sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Digitarinoita museosta

Tänään on sitten tehty digitarinoita.


Meni niin kuin arvasin - hyvä, että jotenkin tunnen lapseni ja itseni.

Aloitus:

Perjantaina tultiin siis laivalta. Pitää vielä kertoa se, kuinka hienoa oli mennä Tiedekulmaan Paavon 12v kanssa kuuntelemaan ja katselemaan juttua mobiili- ja pelioppimisesta.


Tukholman ja Helsingin reissuilla oli myös hintansa: eilinen lauantai ja tämä aamupäiväkin meni lepäillessä.
Sitten tänään puolen päivän aikaan sanoin lapsille, että lähdetään pihalle. Vähän tuli ihmettelyä, että meidänhän piti ruveta tekemään sitä koulutehtävää. Mentiin kuitenkin :)

Tässä olin fiksu. Lähdettiin kävelylle ja juteltiiin siitä, mitä oli Tukholmassa koettu ja mitä ehkä Naturhistoriska Riks Museetissa  opittu. Ei tullut turhaa kynän puriostamista ja näppiskammoa. Juteltiin ja naureskeltiin yhdessä, käytiin läpi mitä ja missä järjestyksessä oltiin nähty. Mitä jäi mieleen jne. Oli kivaa ja ulkoiltiin samalla.

Kotiin palatessa oli sitten sekä nälkä että halua alkaa tehdä.


Miten meni?

Isä 50v:

Näytin ekana lapsille, miten Animoto toimii. Paavo 12v ilmoitti heti, että liian yksinkertainen väline, hän haluaa monipuolisempaa. Käytin isän valtaa (poikani tuntien, isäänsä tullut) ja sanoin, että nyt tehdään tällä välineellä, se kuuluu tehtävän antoon. Epäilyni oli vahva, että muuten haettaisiin sopivaa ohjelmaa vielä ensi viikonloppuna...
Tein opastuksesta screencastin Jingillä samalla kun opastin lapsia. Ideana oli, että ohjeen voisi katsoa itse tarvittaessa uudestaan (Flipped Classroom -tyyliä :) ja myös vähän dokumentoida prosessia. Mutta, tietenkin laitoin mikkipiuhan väärän äänikortin liittimeen ja siitä opastuksesta ei ole sen isompaa iloa. Se hyöty kuitenkin oli, että Paavo oppi, miten screencasteja voi tehdä. Tuon ikäiselle riittää yksi kerta ja sitten vain tekemään.  Opetin siis Animoton käyttöä ja tein siitä screencastia, jolloin poika oppi sekä Animoton että Jingin. Noinhan se menee, kun haluaa :)


Paula 7v:

Paula on tunneihminen. Homma ahdisti alussa, mutta kun vauhtiin päästiin, oma digitarina oli ekana valmis. Suuri huoli oli se, miten ope osaa näyttää tarinan koko luokalle. Sanoin, että se on aikuisten huolia, tee sinä vaan se tarina.
Tarinasta on jo kolme versiota, joista paras on tässä:
Digitarina: Laivamatka Ruotsiin


Peppi 9v:

Peppi on taitava puurtaja. Hän nimesi kuvat digikameran jäljiltä tunnistettavammiksi ja sitten ne vain siirrettiin Animotoon. Saman teki muuten Paulakin, oikeastaan ennen kuin ehdin kunnolla opettaa. Tosi näppärästi kävi kuvien nimeäminen molemmilta tiedostohallinnassa.
Pepin tarina on vähän pidempi ja vei siten vähän enemmän aikaa. Valmis on sekin ollut jo pari tuntia.
Digitarina: Pepin Tukholman matka

Paavo 12v:

Paavo on oma lukunsa. Kuvia on hirveä määrä. Kaikkien kuvaamat kuvat on ladattu Photobucketiin, jossa hän valitsi a) omansa ja b) lisää muiden ottamista, niin että sai mieleisensä setin. Käytössä on siis tässä vaiheessa jo ollut Dropbox, SkyDrive ja Photobucket. Lisäksi piti etsiä CC-lisensoituja kuvia Flickr'istä.
Animoto-prosessi ontällä hetkellä klo 17.30 hyvässä vauhdissa. Animoton käyttöön liittyy tuska siitä,että tekstitietoa voi laittaa niin vähän. Itse ajattelen, että meidän tekstiorientoituneitten on hyvä käyttää välineitä, jotka vievät poispäin niistä PowerPoint-painajaisista, joita on omalle polulle sattunut liikaa - sekä omia että muiden tekemiä.
Laitan tänne näkyviin valmiin tuotoksen, kunhan valmistuu ja saan tekijän luvan.
Digitarina: Elämän historia

Huomioita:

  • Kaikilla on älykännykät, joilla kuvat ja videot oman harkinnan mukaan otettiin
  • Kaikilla on omat tietokoneet omissa huoneissa; jokainen teki itse ja välillä juostiin toisten luo katsomaa ja neuvomaan. Ja kehumaan.
  • Minä tein ruokaa ja yritin samalla ehtiä neuvoa.
  • Tärkeintä on saada välineet ja käyttää niitä. Ja saada kehuja, myös ruoan laittamisesta (ja sainkin!). Siten oppii ja innostuu tekemään lisää.
  • Tytöillä Samsung Galaxy Minit, jotka on synkattu Dropboxiin ja siten myös omaan koneeseen
  • Paavolla on LG E900 Windows-puhelin, joka on hankittu a) isän ja pojan nörttihengessä b) isän WP-tuntemuksen lisäämiseksi . WP on hassu, mutta hieno. Esim. Dropbox-appsia ei löytynyt (kunnollista). Piti ottaa käyttöön Windows-palvelu. Sitten tuli otettua samaan putkeen Photobucket, jotta sai jakamisen kuntoon kaikille.
  • Oppimiskynnystä ei ole! Näytät kerran ja alkaa tapahtua. Siinä se.
  • "In-Non-Formaali" oppiminen -akselilla tapahtuva liikehdintä on mielenkiintoista. Homma oli kaikista kivaa. Olisiko tullut tytöiltä kuitenkaan tehtyä, jos kyse ei olisi ollut "läksystä"? En tiedä. En tosiaan tiedä ja hyvä niin.
  • Tosin Peppi sanoi heti videon valmistuttua, että hän tekee samalla systeemillä oman PetShop-videon. Hieno homma :)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Lomalla ja oppimassa


Lähtötilanne:

Minulla oli pari lomapäivää käyttämättä. Vappu oli juuri takana ja laivoilta puuttui innokkaita risteilijöitä. Meidän perheemme on usein tehnyt tässä vaiheessa vuotta kevätretken Tukholmaan.


Matka siis löytyi sopivasti äkkilähtötarjouksena. Kun lapsia on 7-9-12 vuotiaat, olin Wilman kautta yhteydessä opettajiin. Saataisiinko lupa pieneen lomaan? Ehdotin myös opettajille, että lapset voisivat korvaavana tehtävänä tehdä (läksyjen sijaan) kertomusta siitä, mitä matkalla on koettu ja opittu. Taisinpa käyttää sanaa "digitarina" myös. Koululaisillemme kerroin, että koulutyönä tehdään seuraavaa: kuvataan kännyköillä kuvia siitä, mitä on nähty ja opittu. Kotona sitten kootaan niistä juttu. Vanhimmalle on tuttua, mikä digitarina on, mutta ei ole tehnyt sellaista. Pienemmät tiesivät siis lähtiessä vain, että puhelimilla otetaan kuvia ja  niille tehdään jotain.


Matkalla:

Lapsemme ovat tulleet vanhempiinsa - vähän outoja. Meillä museossa käynti on aina ollut ihan varteenotettava vaihtoehto lomamatkan kohteeksi, vaikka huvipuistot ykkösinä ovatkin.
Nyt siis oli lomahumua laivalla, mutta matkan kohteena Tukholmassa oli Naturhistoriska Riks Museet.
Vaimo oli samaan aikaan kirppiksellä, mikä on hänelle yhdistettyä työtä ja huvia. Vaimolle en vielä saanut ujutettua digitarinan tekoa tähän, mutta sekin tulee... bloginsa saisi siitä ihan uutta säväystä :)

Tukholmassa siis menimme kyseiseen museoon. Mukava taksikuski vei meidät museoon kymmeneltä. Matkalla hän tarjoutui tulemaan myös meitä hakemaan. Kello yhdeltä? Sanoin, että joo, tule kolmelta. Tähän päädyttiin, mutta kuski antoi numeronsa, johon voimme soittaa, jos haluamme lähteä aikaisemmin;)
No, kolmelta lähdettiin ja kiire oli ehtiä!


Museossa:

Pilven synty
Täällä on käyty vuosia sitten ennenkin, mutta niin kauan sitten että ei sitä edes itse oikein muistanut. Heti oli vastassa opettamisen suurin haaste - miten vastata erilaisten oppijoiden erilaisiin tarpeisiin? Pienemmillä oli into kierrellä ja katsella. Katseltavaahan tuossa hienossa museossa riittää! (Suomalaiset museot ovat paljon tsempanneet viime vuosina, mutta kyllähän sellaisessa hands on -oppimisessa on vielä kirittävää)
Mobiilia oppimista
Ongelma oli teini-hirmu-oppija. Joka paikkaan pitää pysähtyä. Kun tekstit ovat ruotsiksi, tarvitaan käännöstä. Siinä sitten isä yrittää säätää ja vähän hermot kiristyvät kaikilla. Koko ajan ohjeena oli kuvata kaikkea kiinnostavaa. Lupasin myös kuvailla itsekin ja sovimme, että toistenkin kuvia saa sitten käyttää.



Koko ajan homma sujui paremmin. Porukkamme hajaantui eri hetkinä eri tavoin. Ruokailuineen olimme siis viitisen tuntia, josta 40 min meni Cosmonovan 3D leffassa. Se ei suuremmin sytyttänyt. Sen sijaan "Ilmaston muutos"- näyttelyn vajaan kymmenen minuutin leffa pysäytti kaikki, ilman mitään 3D:tä.

Mitä tuolla sitten opittiin? En vielä tiedä. Digitarinat tehdään viikonloppuna. Pienemmät varmaan Animotolla. Teini sen sijaan haluaa äänittää selostukset, laittaa tekstejä, kuvia ja videota. Tarvitaan ehkä vähän monipuolisempi väline.

Helsingissä
Mobiilia oppimista :)
Perheen naiset meni shoppailemaan, tyttöjen toiveesta. Paavo ja minä taas menimme minun toiveestani Tiedekulmaan kuuntelemaan esitystä mobiilioppimisesta ja pelillisyydestä. Itselle käynti oli kruunaus lomapäiville. Mahtavinta oli kuitenkin olla siellä oman pojan kanssa :)

Leena Krokfors kertoi mobiilioppimisesta - kertoi ihan samasta, mitä olimme tehneet Tukholmassa. Oli hauskaa nähdä se pieni hymy pojan kasvoilla - nyt puhutaan siitä, mitä me teimme. Krokfors pohti opettajuuttakin ja käytti hienoa termiä "oppimisen johtaja". Tuossa on uusi suosikkini korvaamaan opettaja-sanaa uudessa oppimaisemassa!

Tapasin myös tuttuja: Kristian Kiilin, Samuli Salosen ja some-tuttuni Olli Vesterisen. Ja sain pari uutta.

Tällaista. Mitä viikonloppuna syntyy, sen kerron täällä - jos tekijät siihen oikeuden antavat :)


Tutkin ja opin!

Olen viime aikoina löytänyt itselleni uuden paikan oppia ja innostua: kotona.
Flickr / Unitopia: http://farm4.staticflickr.com/3456/3209662723_f5580447a4.jpg
P.S. heti tähän alkuun! Mistä tässsä on kysymys? OPPIMISESTA! Kuka oppii? Jokainen. Kaikki. Minä olen ehkä tässä se aikuinen ja osaankin. Jos olen jotain olen "mestarioppija" - osaan oppia. Olen "oppimisen johtaja". Tykkään ihan erityisen paljon tuosta termistä, jonka kuulin tänään Leena Krokfosin suusta Tiedekulmassa.







Kotoa löytyy:

  • 50 vuotias kaikesta innostuva kokeilija (minä) 
  • 50 vuotias taitava ja oppimiskykyinen, joka kuitenkin on valmis tekemään vain jotensakin järkeviä asioita (vaimoni)
  • 12 vuotias poika, joka kiinnostuu kaikesta ja osaa ihmeellisiä asioita (poikamme Paavo)
  • 9 vuotias, joka tykkää tavallisista sen ikäisten asioista, tekee tehtävänsä ja hoitaa hommansa (tyttäremme Peppi)
  • 7 vuotias, joka opettelee kiihkeästi asioita pysyäkseen isompien mukana, ihmettelee  miksi koulussa tehdään tyhmiä(kin) asioita, tykkää käsitöistä, opettajastaan - ja jos ei tykkää jostain, kertoo sen kyllä (tyttäremme Paula)
Mobiilioppimista lomalla, museossa 3.5.2012
Koulussa olen rehtori. Rehtorin pitää olla luotettava, tasapuolinen, oikea-aikainen, hyvä pomo. Jonkin verran siihen mahtuu ideoitakin, mutta ei liikaa. No, minulla tuppaa olemaan. Viime kesänä tajusin jotain. Ostin itselleni  vuoden vanhan Nokia 5230:n tilalle ihan mielenkiinnosta Samsung Galaxy Minin.Tykkäsin kovasti. Koska (kuitenkin ja myös) musiikki on tärkeä osa elämääni, kokeilin musa-apseja: Huono menestys - androidin kanssa oli sama tilanne kuin Windows-musaohjelmissa 90-luvulla. Niinpä seurasi seuraava ketju:



  • Kesällä 2011 minä ostin iPhonen (ostin muuten saman kesänä myös Kiinasta ekan Android tablettini, jolla ei sitten oikein tehnyt mitään...)
  • Paavo sai Samsung Galaxy Minin
  • Tärkeä: huomasin, että lapsilla ei ole dataliittymiä, vaan kaikki mahdolliset estot. Mietin ehkä yhden illan: Paavo sai dataliittymän.
  • Joskus syksyn alussa Peppi sai Paavon Nokia 5230:n - ja dataliittymän
  • välitön seuraus: Paula 7v kysyy  "Milloin minä saan älykännyn?" Ensimmäinen ajatus oli, että "kolmosluokalla, kuten Peppi". Toinen ajatus heti perään: EI MITÄÄN JÄRKEÄ. Pienen miettimisen jälkeen sanoin: Saat älypuhelimen, kun osaat lukea tarpeeksi hyvin (lukutaito oli kyllä hankittu jo viisivuotiaana, mutta ei se vielä sujuva ollut). Niinpä sanoin "Saat älypuhelimen, kun osaat lukea telkusta kaikki tekstit". Ajattelin, että jonkin aikaa saadaan odotella ja unohdin asian.
  • Meni ehkä kaksi viikkoa ja Paula tuli kertomaan: "Isä, minä ehdin tänään lukea telkusta kaikki tekstit paitsi yhden sanan". Niin meni Paulalle Samsung Galaxy Mini tilaukseen
  • Miksi muuten hommaan noita halpis-Samsungeja? Koska en halua ostaa "hienoa" vaan "toimivaa". Tuolla Samsungilla pystyy tekemään oikeastaan kaiken, vaikka uusimpiin peleihin se ei pystykään.
Hyönteisten kuvausta Naturhistoriska Museet'issa
Ja mitä minä sain? Minä sain jatkoa omaan "kotilaboratoriooni". Nyt minulla oli lapset, jotka suostuvat kertomaan minulle, mitä tekevät laitteillaan ja myös ottamaan vastaan vähän ohjausta (se on sisäänrakennettu ehto tässä kotilabrassa - minä rahoitan, jos saan luvan kysyä ärsyttäviäkin kysymyksiä). Homma on jatkoa sille, että lapsilla on ollut käytössä (halvalla hankitut kierrätys-) tietokoneet jo ennen kirjoitustaitoa.

Tänä keväänä homma taas astui vähän eteenpäin. Vaimokin on valjastettu mukaan. Vaimo innostui Facebookista minun vinkistäni, vaikka itse en silloin oikeastaan lainkaan käyttänyt. Nyt vaimon repertuaari on laajentunut blogaamiseen, Pinterestiin, aktiiviseen toimintaan FB:n ryhmissä. Ja viimeisin. Hankin vaimolle tabletin (Onda vi40 Elite 9.7" IPS, android, josta pitäisikin kirjoittaa arvio toiseen blogiin...) Vaimon aiheellinen kysymys oli: Miksi? Koska minä haluan nähdä, mitä 50v tekee tabletilla.

Tällaisessa laboratoriossa mennään, tutkitaan sosiaalisen median käyttöä, pelaamista, mobiilikäyttöä, oppimista ja opiskelua. Ja siitä kirjoitankin seuraavassa kirjoituksessani, ihan kohta :)    

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Miten se tulevaisuus?

The futureKiitos Kaisa Vähähyyppä! Twiittisi innosti minut lukemaan tämän tosi mielenkiintoisen jutun 8 Visionaries on How They Spot the Future Wired:stä




Miten hamuilen tulkevaisuutta:

  1. Mitä fiksut lapset tekevät - juuri nyt!
  2. Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on keksiä se itse
  3. Älä ole futuristi, ole nykyisti.

Omat poimintani niistä näkökulmista, miten tulevaisuutta voi hamuilla. Lihavoinnit ja kursiivit minun:

  • Or what about "In 50 years, the US flag will still have 50 stars"? So why would you assume continuity for the next 50 years? - Juan Enriques
  • Any time you approach something as an outsider, you're able to see what people who are familiar with it can't. - Esther Dyson
  • I like Alan Kay's comment "The best way to predict the future is to invent it." -Vint Cerf
  • I don't really think I spot the future; I spot the things in the present that tell us something about the future. I look for interesting people. I find the cool kids and then say, what are they doing? -Tim O'Reilly
  • But now we don't have to invest in ideas anymore; now I invest in live URLs and apps that I can download. ... In a world of people who've got stock options, there isn't a difference between a $80 thing and a $110 thing, but for real people working hourly wages, there is a huge difference. -Chriss Sacca
  • By being agile and having your antennas out, you can react when you see the trend starting, rather than relying on these multiyear, multimillion-dollar analyses on the future of X. Instead of being a futurist, you want to be a nowist. -Joi Ito
  • Another way to anticipate change is to watch where scientific talent is heading. -Peter Schwartz

IDEA: Ajatuksia pelillisyydestä, oppimisesta ja tvt:sta. Pelataan ja kilpaillaan!

Laitan muutaman ajatuksen muistiin ja kehittelen tätä eteenpäin. Saa kommentoida!


Sytykkeet tähän aivopieruun ovat ITK:sta, eMath (UTU) ja Frans Mäyrän päätösluento


  • Koulu missaa nyt kaikki "oikeat motiivit" (joille joku saa keksiä hienommat nimet):
    • tää vaan on kivaa
    • tää vaan on kiinnostavaa
    • on kivaa tehdä yhdessä
    • on kivaa heittää läppää
    • mä haluan tulla paremmaksi
    • mä haluan loistaa muiden silmissä
    • mä haluan voittaa
    • ?
    • PS. 
      • Ennen koulussa oli opettajilla lupa "heittää läppää"
      • ennen koulussa sai ja piti reilusti kilpailla: sopi pojille paremmin?
      • nyt tosimotiiveista on voimassa enää: "mä haluun miellyttää" ( - niin ja ketä?), "mä haluun viihdyttää", kun en parempaakaan keksi
        • provosoin: ns kilttityttö/poika miellyttää, ns. lepsuope viihdyttää 
    • myönnetään heti: KOULUssa joillakin on kivaa, joitakin kiinnostaa, yhdessäkin ollaan, läppääkin heitetään, itseä kehitetään, loistetaan, kilpailuakin on. MUTTA - ne eivät ole sisällä suomalaisen koulun perusrakenteessa
      • moni noista asioista on samaan aikaan suoranainen uhka hyvälle koululle
      • lisää mahdollisuuksia siis:
        • yhteisöllisyydelle
        • yksilölliselle etenemiselle
  • Pelit täyttävät noita kaikkia tarpeita!
  • ihmiset rakentavat em. juttuja "toistensa sisään"
    • pelien sisällä harjoitetaan viestintää 
    • sosiaalisen median sisällä "pelataan" ja "voitetaan", siis tavoitellaan yllä mainittuja motiiveja. En nyt siis tarkoita esim. FB:n pelejä, vaan esim. ihan perusvälineillä tapahtuvaa kilvoittelua (paras kuva, etsi tämä...)
    • itsen brändääminen
  • Onko muka jotenkin huokeaa, jos aletaan rakentaa oppimiselle myös tällaisia "sekundaarisia motivaattoreita"?
    • EI
    • niinhän tiedeyhteisössäkin tapahtuu!
    • tosiasia: tällaiset meitä ajavat eteenpäin (eikö?) 
  • eMath-hankkeessa on loistava moottori paljoon tähän  liittyvään
    • voisiko siihen rakentaa vielä rankasti lisää tämäntyyppisiä elementtejä?
    • löytyykö jo joku valmis oikeasti tällainen juttu? Kertokaa!
  • Jatketaaan, kommentoikaa!!!
   
25.4.2012 klo 9.38: Kiitos twitter-kommentista ja linkistä @winninghelix (Christina Andersson): Voittamisen hedelmät putoavat yhteiseen koriin
25.4.2012 klo 13.51: Kiitos Jouni Välimäki, facebookissa: Teacherless Education and the Competition that will Change Everything 

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mitä TVT voisi oikeasti tuoda oppimiseen?

Samuli Turunen oikeastaan kertoi jo oleellisen mainiossa Facebook-postauksessaan. Lainaan muutaman kohdan:
  • Vielä 1800-luvulla opetusta saivat vain ja ainoastaan rikkaat, joilla oli varaa palkata itselleen pedagogi. Tällöin opetus oli henkilökohtaista ja eteni väistämättä opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeellä.
  • Koulun myötä opettajan täytyi kuitenkin luopua oppilaiden henkilökohtaisesta ohjaamisesta ja opettaa tämän sijaan suurta ryhmää kerralla. Kun ryhmä on tarpeeksi homogeeninen ja motivoitunut oppimaan, toimii tällainen menetelmä kohtalaisesti.
  • Muutoksen takemiseen on olemassa yksinkertainen ja halpa teknologia, ja nyt se pitää vain valjastaa palvelemaan koulun tarpeita.
  • "Voimme luopua jäykistä rakenteista ja antaa niin lahjakkaiden kuin heikompienkin opiskelijoiden edetä omalla lähikehityksen vyöhykkeellä.
    •  Näin varmistamme, että heikoimmatkin oppivat ainakin perusteet ja toisaalta lahjakkaimmat eivät tylsisty oppitunnilla.
    • Melko passiivinen lukeminen ja videoiden katselu voidaan hoitaa kotona
    • Koulussa aika voidaan käyttää luovaan ongelmanratkaisuun, ryhmätyöskentelyyn ja dialogiin.
  • Opettajan rooli uudessa koulussa tulee siis olemaan vähintään yhtä tärkeä kuin aikaisemminkin, mutta nyt luennoinnin sijaan opettaja toimiikin mentorina ja keskustelijana. Näin yksilön tarpeet tulevat huomioiduiksi ja virhekäsityksiinkin on helpompi puuttua.
Aivan mainiosti kiteytetty se oleellinen.


Asiaa voi lähestyä ainakin kahdesta eri kulmasta:
  1. Meillä on mahtava tilaisuus tehdä kouluinstituutiossa erittäin merkittävä uudistus (en lähde kuinka merkittävä verrattuna vaikka peruskoulun tuloon, mutta merkittävä joka tapauksessa). Lopetetaan ne asiat, joita on totuttu tekemään, vaikka ne tällä hetkellä olisivat  aika hassuja. Tällainen on vaikkapa LUENTO, joka kuulemani mukaan tarkoitti alunperin sitä, että mentiin kuulemaan, kun joku luki kirjaa - niitä ei siis ollut luettavaksi asti ja kaikkien käsiin. Kysymys kuuluu tietysti: miksi tänään pitäisi pitää luento?
    Ryhdytään tekemään sen sijaan niitä asioita, jotka nostavat uudelleen oppimisen, henkilökohtaisen kokemuksen ja merkityksen keskiöön. Juuri kuten Samuli Turunen jutussaan kirjoittaa.
     Nyt meillä tosiaan on välineet toteuttaa - entistä paremmin - "Flipped Classroom", "näkymätön oppiminen", "sosiokonstruktivismi" tai miten sen haluat asettaa. Joka tapauksessa oppijalle itselleen motivoiva ja innostava tapa oppia tärkeitä asioita.
  2. Meidän on pakko muuttaa koulua. Oppilaat eivät suostu istumaan ja kuuntelemaan opettajan opetusta. tai jos suostuvat, riippumatta opettajan performanssin laadusta, merkittävä osa oppijoista ei vain opi. Meidän on pakko mennä mukaan ja muuttaa koulun toimintaa sellaiseksi, että kaikki eivät ole "erityisen tuen tarpeessa". 

Lopputulos on sama, ja sen samuli Turunen kuvaa hyvin. Pois puuduttavasta opetus-harjoitus-läksyt -paradigmasta. Tässä viittaan toiseen keskusteluun samassa Facebookin ryhmässä. Haittaavatko laskimet matemaattisen ajattelun kehittymistä ja toivotunlaisen opetuksen toteuttamista. Mahdollisesti haittaavat. Onko ratkaisu siis vihkotyön lisääminen, ajattelun painottaminen ja laskinten käytön vähentäminen? Vai olisiko ratkaisu paremminkin mennä ajattelussa eteenpäin - löytää ja rakentaa ne välineet, jotka sopivat tämän päivän opiskelijalle. Opiskelijalle, joka leikkii, pelaa, viihtyy, innostuu. Mutta ei ole yhtään halukas näkemään vaivaa "koska sinulle on siitä jatkossa hyötyä". Ainakaan aluksi, koska on ehkä jo oppinut, että "siitä" ei ole näyttänyt olevan oikein mitään hyötyä.

Eli tulta päin ja tämän päivän aseilla tämän päivän ongelmiin. Huomisesta puhumattakaan. 


Loppuun pari ajatusta, jotka nousivat ITK-messuilla.
  • eMath-hanke rakenteisen päättelyn teoriallaan ja sen päälle rakennetulla oppimateriaalilla ja oppimisympäristöllä on TODELLA KOVA JUTTU. Se voisi olla jopa "se suomalainen oppimisinnovaatio". Ps. kiitos Elias Aarnio, että kiskoit minut tuohon tilaisuuteen.
  • Frans Mäyrä piti loistavan päätösluennon ITK:ssa. Pelaaminen, pelillisyys, leikkiminen - ne ovat kaikki tärkeitä ja aliarvostettuja asioita luontevassa oppimisessa. En lähde asiaa enempää avaamaan, enkä osaisikaan. Totean vain se, että jospa yhdistäisimme pelillisyyden ja rakenteisen päättelyn. Se voisi olla todellinen killer application :)

ITK:n ihmeitä

Olin ITK-messuilla pitkästä aikaa - todella pitkästä! En edes muista, milloin viime kerta oli, mutta muistaakseni 90-luvulla. Tuolloin olin mediakeskus- ja atk-kouluttajahommien myötä eri rooleissa mukana monissa tapahtumissa. Toinen juttu oli se, että 90-luvulla messut olivat vuoden tärkeimpiä paikkoja työn kannalta. Nyt olin paikalla omalla kustannuksella ja vuosilomapäivillä. Kivaa oli, en kadu satsausta.

AttributionNoncommercialShare Alike Some rights reserved by Old Shoe Woman
Mikä on samoin 
Päällisin puolin aika moni asia on samoin. Messut ovat samanhenkisten hengennostatuspaikka. Mielenkiintoisia ihmisiä - uusia ja vanhoja - on niin paljon, että suunnitellusta ohjelmasta on vaikea pitää kiinni. Ihmiset ovat todella tärkeitä, samoin ilmapiirin haistelu. Tärkeää on myös vaihtaa suunnitelmiaan "viime hetken vinkin" saadessaan.
Samaa on  myös yltäkylläinen messumeininki. Erilaisten juttujen kauppaajia on paljon. Karkkeja on tarjolla enemmän kuin jaksaa syödä.

Mikä on muuttunut
90-luvulla ITK oli tärkeä verkostoitumisen paikka. Se oli paikka olla esillä, tavata tärkeitä ihmisiäja luoda kontakteja. Ainakin itselleni tämä oli nyt toisin. ITK oli loistava paikka tavata kasvikkain ihmisiä, joiden kanssa oli enemmän tai vähemmän tuttu sosiaalisen median parista. Tärkeät ihmiset saivat kasvot ja äänen.
Toinen muuttunut asia oli se, että 90-luvulla puhuttiin "tietokoneavusteisesta oppimisesta" ja "opetusohjelmista". Nyt puhutaan jo ohimenossa olevasta "verkko-oppimisympäristöstä", "mobiilioppimisesta" ja "PLN".stä. Nekin ovat todennäköisesti siirtymäkauden sanoja kohti oppimisen aika perustavaa muutosta lähivuosien aikana (ennustan!)





Mitä jäi käteen

  • tapasin ne some-tutut - ihan mahtavaa!
  • tapasin monta vanhaa tuttua sieltä90-luvulta - oli kiva nahdä ja havaita, että henki on päällä vielä muillakin kuin minulla
  • tabletit ja muut mobiililaitteet ovat tulleet, nme eivät enää ole "tulossa"
  • detaljina oli kiva kuulla, kuinka puhuttiin "vitosesta", ei HTML5:sta - sein on siis jo tullut eikä tulossa
    • kaksi edellistä saattaa ennakoida joko Applen ylivallan kasvua tai sen kaatumista- katsotaan :)
  • kaikkein tärkeimmät jutut itselleni olivat
    • eMath-hanke; rakenteinen päättely ja sen sovellus
  • Frans Mäyrän esitys pelillisyydestä; päätösluennolla (avausluento meni siellä messuosastolla ohi.... :)