Kukaan ei kysynyt, minä vastaan: Miten hyvä e-oppimateriaali poikkeaa perinteisestä oppikirjasta?

Erään Facebook-keskustelun osana päädyin puolustamaan tiedonrakenteluun pohjautuvien e-oppimateriaalien perusteita. Tässä tämä puheenvuoroni: 

Pakko puolustaa nyt XXXXXX:a, mutta teen sen enemmän konseptin kuin tuotteen näkökulmasta.

Esittetty kritiikki (oppimateriaalin aineiston niukkuudesta) on oikeutettua, kun pitää lähtökohtana ajatusta, että oppikirja on yhteenpaikkaan kerätty tiivis, hyvin toimitettu tietopaketti, jota opettaja valikoiden käyttää.

Nyt puheena olevassa konseptissa asiaa lähestytään vähän toisin. On pedagoginen ja osin varmaan mielipidekysymyskin, mitä pitää toivottavana. Konseptia pitäisi kuitenkin arvioida siitä näkökulmasta, miten se ratkaisee sen ongelman jota se pyrkii ratkaisemaan. Muuten keskustelu saa vähän outoja kaikuja.

Kyseisen konseptin lähtökohtana on yksilöllinen ja yhteisöllinen tiedonrakentelu ja ajatus siitä, että tekemällä oppii. Lähdekriittisyys syntyy parhaiten siinä, kun lähteitä käytetään ja samalla opitaan arvioimaan niitä. Tietokäsitys ja tiedon rakenne muotoutuvat aktiivisen ja vuorovaikutteisen prosessin kautta, jossa oppija ja oppimisyhteisö yhdessä kontribuoivat, opettajan ohjauksessa.

Opettajan rooli voi olla monenlainen, kuitenkin todennäköisesti aina enemmän ohjaava kuin perinteisessä luentomaisuutta painottavassa ja opettajan strukturoimassa opetuksessa.

Sanoisin noin omana näkökulmanani, että konsepti jäljittelee tiedoyhteisön tapaa rakentaa ja validoida tietoa, vaikka nyt tavoitteena ei olekaan universaalisti uuden tiedon tuottaminen.

Tässä mielessä valmiina oleva oppimateriaali on tosiaan vain pohja, jota opettaja, oppija ja yhetisö voivat opettajan ohjaamassa prosessissa viedä haluttuun suuntaan.

Tällaisesta mainioita esimerkkejä ovat (ainakin) Tabletkoulu, e-Oppi&Pedanet sekä myös avoimen oppimateriaalin käyttäminen jossain opettajan ohjaamassa ympäristössä - oli se sitten digitaalinen tai ei.Wikirjaston perusopetuksen osasto ja tyottajanyhteiseön Facebook-ryhmä antavat tästä hyvän kuvan. Suosittelen tutustumista!

Tämä pitkä kirjoitus siis siksi, että tämä konsepti ei pyri olemaan kiillotettu ja "valmis" paketti keittokirjamaisine käyttöohjeineen, kuten kaupallisesti menestynyt perinteinen oppimateriaali tuppaa olemaan.

Läppäri joka niemeen, notkoon ja peruskouluun

Helsingin Sanomat uutisoi eilen:
"YKSI kannettava tietokone jokaista 7–9-luokkalaista helsinkiläistä kohden, lisää laitteita muillekin luokka-asteille. Opettajille koulutusta digivelhoksi. Koulujen onnettomat tietoverkot kuntoon." (lue koko juttu)

Mielenkiintoista, innostavaa ja pelottavaa. Mielenkiintoista on se, että tähän käytettävät rahat ovat jostain muusta pois. Todennäköisesti jostain muusta koulutus- ja kasvatussektorilla. Millaisia linjauksia tähän asiaan liittyy Helsingissä?

Innostavaa on minulle henkilökohtaisesti se, että koska koulun tehtävä on tarjota mahdollisuus oppia tärkeäksi harkittuja tietoja ja taitoja, Helsinki on nyt oikeasti päättänyt tarjota kaikille tasapuolisesti mahdollisuuden oppia mahdollisuudet oppia digitalisaatioon liittyviä tietoja ja taitoja. Tämä on katsottu tärkeämmäksi kuin joku muu, jolle jää nyt vähemmän resursseja. Millaista toimintaa tämä päätös saa aikaan Helsingissä seuraavien kolmen vuoden aikana?

Pelottavaa on se, mitä tästä seuraa.
Joku kunta lähtee tekemään samaa "koska Helsinki". Ostetaan jotain laitteita sopimustoimittajalta  karmaisevaan hintaan, koska kunnassa ei ole ketään, jolla on osaaminen ja visio tehdä hyviä ratkaisuja. Tai päätösvalta vain on värillä ihmisillä.
Jopa pelottavampi näky on sellainen kunta, jossa digitalisaatio päätetään todeta hetken huumaksi ja pidetään kiinni vanhasta ja tutusta. Millaisiksi muodostuvat erot erot koulujen ja kuntien välillä oppilaiden tasa-arvon kannalta?

Pelottavinta on kuitenkin jo nyt alkanut ääripää-meininki. Helsinki on joko oikeassa tai väärässä. Todennäköisesti asia on kuitenkin sekä että. Elämme digitalisoituneessa maailmassa, jossa on osattava sen vaatimat  (ja mahdollistamat!) taidot ja toimintatavat. Silti, kaikkein tärkeintä on kasvaa hyväksi ja vahvaksi ihmiseksi, joka on merkityksellinen yhteisölleen ja sitä kautta itselleen. Kykenevä ratkaisemaan yhdessä ongelmat, olivat sitten pieniä tai isoja.

Digitalisaatio on. Se ei ole hyvä tai paha. Me olemme.

Jäi kuin Jämsän äijä laivasta

https://www.flickr.com/photos/sheepies/ 

CC BY-NC-ND 2.0

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien ja ‎ilmiöoppimisen‬ kohdalla olisi hyvä miettiä, mistä oikeasti on tai minusta pitäisi olla kysymys. 

A. J. Juliani kirjoittaa taas aiheesta, jota hän (ja moni muu) on omasta kulmastaan monta kertaa lähestynyt "Genius Hour" (toinen video) ja "20% time" periaatteiden kautta. Meillä samaa asiaa lähestytään OPSissa MOK:ien kautta. Pasi Sahlberg & co on lanseerannut yhden hyvän näkökulman (aamut yhteistä, iltapäivät valinnaisempaa), jota esim. Hannu Simola taitaa myös kannattaa.

Oleellista kaiken kaikkiaan omasta kulmastani näyttää olevan Julianin sanoin:

1. Student Choice - oppilaan vapaa valinta niin sisältöjen kuin menetelmienkin suhteen (vaikka tavoitteet vielä jätettäisiinkin OPSin asiaksi) 
2. Authentic Audience - oikea, aito yleisö: erityisesti pienempien poikien kanssa touhunneet ovat varmasti törmänneet tähän. Opettaja-sedälle ei kukaan jaksa kirjoittaa, mutta kun saa oikean yleisön, joka vieläö arvostaa hyvää sisältöä, niin johan lähtee. Ei siis koske mitenkään vain kirjoittamista.
3.  Intrinsic Reward - sisäsyntyinen tai "luontainen" palkinto. Se, joka jumittaa ajatuksessa, että vain kokeella pelottelu saa ihmisen oppimaan, on ymmärtänyt vain talvisodan. Sen jälkeisestä laiskojen ihmisten mukavuuden tavoitteluun perustuvasta huikeasta kehityksestä on pudonnut kuin Jämsän äijä laivasta (vanha hämäläinen sanonta). 

Ja ihan loppuun - kun oppilaan oppiminen edellyttää aktiivista jakamista, tottai kai opettajat tekevät omassa työssään, kehittymisessään ja jakamisessaan sitä samaa - ensin vaikka lähimpien työkaverien kanssa, sitten esim. täällä facebook-ryhmässä ja wikikirjastossa. Tuolla on paikka yhdenlaiselle opettajien Genius Hour'ille - ja voisiko siihen liittyä myös uudenlainen opettajien työaikakäsitys, 20% periaatteella? 

Tästä on hyvä jatkaa #nykmok

Nurmijärven uutiset s.14

Avoin kirje opettajillemme




Näin loman alkajaisiksi sanon teille kaikille "Kiitos!" siitä* mahtavasta jutusta, jonka te - itse - ja - yhdessä - teitte.

Tästä on hyvä jatkaa. Hyvä tuottaa lisää hyvää. Kun hyvästä puhuu, alkaa toimia hyvän puolesta. Ja kun tekee hyvää, alkaa ajatella hyvää.

Riittääkö tämä? Kyllä ja ei. Kyllä, tämä oli todellakin tarpeeksi hyvä, enemmänkin. Ei, tähän ei voi lopettaa. Olemmeko nyt niin hyviä ja taitavia, että voimme tämän kokemuksen perusteella jäädä miettimään? Emme ole. Ajattelemme, puhumme, ajattelemme yhdessä - ja teemme uudelleen.

Meidän ei tarvitse olla Suomen parhaita tai hyviä keneenkään muuhun verrattuna. Sen sijaan meidän pitää miettiä, olemmeko nyt niin hyviä kuin voisimme olla. Juuri siinä meidän kuuluu olla mallina nuorille - kestäviä epävarmuuden edessä, valmiita haasteisiin, yhtenäisiä, valmiita panostamaan siihen mikä on tärkeää. Ja laitan tähän disclaimerin: mietithän varmaan sanaa hyvä siinä mielessä, että toimii hyvän puolesta, ei vertailevana hyvänä suorituksena?
Itse koen, että hyvässä koulussamme on yksi asia, jossa emme ole paras - tai mieluummin vain hyvä - oma itsemme - osallisuus. Osallisuus niin, että nuoret ovat mukana kaikessa missä voisivat olla. Niin että nuorilta kysytään ENSIN ja sitten ammattilaiset miettivät asiaa ja parantelevat sitä yhdessä, kunnioittavasti, nuorten kanssa.
Haluamme nuoriltamme sitoutumista ja itsesäätelyn kykyä, halua sitoutua itseä suurempiin asioihin. Itse näen, että paatoksellinen puhe velvollisuudentunnosta ja muista perinnehyveistä kolisee tyhjille seinille. Minulle se ei kerro, että nuoret olisivat piittaamattomia. Se kertoo, että suuret kokemukset rakentuvat nyt toisin. Miten, mietitään sitäkin yhdessä.

Ja otetaan tähän mukaan ensimmäisenä nuoret, mutta myös huoltajat ja koko kylä. Se ei ole ammattilaisten arvostuksesta pois, päin vastoin. Kun kuuntelee muita, muutkin kuuntelevat sinua. Tiedätte, että tiedän.

* monialaisten oppimiskokonaisuuksien, ilmiömäisten oppimiskokemuksen viikko #nykmok

Ystävällisin terveisin,
Mikko

Hauska pikku ominaisuus Dell 11 chromebookissa

Löysin sattumaltatämän. Laitteessa on näköjään pieni sovellus " Dell Activity Ligth"

Sen voi kiinnittää alapalkkiin ja käynnistää sieltä. Sen  avulla oppilas voi sytyttää Chromebookin näytön takapuolella olevan ledin kolmeen eri väriin:

Mitään sen kummempaa selitystä en näihin löytänyt, mutta näin vaikka

SININEN - pyytää puheenvuoroa
PUNAINEN - tarvitsee apua / on kysyttävää
KELTAINEN - haluaa yhteistyötä

Tässä ei ole oieastaan mitään muuta huonoa kuin se, että tuo ledi (n. 30mm pitkä viiru) näkyy vain sinne näytön takakannen suuntaan, siis perinnemallissa opettajalle.

Mutta tätä voisi kehitellä!
JA sama toiminee kuitenkin  paremmin kolmella Duplo-palikalla, samalla koodilla ja ilman konetta :)
Duplot vain pinoon pöydälle niin, että oikea palikka on ylimmäisenä. 

Mieletön viikko!

• Aikataulut
• Osallisuus
• Koeviikko
• Monialaiset opinnot eili ilmiöpajat

Viikko alkoi sillä, että yritin parhaani mukaan pitää oppilaiden hyvinvoinnin ja toimivien aikataulujen puolta. Nyt kuitenkin näyttää, että ollaan ensi syksynä menossa tätä vuotta tiiviimpään aikatauluun. Päivät toki lyhynevät, mutta tauot ovat sitten lyhyempiä. Jotenkin pitää keksiä lisää liikkumista ja toimintaa päiviin ja ratkaista muitakin pikkupulmia. Kuljetukset määrittelevät asioita - se on ihan ymmärrettävää, mutta en silti ole tästä muutoksesta iloinen.

OSALLISUUS nousee tuonkin myötä entistä tärkeämmäksi. Tulemme kevään aikana ottamaan teitä huoltajia ja varsinkin nuoria mukaan keskustelemaan siitä, mihin suuntaan koulua niin oppimisen kuin muidenkin asioiden suhteen haluaisitte kehittää.  Ei ole kovin tärkeää  mitä rehtori ajattelee. Tärkeää on, että kasvatusaikuisten koulussa ja kotona sekä nuorten ideat ja tarpeet saadaan kuuluville ja siten löydetään yhteinen suunta.

KOEVIIKKOa peruskoulussa on moni ihmetellyt. Se nyt ei ehkä kovin kummoinen idea ollut? Minä sen joka tapauksessa keksin. Oli siinä jotain ajatustakin takana, toisaalta oli ehkä syytä vain kokeilla jotain, jotta uusille ajatuksille ja toimintatavoille löytyy tilaa.

Seuraavan jakson loppuun kehitetään jotain  paremmin toimivaa, opettejien ja oppilaiden palautteen pohjalta, opettajien ja oppilaiden yhteisessä ryhmässä. Koeviikkoa ei tarvitse olla, ei tarvitse olla kokeitakaan. Pitää olla arviointia, joka edistää oppimista ja itsesäätelyn kykyä.

ILMIÖVIIKKO on ollut ällistyttävä menestys minun silmilläni katsottuna. Tällaista on ollut ennenkin, muta niin harvoin, että rutiinia siihen ei ole. Silti homma näyttää toimivan, niin viihtymisen kuin korkeatasoisten tuotostenkin suhteen.

Molemmista pyydetään ihan jokaiselta palaute, huoltajilta, oppilailta ja opetushenkilökunnalta. Varmaan K-kaupastakin, että saadaan koko kuva, miten viikko on kylässä vaikuttanut.

Tärkeää oli myös Tiimiakatemian Hannan ja Johanneksen vierailu tänään. Neljä opettajaamme on tiimimestarikoulutuksessa ja uusia ajatuksia virtaa hiljalleen koko yhteisöön.

Itse koen ylpeyttä tästä porukasta nuorimmasta vanhimpaan. Jään innolla odottelemaan jatkoa. Toivottavasti ehdin mahdollisimman paljon mukaan. Sitä jään miettimään, että kunpa olisi vielä aikaa järjestää joku yhteinen "uuden tiedon synnytys", jossa saataisiin näkyville sitä kaikkea mitä eri pajoissa on tehty ja opittu!



 P.S. Ai niin, onhan meillä ollut myös kiinalaiset vieraat tällä viikolla. Heidän kanssaan olisi mahtavaa kehitellä jotain tämän viikon kaltaista yhteistä mannerten välistä projektia - syventää jo nyt hienoa kulttuurivaihtoa pedagogiseen syvempään kehittelyyn.

Missä määritellään koulun tehtävä?

Koululla on pitkä historia, paljon tehtäviä ja sidoksia yhteiskunnassa ja vaikea tehtävä valmistaa tulevaisuuteen. Normien tasolla koulussa meidän jokaisen tehtävän määrittävät perusopetuslaki (erityisesti PoL 2§) ja -asetus, valtioneuvoston asetukset, opetussuunnitelman perusteet sekä paikallinen opetussuunnitelma ja siihen perustuvat lukuvuosisuunnitelmat.



Noiden pohjalta Antti Moilanen tiivisti koulun tehtävän näin:


Koulun tehtävänä on edistää:

• yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, 
• monipuolista inhimillistä osaamista, 
• kasvua ideaaliseen ihmisyyteen. 

Kun tuota teemme, voimme jokaisessa kohdassa pysähtyä hetkeksi miettimään:

• Viekö tämä meitä kohti päämäärää? 
• Onko tämä hauskaa? 
• Onko tämä taloudellista?