudentunnon aikaa. Kannattaako 2010-luvulla kuitenkaan haikailla sinne takaisin? Minusta ei, koska voimme rakentaa uuden onnistumisemme seuraavien asioiden varaan:
- Kekseliäisyys
- Yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys
- Merkitys
- Osaaminen
- Tottelemattomuuskin eli uskallus toimia toisin Jungner Uudessa Suomessa
 |
| Monipuolista oppimista kaikille! |
Ja vielä loppuun. Uusi työntekijämme, lue perehdytysopas ja kommentoi sitä. Ensimmäisen jakson jälkeen tee itse siihen tarvittavat parannukset muiden uusien työntekijöiden kanssa.
Ai niin, mun oma lukuvuosisuunnitelma
Keskityn jakamaan hommia niin, että asialliset hommat tulee jaettua mahdollisimman tasana kaikille talossa. Ja minulle jäisi sitä aikaa kohdata kasvattajia ja kasvavia, iästä riippumatta. Auttakaahan minua tämän tavoitteen saavuttamisessa!
