Koodaus ja robotit ovat vähän kuin (muutkin) oppiaineet - niille on paikkansa, mutta tilkkutäkki ei muuksi muutu.
Yhteisesti jaettu unelma/visio tulevaisuuden koulusta puuttuu. Sellainen, jota kohti pienillä teoilla etenemällä tietää olevansa oikealla tiellä. Nyt on kyllä visiopuhetta, mutta ei sellaista, jota voisi pitää tämän päivän ja viikon arjen tekojen majakkana.
Millainen suomalainen koulu viiden vuoden kuluttua, kun kaikki mihin ryhdyt onnistuu?
Mikä on siis ensimmäinen teko, johon ryhdyt nyt?
Illalla: olivatko tekosi askelia kohti sitä unelmaa?
Ei sen unelman asettelu sen vaikeampaa ole. Emme silti osaa tai uskalla unelmoida, yhdessä. Vai osaammeko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti