Miten se tulevaisuus?

Kiitos Kaisa Vähähyyppä! Twiittisi innosti minut lukemaan tämän tosi mielenkiintoisen jutun 8 Visionaries on How They Spot the Future Wired:stä




Miten hamuilen tulkevaisuutta:

1. Mitä fiksut lapset tekevät - juuri nyt!
   
2. Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on keksiä se itse
   
3. Älä ole futuristi, ole nykyisti.

Omat poimintani niistä näkökulmista, miten tulevaisuutta voi hamuilla. Lihavoinnit ja kursiivit minun:

• Or what about "In 50 years, the US flag will still have 50 stars"? So why would you assume continuity for the next 50 years? - Juan Enriques
• Any time you approach something as an outsider, you're able to see what people who are familiar with it can't. - Esther Dyson
• I like Alan Kay's comment "The best way to predict the future is to invent it." -Vint Cerf
• I don't really think I spot the future; I spot the things in the present that tell us something about the future. I look for interesting people. I find the cool kids and then say, what are they doing? -Tim O'Reilly
• But now we don't have to invest in ideas anymore; now I invest in live URLs and apps that I can download. ... In a world of people who've got stock options, there isn't a difference between a $80 thing and a $110 thing, but for real people working hourly wages, there is a huge difference. -Chriss Sacca
• By being agile and having your antennas out, you can react when you see the trend starting, rather than relying on these multiyear, multimillion-dollar analyses on the future of X. Instead of being a futurist, you want to be a nowist. -Joi Ito
• Another way to anticipate change is to watch where scientific talent is heading. -Peter Schwartz

IDEA: Ajatuksia pelillisyydestä, oppimisesta ja tvt:sta. Pelataan ja kilpaillaan!

Laitan muutaman ajatuksen muistiin ja kehittelen tätä eteenpäin. Saa kommentoida!


Sytykkeet tähän aivopieruun ovat ITK:sta, eMath (UTU) ja Frans Mäyrän päätösluento

• Koulu missaa nyt kaikki "oikeat motiivit" (joille joku saa keksiä hienommat nimet):
• tää vaan on kivaa
• tää vaan on kiinnostavaa
• on kivaa tehdä yhdessä
• on kivaa heittää läppää
• mä haluan tulla paremmaksi
• mä haluan loistaa muiden silmissä
• mä haluan voittaa
• ?
• PS. 
• Ennen koulussa oli opettajilla lupa "heittää läppää"
• ennen koulussa sai ja piti reilusti kilpailla: sopi pojille paremmin?
• nyt tosimotiiveista on voimassa enää: "mä haluun miellyttää" ( - niin ja ketä?), "mä haluun viihdyttää", kun en parempaakaan keksi
• provosoin: ns kilttityttö/poika miellyttää, ns. lepsuope viihdyttää 
• myönnetään heti: KOULUssa joillakin on kivaa, joitakin kiinnostaa, yhdessäkin ollaan, läppääkin heitetään, itseä kehitetään, loistetaan, kilpailuakin on. MUTTA - ne eivät ole sisällä suomalaisen koulun perusrakenteessa
• moni noista asioista on samaan aikaan suoranainen uhka hyvälle koululle
• lisää mahdollisuuksia siis:
• yhteisöllisyydelle
• yksilölliselle etenemiselle
• Pelit täyttävät noita kaikkia tarpeita!
• ihmiset rakentavat em. juttuja "toistensa sisään"
• pelien sisällä harjoitetaan viestintää 
• sosiaalisen median sisällä "pelataan" ja "voitetaan", siis tavoitellaan yllä mainittuja motiiveja. En nyt siis tarkoita esim. FB:n pelejä, vaan esim. ihan perusvälineillä tapahtuvaa kilvoittelua (paras kuva, etsi tämä...)
• itsen brändääminen
• Onko muka jotenkin huokeaa, jos aletaan rakentaa oppimiselle myös tällaisia "sekundaarisia motivaattoreita"?
• EI
• niinhän tiedeyhteisössäkin tapahtuu!
• tosiasia: tällaiset meitä ajavat eteenpäin (eikö?) 
• eMath-hankkeessa on loistava moottori paljoon tähän  liittyvään
• voisiko siihen rakentaa vielä rankasti lisää tämäntyyppisiä elementtejä?
• löytyykö jo joku valmis oikeasti tällainen juttu? Kertokaa!
• Jatketaaan, kommentoikaa!!!

   

25.4.2012 klo 9.38: Kiitos twitter-kommentista ja linkistä @winninghelix (Christina Andersson): Voittamisen hedelmät putoavat yhteiseen koriin

25.4.2012 klo 13.51: Kiitos Jouni Välimäki, facebookissa: Teacherless Education and the Competition that will Change Everything 

Mitä TVT voisi oikeasti tuoda oppimiseen?

Samuli Turunen oikeastaan kertoi jo oleellisen mainiossa Facebook-postauksessaan. Lainaan muutaman kohdan:

• Vielä 1800-luvulla opetusta saivat vain ja ainoastaan rikkaat, joilla oli varaa palkata itselleen pedagogi. Tällöin opetus oli henkilökohtaista ja eteni väistämättä opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeellä.
• Koulun myötä opettajan täytyi kuitenkin luopua oppilaiden henkilökohtaisesta ohjaamisesta ja opettaa tämän sijaan suurta ryhmää kerralla. Kun ryhmä on tarpeeksi homogeeninen ja motivoitunut oppimaan, toimii tällainen menetelmä kohtalaisesti.
• Muutoksen takemiseen on olemassa yksinkertainen ja halpa teknologia, ja nyt se pitää vain valjastaa palvelemaan koulun tarpeita.
• "Voimme luopua jäykistä rakenteista ja antaa niin lahjakkaiden kuin heikompienkin opiskelijoiden edetä omalla lähikehityksen vyöhykkeellä.
•  Näin varmistamme, että heikoimmatkin oppivat ainakin perusteet ja toisaalta lahjakkaimmat eivät tylsisty oppitunnilla.
• Melko passiivinen lukeminen ja videoiden katselu voidaan hoitaa kotona
• Koulussa aika voidaan käyttää luovaan ongelmanratkaisuun, ryhmätyöskentelyyn ja dialogiin.
• Opettajan rooli uudessa koulussa tulee siis olemaan vähintään yhtä tärkeä kuin aikaisemminkin, mutta nyt luennoinnin sijaan opettaja toimiikin mentorina ja keskustelijana. Näin yksilön tarpeet tulevat huomioiduiksi ja virhekäsityksiinkin on helpompi puuttua.

Aivan mainiosti kiteytetty se oleellinen.

Asiaa voi lähestyä ainakin kahdesta eri kulmasta:

1. Meillä on mahtava tilaisuus tehdä kouluinstituutiossa erittäin merkittävä uudistus (en lähde kuinka merkittävä verrattuna vaikka peruskoulun tuloon, mutta merkittävä joka tapauksessa). Lopetetaan ne asiat, joita on totuttu tekemään, vaikka ne tällä hetkellä olisivat  aika hassuja. Tällainen on vaikkapa LUENTO, joka kuulemani mukaan tarkoitti alunperin sitä, että mentiin kuulemaan, kun joku luki kirjaa - niitä ei siis ollut luettavaksi asti ja kaikkien käsiin. Kysymys kuuluu tietysti: miksi tänään pitäisi pitää luento?
   Ryhdytään tekemään sen sijaan niitä asioita, jotka nostavat uudelleen oppimisen, henkilökohtaisen kokemuksen ja merkityksen keskiöön. Juuri kuten Samuli Turunen jutussaan kirjoittaa. Nyt meillä tosiaan on välineet toteuttaa - entistä paremmin - "Flipped Classroom", "näkymätön oppiminen", "sosiokonstruktivismi" tai miten sen haluat asettaa. Joka tapauksessa oppijalle itselleen motivoiva ja innostava tapa oppia tärkeitä asioita.
2. Meidän on pakko muuttaa koulua. Oppilaat eivät suostu istumaan ja kuuntelemaan opettajan opetusta. tai jos suostuvat, riippumatta opettajan performanssin laadusta, merkittävä osa oppijoista ei vain opi. Meidän on pakko mennä mukaan ja muuttaa koulun toimintaa sellaiseksi, että kaikki eivät ole "erityisen tuen tarpeessa". 

Lopputulos on sama, ja sen samuli Turunen kuvaa hyvin. Pois puuduttavasta opetus-harjoitus-läksyt -paradigmasta. Tässä viittaan toiseen keskusteluun samassa Facebookin ryhmässä. Haittaavatko laskimet matemaattisen ajattelun kehittymistä ja toivotunlaisen opetuksen toteuttamista. Mahdollisesti haittaavat. Onko ratkaisu siis vihkotyön lisääminen, ajattelun painottaminen ja laskinten käytön vähentäminen? Vai olisiko ratkaisu paremminkin mennä ajattelussa eteenpäin - löytää ja rakentaa ne välineet, jotka sopivat tämän päivän opiskelijalle. Opiskelijalle, joka leikkii, pelaa, viihtyy, innostuu. Mutta ei ole yhtään halukas näkemään vaivaa "koska sinulle on siitä jatkossa hyötyä". Ainakaan aluksi, koska on ehkä jo oppinut, että "siitä" ei ole näyttänyt olevan oikein mitään hyötyä.

Eli tulta päin ja tämän päivän aseilla tämän päivän ongelmiin. Huomisesta puhumattakaan. 

Loppuun pari ajatusta, jotka nousivat ITK-messuilla.

• eMath-hanke rakenteisen päättelyn teoriallaan ja sen päälle rakennetulla oppimateriaalilla ja oppimisympäristöllä on TODELLA KOVA JUTTU. Se voisi olla jopa "se suomalainen oppimisinnovaatio". Ps. kiitos Elias Aarnio, että kiskoit minut tuohon tilaisuuteen.
• Frans Mäyrä piti loistavan päätösluennon ITK:ssa. Pelaaminen, pelillisyys, leikkiminen - ne ovat kaikki tärkeitä ja aliarvostettuja asioita luontevassa oppimisessa. En lähde asiaa enempää avaamaan, enkä osaisikaan. Totean vain se, että jospa yhdistäisimme pelillisyyden ja rakenteisen päättelyn. Se voisi olla todellinen killer application :)

ITK:n ihmeitä

Olin ITK-messuilla pitkästä aikaa - todella pitkästä! En edes muista, milloin viime kerta oli, mutta muistaakseni 90-luvulla. Tuolloin olin mediakeskus- ja atk-kouluttajahommien myötä eri rooleissa mukana monissa tapahtumissa. Toinen juttu oli se, että 90-luvulla messut olivat vuoden tärkeimpiä paikkoja työn kannalta. Nyt olin paikalla omalla kustannuksella ja vuosilomapäivillä. Kivaa oli, en kadu satsausta.

 Some rights reserved by Old Shoe Woman

Mikä on samoin 
Päällisin puolin aika moni asia on samoin. Messut ovat samanhenkisten hengennostatuspaikka. Mielenkiintoisia ihmisiä - uusia ja vanhoja - on niin paljon, että suunnitellusta ohjelmasta on vaikea pitää kiinni. Ihmiset ovat todella tärkeitä, samoin ilmapiirin haistelu. Tärkeää on myös vaihtaa suunnitelmiaan "viime hetken vinkin" saadessaan.
Samaa on  myös yltäkylläinen messumeininki. Erilaisten juttujen kauppaajia on paljon. Karkkeja on tarjolla enemmän kuin jaksaa syödä.

Mikä on muuttunut
90-luvulla ITK oli tärkeä verkostoitumisen paikka. Se oli paikka olla esillä, tavata tärkeitä ihmisiäja luoda kontakteja. Ainakin itselleni tämä oli nyt toisin. ITK oli loistava paikka tavata kasvikkain ihmisiä, joiden kanssa oli enemmän tai vähemmän tuttu sosiaalisen median parista. Tärkeät ihmiset saivat kasvot ja äänen.
Toinen muuttunut asia oli se, että 90-luvulla puhuttiin "tietokoneavusteisesta oppimisesta" ja "opetusohjelmista". Nyt puhutaan jo ohimenossa olevasta "verkko-oppimisympäristöstä", "mobiilioppimisesta" ja "PLN".stä. Nekin ovat todennäköisesti siirtymäkauden sanoja kohti oppimisen aika perustavaa muutosta lähivuosien aikana (ennustan!)





Mitä jäi käteen

• tapasin ne some-tutut - ihan mahtavaa!
• tapasin monta vanhaa tuttua sieltä90-luvulta - oli kiva nahdä ja havaita, että henki on päällä vielä muillakin kuin minulla
• tabletit ja muut mobiililaitteet ovat tulleet, nme eivät enää ole "tulossa"
• detaljina oli kiva kuulla, kuinka puhuttiin "vitosesta", ei HTML5:sta - sein on siis jo tullut eikä tulossa
• kaksi edellistä saattaa ennakoida joko Applen ylivallan kasvua tai sen kaatumista- katsotaan :)
• kaikkein tärkeimmät jutut itselleni olivat
• eMath-hanke; rakenteinen päättely ja sen sovellus
• Frans Mäyrän esitys pelillisyydestä; päätösluennolla (avausluento meni siellä messuosastolla ohi.... :)

Koulun tvt-ohjelma

Ihan lyhyesti:

• Otalammen koulu on Vihdissä. Vihdillä on tvt-strategia jostain 2000-luvun alusta. Otalammen koulu aloitti 2008. Otalammen koululla ei ole mitään omaa tvt-suunnitelmaa.
• Vihti on mukana Kuuma TVT/EDU10-hankkeessa. Minä olen hankkeen perusopetuksen asiantuntijaryhmässä. Minä olen atk-guru (omasta mielestäni). Minä olen Otalammen koulun rehtori. Sietämätön ristiriita edellisen kanssa.
• Oman koulun opettajat totesivat, että ei voi enää odottaa. Siispä tehdään "kevyt tvt-ohjelma" tämän päivän huutavaan tarpeeseen ja sitten Kuuma-hankkeen kautta saadaan parempi, pidemmän tähtäimen suunnitelma.
• Tein itse tämän päivän puhteena vähän kartoitusta siitä, millainen tvt-ohjelma voisi olla ja mitä sen pohjaksi löytyy. Tätä saa kommentoida!
• Iso huomio on se, että kaikki tuntuvat "päivittävän" tvt, atk, some ja vaikka mitä suunnitelmia ja strategioitaan. Onkohan niin, että kehitys kulkee sellaista vauhtia juuri nyt, että strategian teko ei vaan onnistu. Jotkut eivät ole edes heränneet tvt/some-muutokseen koulussa, toiset taas odottavat asian jotenkin selkenevän ja rauhoittuvan. Me Otalammella emme tee hienoa "strategiaa", vaan ihan pakosta laaadimme sellaiset pelisäännöt, että voidaan toimia oppilaiden kanssa - tässä ja nyt.

Tällaisen mindmapin sain aikaan:
(klikkaa +, niin saat haarat auki; joissain haaroissa on nuoli, jos aukeaa linkki. Kannattaa myös käyttää alarivin zoomaus-nappeja. Hullunrohkeana laaitoin myös editoinnin päälle. Se toimii alarivin kynä-ikonista):

From "Filled Classsroom" To "Flipped Classroom"

 Kirjoitusvirheet ovat joskus hauskoja. kirjoitin tähän tekstiin Facebookissa vahingossa "Filled Classroom" ja sitä piti tietysti lähteä korjaamaan. Sitten aloin miettiä. Elämme nyt "tupatussa koulussa", josta pitäisi päästä vapaaseen "kiepautettuun kouluun" eli Filled Classroom, kuten kv-termi kuuluu. Tuntijakouudistuksenmme ei ota tähän ähkyyn mitään kantaa, vaan yrittää ehkä tunkea täyteen astiaan hitusen lisää. ei ehkä sittenkään pitäisi mennä niin?

Mietityttää miksei "flipped classroom" sytytä? Ope tekisi videon, blogin yms ja olisi läksynä katsoa/lukea ENSIN . Tunnilla SITTEN tehtäisiin yhdessä. Maailman parhaat oppimisen ohjaajat auttaisivat ja seuraisivat siten työskentelyä tunnilla/koulussa.

http://www.knewton.com/flipped-classroom/ 

Nyt menee usein toisin. Ope vetää settinsä. Toisille se on hidas, toisille nopea, jollekin sopii, jollekin ei. Sitten treenataan, mutta aikaa on vähän eikä opettaja oikeasti ehdi juuri seurata, koska se vähäkin aika menee joko rauhoittelemiseen tai hitaimpien auttamiseen. Sitten annetaan läksyjä, jotta kaikki ehtisivät työsjkennellä riittävän paljon aiheen ympärillä (ei kai kotityölle muuta perustetta voi olla?) kotona jokainen on onnensa varassa - onko rauhaa, tukea, halua työkentelyyn. Ja ehtiikö ope oikeasti tsekata läksyjä - oletko ymmärtänyt, missä oivalsit, missä kaipaisit ajattelun apua. Ei taida ehtiä, vaikka kuinka yrittäisi.

Entä jos käännettäisiin toisin päin? Open tekemät materiaalit olisivat kaikkien käytettävissä (se "kaikki" voi vain se kyseinen ryhmä, ettei tarvitse pillastua jakamisen peloista ja oikeuksista). Kuunneltavissa. katsottavissa ja luettavissa tarpeeksi monta kertaa. Napit korvissa oma kotimiljöö ei ehkä pahemmin haittaisi. Voisi se toki myös yhteisöllistää ja osallistaa, jos niin halutaan - ei sen pelkkää esityksen seuraamista tarvisi olla. Mutta voisi olla ja onhan YouTube Edu, Khan Academy etc. juuri sitä.  
Oppimisen mahdollisuutta voisi vielä parannella edutainmentilla, ihahn hyvässä mielessä. Sekä joka osaa laulaa, voisi laulaa. Toinen heittäisi visuaalista blinblingiä juttuunsa. Jioku kertoisi nasakan vitsin. Jotain, mikä kouluttaa kuuntelemaan ja katsomaan lisää. Kantabva ääni ja lennokkaat eleet eivät olsii enää ainoa keino saada luokan huomiota. Introvertimpikin voisi olla hyvä opettaja - niin kuin on oikeasti aina voinut olla, jos vain on löytänyt omat keinonsa ja kanavansa.

Siksi "Flipped Classroom" eikä "Filled classroom".
Oppiminen on jo levinnyt ympäriämpäri ja sinnesuntänne. Koulun pitää ottaa paikkansa, tarjota ohjausta, ymmärrystä, yhteisöllisyyttä, jakamista, sivistystä, arvottamista, pedagogista rakkautta. Laitteitakin, jos on tarpeen.

http://usergeneratededucation.wordpress.com 

Mitä se muuten on suomeksi? "Käännetty oppiminen"?  Ei kun "kiepautettu oppiminen" Tai...Pääasia on, että opetus jäteään termistä pois ja puhutaan tilasta ja oppimisesta.

Wahlroos ja syrjäytyminen

Kuva ko. HS:ssa

Tänään Hesarissa oli juttu, joka piti lukea oikein ajatuksella. Wahlroos lausuu mielipiteitään. Menestynyt ja viisas  mies, mutta nyt kyllä ärsyttää Björn Wahlroos: Suomalainen yhteiskunta kannustaa syrjäytymään.

Lähden siitä ajatuksesta, että juttu siteeraa Wahlroosia oikein. Jos tässä menee pieleen, pahoittelen.

"Jos me kehitämme yhteiskuntaa jatkuvasti sillä lailla, että syrjäytymiseen johtavat vaihtoehdot ovat helppoja valita, niin me saamme lisää syrjäytyneitä ihmisiä."

"Ilmainen koulutus on merkinnyt sitä, että ei menetetä varmaankaan yhtään lahjakkuusreserviä."

Olen Wahlroosin kanssa samaa mieltä siitä, että syrjäytymistä ei saa tehdä helpoksi valita. Sitä ei saa tehdä ollenkaan valittavaksi, ainakaan siinä mielessä, jos syrjäytyminen merkitsee oman elämän ja tulevaisuuden hallinnan tunteen menettämistä, passivoitumista ja masentumista jne. Mielenkiintoiseksi asia tulee tuon "lahjakkuussreservin" kautta.Kasva(tetta)vat koululaiset ovat siis reservi, jota hyödynnetään, varmaankin vielä systeemin tarpeen mukaan. Tätä ajatusta vastustan sydämestäni.

Me kaikki koulussa toimivat tiedämme - väitän näin, vaikka en kaikkia koulussa toimivia tunne - että lahjakkuutta menetetään. Syrjäytyneen perheen lapsi ei koe koulua mielekkääksi ja lahjakkuuspotentiaalistaan huolimatta syrjäytyy. Surullista, mutta totta.

Väitän, että Wahlroos ei ole kokenut syrjäymistä. Väitän, että hän ei ole nähnyt syrjäytymistä. Väitän, että hän ei ymmärrä syrjäytymistä. Ihmettelen, että sillä pohjalla haluaa sanoa jotain syrjäytymisestä.

Ja mikä tärkeintä - syrjäytymisen ongelma ei ole ollenkaan lahjakkuusreservissä Se on jokaisen ihmisen ainutkertaisessa arvossa, joka on pyhä ja loukkaamaton. Nyt sitä loukattiin ja samalla minua.