Tabletit pelastavat koulun?

Lueskelen tässä kirjoitusta Tablets Will Transform The Classroom.  Muutama ajatus nousee mieleen.

Aivan kuin puhuttaisiin lääkkeestä. Itselleni paljon uskottavammalta kuulosti juttu, jossa muutama päivä sitten luvattiin D-vitamiinitabletin pelastavan ihmisen koko loppuelämän. Voi tietysti olla, että sen uskottavuus ei ole yhtään suurempi.

Tässä asiana on tämä teknologiauskovaisuus. Itse olen ollut vahvassa uskossa 80-luvun alusta alkaen. Opettajana aloin käyttää koneita joskus ihan 90-luvun alussa, keräämällä poistettuja PC-koneita luokkaan - silloin kun Windows oli vasta 3.1 ja aivan köpö. Meni vain vähän aikaa ja alkoi huumaava meteli: "Uusi oppimiskäsitys!", "ATK!" ja vähän ajanpäästä "internet!". Oppimiskäsitys ei nyt ihan uuden karhea kuitenkaan ollut, ihan sama kuin 1800-luvun lopun reformisteilla - jotka lainasivat aika suoraan antiikista. Hölmöintä oli kuitenkin liittää yhteen oppimisen näkökulman muutos ja teknologian kehittyminen.

Nyt on, taas ja edelleen, ihan samaa sumeaa hölmöilyä. Kyllä, näen että koulu on väistämättömän muutoksen  edessä. Kyllä, teknologia on tehnyt sen ilmeiseksi. Ei, teknologia ei aiheuta muutosta eikä edes mahdollista sitä. Muutos syntyy, jos (kun?) kouluissa tajutaan oppimisen henkilkökohtaisuus ja samanaikainen yhteisöllisyys. Opitaan arvostamaan yksilöä ja yksilön kehittymistä siksi mikä hän voi parhaimmillaan olla. Joku steiner-hissa-maikka kirjoitti viikonloppuna tosi hyvin aiheesta eikä edes häirinnyt lukukokemusta liialla steinerilaisuudella ;) (minulla ei ole mitään steiner-pedagogiikkaa vastaan, mutta vahvat ismit haittaavat joskus lukijan kannalta itse asian näkemistä).

Tabletti EI pelasta koulua eikä edes muuta sitä. Se muutos tulee jos on tullakseen. Mieluiten niin, että kouluissa ihan haluttaisiin sitä muutosta. Ja sitten tehtäisiin muutosta.
Teknologia on vain väline, vaikkakin kiinnostava ja innostava sellainen.