maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mitä TVT voisi oikeasti tuoda oppimiseen?

Samuli Turunen oikeastaan kertoi jo oleellisen mainiossa Facebook-postauksessaan. Lainaan muutaman kohdan:
  • Vielä 1800-luvulla opetusta saivat vain ja ainoastaan rikkaat, joilla oli varaa palkata itselleen pedagogi. Tällöin opetus oli henkilökohtaista ja eteni väistämättä opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeellä.
  • Koulun myötä opettajan täytyi kuitenkin luopua oppilaiden henkilökohtaisesta ohjaamisesta ja opettaa tämän sijaan suurta ryhmää kerralla. Kun ryhmä on tarpeeksi homogeeninen ja motivoitunut oppimaan, toimii tällainen menetelmä kohtalaisesti.
  • Muutoksen takemiseen on olemassa yksinkertainen ja halpa teknologia, ja nyt se pitää vain valjastaa palvelemaan koulun tarpeita.
  • "Voimme luopua jäykistä rakenteista ja antaa niin lahjakkaiden kuin heikompienkin opiskelijoiden edetä omalla lähikehityksen vyöhykkeellä.
    •  Näin varmistamme, että heikoimmatkin oppivat ainakin perusteet ja toisaalta lahjakkaimmat eivät tylsisty oppitunnilla.
    • Melko passiivinen lukeminen ja videoiden katselu voidaan hoitaa kotona
    • Koulussa aika voidaan käyttää luovaan ongelmanratkaisuun, ryhmätyöskentelyyn ja dialogiin.
  • Opettajan rooli uudessa koulussa tulee siis olemaan vähintään yhtä tärkeä kuin aikaisemminkin, mutta nyt luennoinnin sijaan opettaja toimiikin mentorina ja keskustelijana. Näin yksilön tarpeet tulevat huomioiduiksi ja virhekäsityksiinkin on helpompi puuttua.
Aivan mainiosti kiteytetty se oleellinen.


Asiaa voi lähestyä ainakin kahdesta eri kulmasta:
  1. Meillä on mahtava tilaisuus tehdä kouluinstituutiossa erittäin merkittävä uudistus (en lähde kuinka merkittävä verrattuna vaikka peruskoulun tuloon, mutta merkittävä joka tapauksessa). Lopetetaan ne asiat, joita on totuttu tekemään, vaikka ne tällä hetkellä olisivat  aika hassuja. Tällainen on vaikkapa LUENTO, joka kuulemani mukaan tarkoitti alunperin sitä, että mentiin kuulemaan, kun joku luki kirjaa - niitä ei siis ollut luettavaksi asti ja kaikkien käsiin. Kysymys kuuluu tietysti: miksi tänään pitäisi pitää luento?
    Ryhdytään tekemään sen sijaan niitä asioita, jotka nostavat uudelleen oppimisen, henkilökohtaisen kokemuksen ja merkityksen keskiöön. Juuri kuten Samuli Turunen jutussaan kirjoittaa.
     Nyt meillä tosiaan on välineet toteuttaa - entistä paremmin - "Flipped Classroom", "näkymätön oppiminen", "sosiokonstruktivismi" tai miten sen haluat asettaa. Joka tapauksessa oppijalle itselleen motivoiva ja innostava tapa oppia tärkeitä asioita.
  2. Meidän on pakko muuttaa koulua. Oppilaat eivät suostu istumaan ja kuuntelemaan opettajan opetusta. tai jos suostuvat, riippumatta opettajan performanssin laadusta, merkittävä osa oppijoista ei vain opi. Meidän on pakko mennä mukaan ja muuttaa koulun toimintaa sellaiseksi, että kaikki eivät ole "erityisen tuen tarpeessa". 

Lopputulos on sama, ja sen samuli Turunen kuvaa hyvin. Pois puuduttavasta opetus-harjoitus-läksyt -paradigmasta. Tässä viittaan toiseen keskusteluun samassa Facebookin ryhmässä. Haittaavatko laskimet matemaattisen ajattelun kehittymistä ja toivotunlaisen opetuksen toteuttamista. Mahdollisesti haittaavat. Onko ratkaisu siis vihkotyön lisääminen, ajattelun painottaminen ja laskinten käytön vähentäminen? Vai olisiko ratkaisu paremminkin mennä ajattelussa eteenpäin - löytää ja rakentaa ne välineet, jotka sopivat tämän päivän opiskelijalle. Opiskelijalle, joka leikkii, pelaa, viihtyy, innostuu. Mutta ei ole yhtään halukas näkemään vaivaa "koska sinulle on siitä jatkossa hyötyä". Ainakaan aluksi, koska on ehkä jo oppinut, että "siitä" ei ole näyttänyt olevan oikein mitään hyötyä.

Eli tulta päin ja tämän päivän aseilla tämän päivän ongelmiin. Huomisesta puhumattakaan. 


Loppuun pari ajatusta, jotka nousivat ITK-messuilla.
  • eMath-hanke rakenteisen päättelyn teoriallaan ja sen päälle rakennetulla oppimateriaalilla ja oppimisympäristöllä on TODELLA KOVA JUTTU. Se voisi olla jopa "se suomalainen oppimisinnovaatio". Ps. kiitos Elias Aarnio, että kiskoit minut tuohon tilaisuuteen.
  • Frans Mäyrä piti loistavan päätösluennon ITK:ssa. Pelaaminen, pelillisyys, leikkiminen - ne ovat kaikki tärkeitä ja aliarvostettuja asioita luontevassa oppimisessa. En lähde asiaa enempää avaamaan, enkä osaisikaan. Totean vain se, että jospa yhdistäisimme pelillisyyden ja rakenteisen päättelyn. Se voisi olla todellinen killer application :)

2 kommenttia:

  1. TVT:n rooli n suhteen tulevaisuudessa uskon, että aluksi pärjään ihan vain tähän asti oppimillani kikoilla eli tulen käyttämään dokumenttikameraa, officen ohjelmia ym. Elämäni ensimmäisen kerran koskin tietokoneeseen l ukiossa ja kotiini ensimmäinen tietokone hankittiin ollessani yli 20-vuotias. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut tietotekniikasta, mutta opiskelujeni myötä siihen on vaan ollut pakko tutustua. Kuitenkin koen, että kaiken maailman älytaulut ym. saavat urani alussa hieman odottaa ja sitä mukaa kuin saan varmuutta opettamiseen niin alan höystämään opetustani näillä ”apuvälineillä”. Totuus on kuitenkin se, että maailma menee kokoajan teknisemmäksi ja koska niitä ilman ei voi elää, niin niitä on opittava (jossain vaiheessa) käyttämään… (Anu LUKO2A)

    VastaaPoista
  2. Katso https://www.khanacademy.org/
    http://www.ted.com/talks/salman_khan_let_s_use_video_to_reinvent_education.html
    Vanha juttu.
    Jenkit tekevät jo näin. Kotona opiskellaan Khan academian videot ja tunneilla ratkaistaan tehtäviä ja opettaja auttaessa ja ohjatessa. Erilliset seurantaohjelmat, joilla katsotaan miten oppilaat etenevät ja ovat tehneet kotiläksynsä.

    VastaaPoista